Virkattu vauvanpeitto

Itse tehdyt vauvalahjat saivat jatkoa virkatusta peitosta. Hieroin käsiäni tyytyväisenä yhteen, kun sain enemmän kuin hyvän syyn virkata pienelle vauvalle peiton. Minulla oli heti tiedossa, minkälaisen siitä haluaisin. Johannan ihastuttavassa blogissa, Ihan oikea blogi?, olin jo aikaa sitten nähnyt upean kukkaketopeiton (linkki tässä). Halusin tehdä peiton Johannan ohjeella lopuista kasvivärjätyistä setsemän veljestä langoista. Ja minun täytyy lähettää Johannalle iso kiitos hyvästä ohjeesta! Muutenkin Johannan blogi on todella inspiroivaa luettavaa ja kauniit kuvat piristävät blogipäivityksiä. Seuraan hänen blogiaan säännöllisesti.

Hyvällä ohjeella neliöiden virkkaaminen kävi näppärästi. Onnistuin neulomaan neliöitä aina iltasella esikoisemme jo nukkuessa yöunia. Neliöt oli helppo jättää kesken, kun uni alkoi liiaksi painamaan. Pala palalta peitto valmistui ja siitä tuli aivan ihana! Kun olin saanut peiton valmiiksi, en malttanut olla ihailematta sitä aina ehtiessäni. Värit olivat minusta todella kauniit ja muutenkin olin tyytyväinen työni jälkeen. Peiton reunoista tuli hieman aaltoilevat, mutta en antanut sen pilata iloani. Luovuin peitosta hieman haikeudella, niin kovasti se mielytti tekijäänsä. Lopulta se oli vain pakattava lahjakassiin ja vietävä pienelle tytölle. Onneksi tytön äitikin vaikutti aidosti ilahtuneelta peitosta ja uskon sen päässeen hyvään kotiin.

Olen pitkään vältellyt virkkaamista, koska olen pitänyt sitä vaikeana. Mutta tämän peiton myötä innostukseni virkkausta kohtaan syttyi ja uskon, että jatkossa virkkaan enemmänkin. Virkkaamalla saa niin kovin erilaisia kuvioita ja pintoja, että minun on nyt vain opeteltava se. Olen nyt aloittanut perussilmukoista ja sitten kun uskallan lisätä haastetta, opettelen tulkitsemaan kuvallisia virkkausohjeita. Minusta ne näyttävät hieman pelottavilta, mutta enköhän minäkin opi niitä lukemaan kunhan jaksan harjoitella. Mutta ensin pitänee vielä harjoitella helpoilla töillä, jottei innostu katoa liian ison haasteen edessä.

Käsitöiden iloa kaikille!

Pehmeä kuutio vauvalle

Ystävä piiristämme on tullut kahdelta suunnalta iloisia vauva-uutisia. Ilahduin uutisista kovasti ja vaikka oma arki onkin ollut viime aikoina  täynnä tekemistä, päätin että jotain pientä kivaa vauvoille on tehtävä. Rupesin työhön mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä perheemme nuorin ei ole sallinut hetkeen käsitöiden tekoa. Mutta kun aloittaa ajoissa, on valmista ajallaan vaikka kerralla saisikin ommeltua vain yhden sauman.

Tein omalle pojalleni aikoinaan pehmokuution, minkä jokaisella sivuilla on kiinni nauha. Nyt hän alkaa olemaan hieman liian iso tällaiselle lelulle, mutta kuutio oli pitkään yksi suosikkileluista. Pehmeytensä ansiosta kuutiosta oli aluksi helppo saada kiinni pienillä ja vielä hieman kömpölöillä käsillä. Kun motoriikka kehittyi, oli nauhojen tutkiminen mieluista puuhaa. Niiden avulla selvästi harjoiteltiin sormien käyttöä. Ja lopuksi kun motoriikka oli jo paremmin hallussa, kuutiota heilutettiin villisti. Laitoin kuution sisään suklaamunien sisältä talteen otetun muovisen munan, mihin sujautin hieman makaronia ja riisiä. Ne helisevät mukavasti, kun pienet kädet heiluttavat kuutiota innokkaasti. Koska kuutio on ollut niin mieluinen omalle pojalleni, halusin tehdä samanlaiset myös ystävieni vauvoille. Lisäksi kuutio on helppo ja nopea ommella, joten onnistuin löytämään siihen riittävästi aikaa arjen askareiden lomasta.

Kuutioita varten leikkasin neliöitä joiden sivujen pituus oli 10cm. Sopivat kankaat valitsin tilkkulaatikostani ja tarvittavat nauhatkin löytyivät valmiina kotoa. Suklaamunat jouduin ostamaan kaupasta, jotta sain kuutioiden sisälle tarvittavat muovimunat. Mieheni joutui auttamaan suklaamunien tuhoamisessa, mutta hän ei laittanut asiaa lainkaan pahakseen:)

Kuutioista tuli oikein somat. Hieman jäin miettimään kuutioiden pesuominaisuuksia. Poikani kuutiota en ole vielä lainkaan pessyt, koska olen hieman huolestunut sen kuivumisesta. Kuutiossa on sisällä melko paljon vanua ja koska en omista kuivausrumpua, epäilen kuivumisen kestävän melko kauan. Ja jos kuutio on pitkään märkänä, pelkään sen homehtuvan. En myöskään täysin luota muovimunan vedenpitävyyteen ja olen siksi huolissani riisin ja makronin kohtalosta pesussa. Lahjakuutiot ovat jo päässeet uusiin koteihinsa ja kerroin lahjan saajille (ja heidän vanhemmilleen), kuinka kuutiot on valmistettu ja neuvoin käyttämään omaa harkintaa niiden pesussa. Varovainen käsinpesu yhdistettynä rumpukuivaukseen olisi varmasti paras vaihtoehto. Onko jollain kokemuksia tällaisten lelujen pesemisestä? 

Värikäs vesisade mobile vauvalle

Meillä on nyt viimeisen kahden kuukauden aikana sairasteltu, nukuttu huonosti ja oltu hieman reissussa. Tämän vuoksi käsitöiden tekeminen on jäänyt hyvin vähäiselle. Olenkin koittanut valita työnalle juttuja, joiden tekeminen on helppo aloittaa ja keskeyttää nopeasti. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta eikä energiaa, pitkäaikaiseen paneutumiseen, joten olen panostanut helppoihin töihin. Yksi tällainen helppo ja nopea työ oli kummitytölleni lahjaksi tekemäni mobile; värikäs vesisade. Kun aloitin mobilen ideoinnin, halusin että siitä tulee värikäs. Omasta pojastani olen huomannut, että hänen katseensa tarttuu helposti kaikkeen värikkääseen ja kirkkaaseen. Päätin luottaa, että poikaani vähän vanhempi kummityttöni on myös värikkäiden asioiden ystävä:)

Oma ajatukseni on ollut viime aikoina melkoisen kankeaa ja luovuuteni on ollut hukassa. Onneksi netistä saa paljon ihania ideoita. Mobilen aiheen olen lainannut googlen-kuvahausta ja materiaalina käytiin huovutusvillaa. 

Aluksi ajattelin käyttää materiaalina huopaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sopivaa huopaa varastossa, mutta huovutusvilloja sen sijaan oli sopivia määriä ja useampaa väriä. Huovuttamalla pilvistä ja pisaroista sai kevyet ja pehmeät. Mobilen osien työstäminen sopi arkeeni loistavasti. Jälkipolven nukkuessa päiväunia ja hoidettuani kotityöt ehdin valmistaa mobilen pisara ja pilvi kerrallaan. Sitten kun makuuhuoneesta kuului käskevää yninää, oli huovutusneula ja työ helppo laskea pöydälle odottamaan seuraavaa mahdollisuutta. 

Omasta mielestäni tästä tuli aika kiva. En halunnut tehdä pilviä tai pisaroita tämän enempää, jotta narut eivät menisi aivan niin helposti solmuun. Mobilesta tuli mielestäni mukavan pirteä. Omalla pojallani ei vielä ole mobilea, joten täytynee sellainen hänellekin askarrella. Hieman olen jo ehtinyt asiaa miettimään, toivotaan että pääsen kohta toteuttamisvaiheeseen.