Junamatka tyynyliinassa

Minulle on hyvin tyypillistä, että kun innostun jostain asiasta, en malta lainkaan lopettaa. Käsitöiden kohdalla tämä näkyy niin, että teen yhdellä kertaa useamman version samasta aiheesta. Niinpä innostuttuani aplikoimalla tehdyistä tyynyistä niitä syntyi pienessä ajassa melko monta. Tämä kuvassa oleva juna-aiheinen tyynyliina oli ensimmäisten tekeleitteni joukossa ja vieläpä kolmena kappaleena. Halusin tehdä lahjan veljeni pojalle. Hän on kova leikkimään mm. erilaisilla junilla, joten päätin tehdä hänelle junatyynyn. Kaksi muuta lähti myöhemmin postin mukana tervehdyksenä ystävilleni ja heidän lapsilleen. Lahjojen saajat olivat vielä kovin nuoria, joten he eivät juurikaan ymmärtäneet lahjojen päälle. Niiden avaaminenkin jäi vanhempien huoleksi. Mutta ehkä jonain päivänä pääsen juttelemaan heidän kanssa junista enemmän:)

Laskettelemassa

Kun olin lapsi, perheeni teki kerran vuodessa viikon mittaisen laskettelureissun Lappiin. Tämä reissu oli aina kevättalven kohokohta ja sitä odotettiin aina innokkaasti. Kohdetta vaihdettiin säännöllisesti ja taisimme ehtiä vuosien aikana käydä Suomen kaikissa suurimmissa laskettelukeskuksissa, joissakin jopa useamman kerran. Tämä monta vuotta kestänyt perinne loppui, kun minä murrosikäisenä ilmoitin, että perhelomat eivät enää kiinosta:) Sen jälkeen emme lähteneet enään Lappiin laskettelemaan koko perheen voimin. Viikonloppu ja päivä retket Etelä-Suomen keskuksiin kuuluivat ohjelmaan jonkin aikaa vielä Lapin matkojen loputtua. Kuitenkin samoinhin aikoihin minulta jäi muiden mielenkiinnon kohteiden takia säännöllinen laskettelu ja kävinkin pitkään rinteessä hyvin epäsäännöllisesti ja jopa niin, että kertojen välissä saattoi olla useampia vuosia. Nyt olen innostunut laskettelusta uudelleen ja muutamana viime vuotena olenkin koittanut käydä rinteessä pari kertaa talvessa.
Tämän talven ensimmäinen kerta venyi helmikuun lopulle asti. Muutama aikaisempi lähtöyritys epäonnistui, mutta viimein pääsin mäkeen. Olin nyt kuluneena viikonloppuna laskettelemassa ystäväni kanssa Sappeen laskettelukeskuksessa. Sappee ei ole mikään järin suuri paikka, mutta erilaisia rinteitä on riittävästi yhden päivän tarpeisiin. Ja minun mielestäni mäet ovat oikein kelvolliset. Paikan valintaan vaikutti paljon se, että Sappeelle on hyvät yhteydet. Minulla tai ystävälläni ei kummallakaan ole autoa, joten olemme riippuvaisia julkisestaliikenteestä.

Meillä oli oikein onnistunut reissu! Ilma oli pilvinen ja ehkä jopa hieman harmaa, mutta taivaalta ei onneksi tullut mitään, ilma oli melko tyyni ja pakkasta sopivasti. Väkeä oli paljon ja hisseihin joitui hieman jonottamaan. Minä lasken suksilla. Yritin joitain vuosia sitten opetella laskemaan myös laudalla, mutta innostus loppui kesken, kun polvet ja takapuoli oli aina älyttömän kipeät laskettelureissun jälkeen. Totesin, että suksissa on tarpeeksi haastetta minulle. En ole mikään huippu nopea laskija. Nautin enemmän melko rauhallisesta menosta ja maisemien katselusta. Jos vauhtia tulee liikaa, alkaa minua helposti hieman pelottamaan ja mielelläni hidastan "pahoissa paikoissa". Mutta nautin suuresti ulkona olemisesta ja siitä vauhdista, mikä on minulle sopiva. Ja kuten aina erilaisilla retkillä, hyvä seura ja evästauot ovat tärkeitä tekijöitä. Valitettavasti monikaan ystävistäni ei ole innokas lasketteilja. Toisinaan minulla on siis ongelmia saada seuraa näille reissuille, mutta onneksi se nyt onnistui! Kun on viettänyt päivän raittiissa ulkoilmassa, on illalla mukava syödä hyvin ja nukahtaa väsyneenä. Minun mielestäni ulkoilun parhaita puolia on nimenomaan se hyvä ja raukea olo, mikä tulee jälkikäteen.

Tyynyjä!

Muistan vielä selvästi, kuinka koulussa inhosin käsitöitä. Kärsivällisyyteni ei riittänyt millään töiden loppuun saattamiseen ja heti pienenkin ongelman edessä olin valmis heittämään hanskat tiskiin. Käsitöiden opettaja sanoi minulle monesti, että tarvitsisin vain lisää kärsivällisyyttä niin sillä töistä tulisi sekä valmiita että ihan hyviä. Hän ei varmastikaan uskoisi, jos kävisin nyt kertomassa hänelle, että käsitöiden teko on yksi harrastuksistani.

Ompelun aloitin tädiltäni lainaamallani ompelukoneella. Muutama vuosi sitten palautin lainassa olleen koneen tädilleni ja ostin itselleni oman. Se on peruskone, millä pääsee eteen ja taakse sekä saa suoraa ja siksakkia ilman mitään hienouksia. Tämä kaikki riittää hyvin minun tarpeisiini. Toisinaan menee viikkoja, että en tee mitään, mutta inspiraation tullessa en malta lopettaa ennen kuin työ on valmis. 

Kerran käsityökirjoja selatessani näin kuvia aplikoiduista tyynyistä. Innostuin heti ja ryhdyin toimeen samantien:) Vauhtiin päästyäni ja hetken ideoinnin jälkeen en olisi malttanut lopettaa lainkaan. Tyynyihin voi tehdä vaikka kuinka paljon erilaisia hahmoja sekä kuvia. Tämän hetken aikaan saannoksistani omaksi suosikikseni on noussut pöllötyyny. Se on ystävieni mukaan saanut vaikutteita mtv:n vanhasta sinisestä pöllölogosta. Olen selvästi ehtinyt lapsena tv:n ääreen ja imeä vaikutteet itseeni:) Maatuskat ovat minun mielestäni aina olleet veikeitä ja iloisen näköisiä, joten niitäkin piti saadaan tyynynpäälle. Erilaisia tyynyjä teen varmasti vielä lisää!