maanantai 22. helmikuuta 2016

Polvimittaiset kirjoneulesukat

Polvimittainen kirjoneulesukka
Vuosi sitten keväällä värjäsin ystävieni kanssa villalankoja kasveilla. Nyt näistä värjätyistä langoista syntyi polvimittaiset villasukat. Kuvio on helppo toteuttaa, se on sama kuin miehikkälän lapasissa. Lankana minulla oli Novita Nalle ja puikot nro. 3.

Loin puikoille 84 silmukkaa = jokaisella puikolla 21 silmukkaa. Neuloin ensimmäisen kierroksen oikein valkoisella. Sen jälkeen neuloin oikein ja nurin vuorotellen valkoisella ja värillisellä langalla. Joustinneuletta neuloin noin 9cm:iä. Neuloin viimeisen kerroksen pelkästään valkoisella yhden minkä jälkeen aloitin kirjoneuleen.
Kirjoneuletta neuloin, kunnes varren pituus oli 15cm ja aloitin sitten kavennukset. Kavensin yhden silmukan aina ensimmäisen puikon alussa ja neljännen puikon lopussa joka neljäs kerros yhteensä 7 kertaa = 72 silmukkaa. Kavennusten jälkeen jatkoin varren neulomista, kunnes sen pituus oli noin 32cm.
Seuraavaksi aloitin kantatilkun tekemisen. Kirjoneule jatkuu kantatilkun ajan ja lopetin sen vasta kun aloin tekemään kantapohjan kavennuksia. Kantapohjan teko oli jostain syystä hieman haastavaa ja siitä tuli hieman kiristävä, minkä takia kantapää vetää sukkaa hieman "vinoon". Käytettävyyteen tämä ei onneksi vaikuta.
Kantalapun jälkeen tehtävät kiilakavennukset tein joka kerroksella kunnes työssä oli jäljellä 64 silmukkaa = 16 silmukkaa puikolla. Jatkoin kirjoneuletta kunnes jalkapohjan pituus oli noin 19 cm. Tämän jälkeen tein kärkikavennukset ensimmäisen puikon lopussa, toisen puikon alussa, kolmannen puikon lopussa ja neljännen puikon alussa joka toisella kerroksella kunnes työssä oli jäljellä 8 silmukkaa. Katkaisin langan, vedin silmukoiden läpi ja päättelin langat. Pääteltäviä lankoja olikin melkoisesti, koska vaihdoin keltaista/oranssia väriä aina joka neljäs kerros:) Ja ne ovat kooltaan noin nro. 37:)

Kasvivärjätyissä langoissa on mielestäni upeat värit. Halusin melko yksinkertaisen kuvion yhdistetynä näihin sipulista saatuihin väreihin.
Polvimittaiset kirjoneulesukat

lauantai 20. helmikuuta 2016

Retkiluistelua Näsijärvellä

Retkiluistimet odottavat kiinnitystä monoihin.
Olin tänään ensimmäistä kertaa liikkeellä retkiluistimilla ja kivaa oli:) Päivä oli pilvinen, lämpötila nollassa ja lumisadetta luvasssa myöhemmin päivällä. Lähdin kokeilemaan retkiluistimia Näsijärvelle. Minulla ei ole omia luistimia joten vuokrasin ne Hiking Travel Hitiltä rannasta radan alkupäästä. Monot ja sauvat minulla oli omasta takaa joten tarvitsin vain luistimet/terät. Palvelu oli ripeää ja vuokraus hoitui helposti myös ensikertalaiselta. Sain hyvä ohjeet luistinten kiinnittämiseen monoihin ja ei muuta kuin jäälle:)
Retkiluistelua Näsijärvellä
Alkuunsa minua jännitti, pysynkö pystyssä ja tyylini oli varmasti myös sen näköinen:) Viimeisimmästä luistelukerrasta on aikaa useampi vuosi joten hetki meni totutella menopeleihin. Alkuhorjahteluiden jälkeen menoni alkoi kuitenkiin sujumaan sen tasoisesti, että luistelu tuntui kivalta. Luistimilla pääsee lujaa, ehkä minun makuuni helposti jopa liian lujaa:) Tasapainoni on hieman huono, joten sauvoista oli iso apu. Ja saa niillä toki helposti lisää vauhtiakin, jos haluaa. Mutta minä etenin kaikessa rauhassa menosta ja talvesta nauttien. Jäällä oli muitakin luistelijoita ja myös hiihtäjiä näkyi omilla reiteillään. Väkeä ei kuitenkaan ollut liikaa ja sain luistella omassa rauhassa.
Retkiluistelua Näsijärvellä
Retkiluistelua Näsijärvellä
Maisemia luisteluradalta
Siilinkarin majakka
Siilinkarilla oli kahvilateltta, mistä sai ostaa kuumaa juotavaa ja pientä purtavaa. Monet poikkesivatkin telttaan nauttimaan kuumasta juomasta. Itse jätin kahvit väliin ja käännyin pienen tauon jälkeen paluumatkalle.
Telttakahvila Siilinkarilla
Retkiluistelua Näsijärvellä.
Retkiluistimet
Viihdyin luistimille noin puolitoista tuntia. Ehkä tyylini oli hieman etukeno ja jännitin menoa, koska luistelun lopuksi huomasin alaselkäni väsyneen. Lisää harjoitusta:) Mutta kannatti lähteä! Luistelu oli kivaa pitkästä aikaa ja mukavaa vaihtelua hiihtämisellä. Ei ylämäkiä;)

lauantai 6. helmikuuta 2016

Jääkiteitä ja pakkasen puremia puolukoita

Tähtitaivas ja mäntyjä tähtitaivasta vasten
Paljon kauniita jääkiteitä! Niitä kuvatessa vierähtää päivä nopeasti! Luonto on niin kovin kaunis ja minä rakastan talvea! Siis silloin tietenkin, kun on lunta ja pakkasta!:):)
Jääkiteitä lyhdyn reunassa
Jääkiteitä ikkunassa

Jääkiteitä ikkunassa
Jääkiteitä

Jääkiteitä männynrisuissa
Jäätynyt puolukka kuorrutettuna jääkiteillä
Jääkiteiden peittämä puolukka
Jääkiteiden peittämä puolukka

Jääkiteiden peittämä puolukka
Jäätynyt puolukka
Jääkiteitä puolukan lehdellä
Jääkiteiden peittämä puolukka
Jääkiteiden peittämä puolukka

torstai 4. helmikuuta 2016

Jyväskylässä: Kammarinmäen jäätynyt luola ja Taurujoen luonnonpuisto

Kammarinmäen jäätynyt luola Jyväskylässä
Talvilomani matka/päiväreissu suuntautui tänä vuonna Jyväskylän Kammarinmäen jäätyneelle luolalle. Lomaa sunnitellassani luin luolasta internetistä, täältä. Sivustolla oli hyvät ohjeet ja kartat luolan sijainnista, joten kiinnostuin siellä käymisestä. Ystävänikin oli halukas käymään luolalla, joten asia oli nopeasti sovittu:) Otimme bussit Jyväskylään ja perille päästyämme hyppäsimme Jyväskylän keskustasta bussiin nro. 27, Keltinmäen suuntaan. Onnistuimme jäämään bussista pois juuri oikeassa kohdassa. Tienvarresta meni valmis polku suoraan luolalle. Meillä ei ollut ongelmia löytää luolaa, kiitos muiden kulkijoiden. Paikka oli todella rauhallinen ja hiljainen. Kaupungin ääniä ei kuulunut lainkaan ja tiheässä metsässä tuli nopeasti tunne, että olisi ollut kauempanakin asutuksesta. Oikein mukava paikka:) Yllätyimme, kun hieman meidän jälkeemme luolalle tuli muitakin valokuvaajia. Luola kylpi hetken salamavaloissa:)
Jääkiteitä kammarinmäen jäätyneessä luolassa.Jäätä ja sammalta kammarinmäen jäätyneessä luolassa.
Jääkiteitä kammarinmäen jäätyneessä luolassa
Kammarinmäen jäätynyt luola
Luolan jääpeite ei todennäköisesti ollut nyt parhaimmillaan. Netistä löytämissäni kuvissa jäätä oli enemmän kuin nyt meidän siellä käydessä. Mutta luola oli silti kaunis katseltava ja kauniita jään muodostelmia oli ihailtavaksi. Pääluolan sivusta löytyi pieni "sivuluola", minkä kattoa jääkiteet peittivät. Kiteet olivat todella pitkiä ja kauniita.
Kammarinmäen jäätynyt luola Jyväskylässä.
Viihdyimme luolalle pitkän tovin sitä katsellen ja kuvaten. Ja uskon todella, että jäätä voi olla luolassa tätäkin enemmän. Ehkä siellä pitää vielä joskus käydä uudelleen katsomassa olisiko jääpeite suurempi. Paikka on mielenkiintoinen ja jos olet lähettyvillä, kannattaa siellä käydä katsomassa.
Luolalta siirryimme takaisin keskustaan ja Taurujoen luonnonpuistoon. Puiston halki kulkee nimensä mukaisesti Taurujoki. Joki virtaa eteenpäin hyvin rauhallisesti ja paikon veden pinta oli täysin tyyni. Heijastuksia oli paljon ja valkoinen maisema sai kaiken näyttämään siniharmaalta. Luonnonpuiston läpi kulkee noin kilometrin mittainen ja helppokulkuinen polku. Nyt joenrannalla oli kovin hiljaista, mutta pystyn kuvittelemaan kuinka se on kesällä täynnä elämää ja erilaisia lintuja.
Taurujoen luonnonpuisto
Puut heijastuvat Taurujoen pinnasta
Maisemaa Jyväskylästä, Taurujoen luonnonpuistosta

Rappusia Jyväskylän Taurujoen luonnonpuistossa
On melko ihmeellistä, kuinka kauniita paikkoja löytää aivan kaupunkien ytimistä tai heti vierestä/taajama-alueelta. Ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen jotain kaunista ja mielenkiintoista.