Farkkujen kierrätystä osa 4, suikalehame

Kesällä ei tule paljoa ommeltua tai tehtyä muutenkaan käsitöitä. Mieli vetää ulos raittiiseen ilmaan ja auringonpaisteeseen. Toteutin kuitenkin uhkaukseni ja tein vanhoista farkuista itselleni suikalehameen. Suikaleita hameessa on yhteensä 9 kpl. Leveys yläreunassa 10cm:ä ja alareunassa 20cm:ä. Pituudeksi valitsin noin säären puolivälin. Ehkä hieman tätimäinen pituus, mutta pidän siitä silti. Pituuden voi toki päättää itse ja tarvittaessa lyhentää, jos siltä alkaa tuntumaan. Aluksi ajattelin, että helmaan voisi ommella vanhan pienen pitsiliinan koristeeksi, mutta tykkäsin hameesta ilman koristettakin. Ehkä myöhemmin lisään koristeen helmaanJ Vyötärölle lisäsin resorin, minkä ansioista hame onkin oikein mukava päällä. Ei purista eikä kiristäJ

Juhannus Kemiössä Rosalalandetin saarella

Poikakaverini kanssa mietimme pitkään, miten ja missä viettäisimme Juhannusta. Lopulta vaihtoehdoiksi tulivat Hanko ja Kemiö. Päädyimme retkelle Kemiön saaristoon. Menomatka sujui aurinkoisessa kelissä ja matkan loppuhuipennukseksi otimme autolautan Rosalalandet-saareen. Saapumisemme meni melko myöhäiseksi ja telttaa pääsimme pystyttämään illalla kymmenen aikaa. Leiripaikkamme oli mahtava hiekkaranta! Ranta viiva oli täynnä pieniä valkoisia simpukoita, joitain pieniä kasveja ja pyöreitä kiviä. Aivan kuin etelän hiekkarannoilla! Leirin pystyttäminen ja iltapalan kokkaaminen sujuivat joutuisasti auringonlaskua ihaillessa. Yöllä nukutti hyvin ja aamulla heräsimme pirteinä auringonpaisteeseen.

Lauttasatamassa riitti paikkoja myös veneilijöille.

Joutsen lipui rannan lähellä meidän pystyttäessä telttaa.

Aloitimme juhannusaaton vieton valokuvaamalla kotirantaamme ja tutustumalla saareen. Ajelimme noin 10km:n matkan saaren päästä päähän ihaillen puutaloja, kapeita teitä ja luontoa. Hiittisen kylän pienessä kahvilassa kävimme syömässä jäätelöt. Nam nam!

Perhonen oli eksynyt yöllä telttaamme.

Lokki yritti päästä osalliseksi eväistämme.

Tämä vene löytyi Hiittisen kylän satamasta.

Haarapääskynen rantakivellä.

Palokärki etsimässä ötököitä rannalla.

Tutustumiskierroksemme jälkeen palasimme leiripaikkaamme, vedimme sukellusvarusteet päälle ja lähdimme tutkimaan meren saloja. Minä harjoittelin valokuvaamista vedessä ja samalla ihailin ja ihmettelin vedenalaisia kasveja ja eläimiä. Vedessä lutraamisen jälkeen oli arvetenkin kova nälkä ja piti kaivaa grillivarusteet esiin. Ruoka oli perinteistä juhannusruokaa: salaatteja, kasviksia ja niitä grilliherkkuja tietenkin. Ruuan jälkeen oli hyvä rentoutua, nukkua hieman ja lukea kirjaa. Illalla uni tuli hetkessä.

Tämä kala taitaa olla nimeltään kolmipiikki.
Aivan varma en ole:)

Hietatokko hiekkarannan pohjalla.

Auringonvalo matkalla pohjaan.

Juhannuspäivänä grillailu, sukeltelu, lepäily ja lekottelu jatkuivat. Sää oli jälleen mahtava; aurinkoa ja kevyttä tuulta. Merivesi oli hieman viileää ja jouduinkin poistumaan sieltä parin tunnin sukeltelun jälkeen, koska kylmä pääsi pureutumaan sisuksiin. Mutta sen jälkeen olikin entistä mukavampi lämmitellä hiekkarannalla ja nauttia eväitä. Kalastajan saaliiksi koko reissumme aikana tuli neljä kampelaa. Niistä loihdittiin savustamalla herkullinen iltapala. Illalla ehti vielä käydä pienellä kävelyllä ja kuvata saarta ja sen luontoa.

Juhannussalko Rosalan kylässä.

Kaikille juhannus ei ole vain onnekasta aikaa...

Niittyleinikki. Löydätkö piiloutuneen ötökän?

Päivänkakkara.

Sunnuntaina aamulla oli haikeutta ilmassa, kun piti aloittaa tavaroiden pakkaaminen ja paluumatkan suunnittelu. Lauttamme takaisin mantereelle lähti kahdelta iltapäivällä. Lauttajonoon piti mennä ajoissa, joten emme juuri muuta ehtineet kuin purkamaan leirimme, kokoamaan tavaramme ja ruokailemaan. Lauttajonossa kulutimme aikaa hieman yli tunnin, mutta onneksi olimme ajoissa paikalla. Jo nyt saimme jännittää mahdummeko mukaan. Yksi auto joutui jäämään odottamaan seuraavaa lauttaa, mutta meidän onneksi me mahduimme mukaan, koska muuten kotiin pääsy olisi mennyt kovin myöhäiseksi. Lauttamatkalla näimme vielä kalasääksin pesän.

Tämä oli kyllä huippu juhannus! Ensi vuonna täytyy päästä uudelleen!

Kalasääksin pesä merimerkin päällä.

Kaukajärven pohjassa

Pala kaunista suomea

Suomen luonto ja kesä on mahtava! En vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Siinä riittää ihailtavaa ja ihmeteltävää. Ja osan siitä voi aina yrittää ikuistaa kameralla:)

Käävän on tullut hiki kesähelteillä:)

Reipas västäräkki tuli tervehtimään soutajia lähi kivelle.

Muurahaiset ahertavat kaiken aikaa. Kesä on lyhyt ja pitää kiiruhtaa.

Vapaasukeltamassa

Tämän kesän ensimmäinen vapaasukellusreissu on takana:) Enimmäkseen tuli katseltua maisemia melko matalassa vedessä, mutta kun alkuun pääsee niin enköhän koita uskaltaa syvempiin vesiin. Harrastus on jäänyt viime kesältä, joten olen aloittelija ja kovinkaan syvälle en ole vielä koskaan mennyt. Mutta mukavaa lutraamista se on kesän helteillä.

Ulpukan lehtien varret ovat vielä niin lyhyet,
että kasvi ei yllä pintaan asti.

Ulpukan lehdet tavoittelevat päätään auringonvaloon.

Ahven köllötteli ulpukan lehden päällä matalassa rantavedessä.

Täplärapu otettiin kuvattavaksi laiturille.
Melko nopeasti se pakitti takaisin järveen:)

Koivunlehti laudeliinat

Ompelin kesään sopivat laudeliinat! Malli ja idea on Suuri Käsityölehdestä (numeroa en muista ja palautin sen jo kirjastoon). Koivunlehti on helppo itse piirtää paperille ja siitä jäljentää kankaalle. Kankaana käytiin pellavaa. Ripustuslenkki on samasta kankaasta. Jokaiseen laudeliinaan leikataan taka- ja etupuoli sekä ripustuslenkki. Ompele ensin ripustuslenkki ja sen jälkeen etu- ja takaosa ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain ja väliin kiinnitetään ripustuslenkki.. Muista jättää kääntöaukko (itse unohdan aina). Työ käännetään oikein päin, suljetaan kääntöaukko ja tikataan liinanreunat suoralla. Itse kirjailin kuviot muistaakseni (ja tietääkseni) linnunsilmäpistoilla. Mielessä kyllä kävi, että ne voisi tehdä myös ompelukoneella... Olin kuitenkin reipas ja kirjailin ne:) Näistä tuli todella kivat! Liinat olivat nopeita ja helppoja tehdä, joten niitä voisi tehdä kesätuliaiksiksi tutuille.

Melomassa Pukalassa

Kesän ensimmäinen melontaretki on nyt tehtynä. Päivä alkoi aamusta kajakkien ja muiden tavaroiden pakkaamisella traileriin ja matkustamisella melontapaikalla. Meitä oli kahdeksan hengen porukka. Ajoimme kajakkien kanssa Pukalajärven rantaan, mistä lähdimme melomaan. Päivä oli aurinkoinen, mutta melko tuulinen. Tuulen takia muutimme alkuperäistä reittisuunnitelmaa, mutta ei ollut huono tämäkään valinta. Löysimme viehättävän pienen joen ja mukavan saaren taukoa varten. Maisemat ovat veden tasolta katseltaessa yleensä aina hienot. Retkessä oli siis kaikki elementit kohdallaan.

Minun mielestäni melominen on mukava ja kätevä tapa liikkua luonnossa. Olen melko usein ollut vaeltamassa jalan, mutta ehkä iän tuoman laiskuuden ja mukavuudenhalun takia innostuin melonnasta. Se on niin mukavaa ja kätevää, kun kaiken tavaran voi pakata kajakkiin ja antaa mennä. Hartiat säästyvät kiputiloilta, tulee vähemmän hiki ja jalat eivät ole illalla rakoilla. Kädet tosin voivat olla, mutta muuten koen melonnan kevyemmäksi ja vaivattomammaksi tavaksi liikkua kuin vaeltamisen. Tosin melomalla ei pääse tunturiin. Se lienee ainut miinuspuoli:)