Kerran kotimatkalla pelästytimme mieheni kanssa tieltä metsään kolme komeaa hirveä. Ne juoksivat ensin ojan yli taimikkoon ja katosivat lopulta yksitellen lähimpään metsään. Metsäneläinten näkeminen on jostain syystä aina jännittävää ja ilahduttavaa. Tai ainakin minua alkaa helposti hymyilyttämään niitä nähdessäni. Jälkikäteen olemme kuulleet muutaman kerran niiden ynähtelyn lähimetsästä, mutta uudelleen näkyville ne eivät ole tulleet. Ne taitavat olla meidän lähimmät naapurit:) Toivon kovasti, että ne ymmärtävät pysyä omalla tontillaan, eivätkä tule tutustumaan meidän tontin hedelmäpuihin.
Metsään juoksevista hirvistä mieleeni muistui Novitan sukkalehti vuodelta 2015. Lehdessä on ohje metsäretki nimisiin kirjoneulesukkiin. Sukan kuviossa on metsää ja hirviä. Näiden naapureiden kunniaksi halusin kyseisen sukkaparin itselleni. Tein sukat ohjeen mukaan Novitan Nalle langasta. Aika veikeät sukat näistä tulikin. Näissä kelpaa lämmitellä varpaitaan tulevana talvena. Terveisiä naapureille metsään!:)
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
keskiviikko 23. marraskuuta 2016
Aurinko/tähtihimmeli
Himmelit ovat vieneet minut mukanaan! Tämä aurinko/tähtihimmeli on yksi himmelimalli, minkä olen nyt saanut valmiiksi. Työn alla on vielä muutama muukin himmeli:) Olen aina ihaillut taidokkaasti tehtyjä olkitöitä. Ne kuuluvat suomalaiseen käsityöperinteeseen ja minusta olki on materiaalina kaunis. Sopivassa valossa olki kiiltelee näyttävästi. Lisäksi himmelin ja valon yhdistelmä luo huoneeseen kauniita eläviä varjoja joita voi ihailla loputtomiin.
Olkien käsittelyssä pitää olla varovainen, koska ne ovat rakenteeltaan melko ohuita ja taittuvat helposti. Yritin kertaalleen koota tämän aurinkohimmelin oljista, mutta ne taipuivat liikaa ja auringosta tuli muotopuoli. Siitä harmistuneena päätin käyttää olkien sijaan järviruokoa. Keräsin ruokoa syksyllä, kun sen lehdet olivat jo kellastuneet. Kuorin lehdet pois ja niiden alta paljastui kauniin keltainen korsi. Korsi on huomattavasti olkea paksumpi ja näin ollen siitä saa jämäkämpiä rakenteita. Järviruokoa on myös nykyään helpommin saatavilla kuin olkea:)
Kokosin himmelin sakarakuutiokerrallaan. Kokeilin muutamaa eritapaa, kunnes löysin sopivan. Jos joku innostuu himmelin tekoa kokeilemaan, sen kokoamiseen tarvitaan seuraavat korret: 24 x 15cm, 48 x 13cm, 24 x 8cm ja 12 x 5cm. Kokoamisjärjestystä kannattaa kokeilla ja hakea itselle sopivaa. Minusta aurinko/tähti oli helpointa koota sakara kerrallaan.
Nyt minun täytyy mennä istumaan sohvalle ja ihailemaan himmeliä ja sen varjoja seinällä;)
Olkien käsittelyssä pitää olla varovainen, koska ne ovat rakenteeltaan melko ohuita ja taittuvat helposti. Yritin kertaalleen koota tämän aurinkohimmelin oljista, mutta ne taipuivat liikaa ja auringosta tuli muotopuoli. Siitä harmistuneena päätin käyttää olkien sijaan järviruokoa. Keräsin ruokoa syksyllä, kun sen lehdet olivat jo kellastuneet. Kuorin lehdet pois ja niiden alta paljastui kauniin keltainen korsi. Korsi on huomattavasti olkea paksumpi ja näin ollen siitä saa jämäkämpiä rakenteita. Järviruokoa on myös nykyään helpommin saatavilla kuin olkea:)
Kokosin himmelin sakarakuutiokerrallaan. Kokeilin muutamaa eritapaa, kunnes löysin sopivan. Jos joku innostuu himmelin tekoa kokeilemaan, sen kokoamiseen tarvitaan seuraavat korret: 24 x 15cm, 48 x 13cm, 24 x 8cm ja 12 x 5cm. Kokoamisjärjestystä kannattaa kokeilla ja hakea itselle sopivaa. Minusta aurinko/tähti oli helpointa koota sakara kerrallaan.
Nyt minun täytyy mennä istumaan sohvalle ja ihailemaan himmeliä ja sen varjoja seinällä;)
maanantai 14. marraskuuta 2016
Pitsiliinoin koristellut tyynynpäälliset
Käsityöpajani on ollut pitkään tauolla. Aluksi tauon syynä oli kesä ja pihatyöt. Sen jälkeen tuli syksy ja käytin kaiken vapaa-aikani metsässä keräten marjoja ja sieniä. Marjastuksen ja sienestyksen jälkeen kotona oli paljon kaikkea muuta mukavaa puuhattavaa, mikä oli jäänyt muiden töiden jalkoihin. Nyt kun talvi on saapunut, voin rauhoittua sisätiloihin ja tehdä käsitöitä.
Pitkän tauon jälkeen tutustuin askartelu/käsityöhuoneeni materiaaleihin ja löysin pari kappaletta vanhoja ja kauniita pitsiliinoja. Värit, valkoinen ja punainen, ovat minulle mieluisat. Pöydälläni en pitsiliinaa välitä pitää, mutta tyynynpäällisen koristeeksi ne sopivat minun mielestäni aivan mahtavasti. Kiinnitin liinat kankaisiin käsin ompelemalla. Suurin haasteeni oli saada liina kankaan keskelle ja niin, ettei venynyt suuntaan tai toiseen. Tarkkasilmäinen huomaa, että valkoisen liinan kanssa onnistuin paremmin kuin punaisen liinan kanssa. Punainen on hieman muotopuoli, koska en saanut sitä asettumaan tasaisesti ja huomaamattani venytin sitä hieman epätasaisesti.
Olen näihin tyynyihin suorastaan todella tyytyväinen:) Niistä tuli omasta mielestäni (ja sehän on tärkeintä:)) niin onnistuneet ja kauniit, että en ehkä malta luopua niistä lainkaan. Suunnittelin antavani ne jouluna lahjaksi, mutta saa nähdä jäävätkö ne koristamaan omaa kotia. Tosin tyynyjä minulla on kyllä jo ihan riittämiin, että osasto olisi jo syytä luopua:)
Pitkän tauon jälkeen tutustuin askartelu/käsityöhuoneeni materiaaleihin ja löysin pari kappaletta vanhoja ja kauniita pitsiliinoja. Värit, valkoinen ja punainen, ovat minulle mieluisat. Pöydälläni en pitsiliinaa välitä pitää, mutta tyynynpäällisen koristeeksi ne sopivat minun mielestäni aivan mahtavasti. Kiinnitin liinat kankaisiin käsin ompelemalla. Suurin haasteeni oli saada liina kankaan keskelle ja niin, ettei venynyt suuntaan tai toiseen. Tarkkasilmäinen huomaa, että valkoisen liinan kanssa onnistuin paremmin kuin punaisen liinan kanssa. Punainen on hieman muotopuoli, koska en saanut sitä asettumaan tasaisesti ja huomaamattani venytin sitä hieman epätasaisesti.
Olen näihin tyynyihin suorastaan todella tyytyväinen:) Niistä tuli omasta mielestäni (ja sehän on tärkeintä:)) niin onnistuneet ja kauniit, että en ehkä malta luopua niistä lainkaan. Suunnittelin antavani ne jouluna lahjaksi, mutta saa nähdä jäävätkö ne koristamaan omaa kotia. Tosin tyynyjä minulla on kyllä jo ihan riittämiin, että osasto olisi jo syytä luopua:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)