Aurinkoa

Kesäkuun valokuvauksen teemana oli aurinko. Päivät olivat yllättävän pilvisiä ja sitten kun aurinko paistoi ei ollut kunnolla mahdollisuutta keskittyä valokuvaamiseen. Tässä kuitenkin muutama otos, minkä sain otettua pilvisistä keleistä huolimatta:) Toivottavasti heinäkuussa on aurinkoa hieman enemmän.

Venlojen viesti Paimiossa

Vuoden 2015 Venlojen viestistä on jo aikaa. Sain tänään postissa itselleni kartan kilpailualueelta ja jäin vielä kartan viereen muistelemaan ensimmäistä Venlojen viestiäni.

Kilpailuaamu oli toimintaa ja täpinää täynnä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja päivästä oli tulossa lämmin. Heti aamu tuimaan jouduimme hätyyttämään varamiehen paikalle, kun yksi meistä sairastui yllättäen. Onneksi se asia saatiin nopeasti järjestykseen ja varamiehemme saapui reippain mielin paikalle. Kisapaikalla haimme kilpailunumeromme ja emitit. Valitsimme paikan, missä odotamme ja seuraamme toistemme suunnistamista. Minulla oli suunnistettavana ensimmäinen osuus ja olin kyllä todella täpinöissäni:)

Lähdin lähtöalueelle hyvissä ajoin. Piti vielä ehtiä vessaan ja hieman seuraamaan tilannetta ennen lähtöä. Tosissaan kilpailijat veryttelivät lähtöalueella, minä seisoskelin sivummalla muutaman muun kanssa. Epäröiviä ilmeitä näkyi muidenkin kasvoilla, joten en ollut ainoa ensikertalainen. Yhteislähtö jännitti minua melkoisesti. Pelkäsin jääväni toisten jalkoihin tai sitten unohtaisin lukea karttaa ja vain päätyisin metsään tietämättä missä olen. Monenlaista ehdin ajatella ennen lähtöä. Järjestäjille iso kiitos selvistä ja hyvistä ohjeista. Kun lähdön hetki oli lähellä, meidät ohjattiin omille lähtöpaikoillemme. Minun paikkani oli odotetusti takarivissä, joten saatoin unohtaa huoleni siitä, että koko 1400 päinen lössi talloisi ylitseni:) Takani oli vain muutama rivi, joten selviäisin kyllä.

Kartat jaettiin osallistujille kun lähtöön oli alle minuutti. Karttaan ei tietenkään saanut koskea ennen lähtölaukausta. Armeijan tykit ampuivat lähtömerkin ja koko suuri naisjoukko lähti liikkeelle. Hieman yllätyin reipasta lähtöä. Ohitseni suhahteli suunnistajia vaikka kuinka paljon. Päätin ottaa rauhallisesti ja tutkia karttaa matkalla metsään. Suunnitelmani toimikin ihan hyvin, koska metsään päästyäni minulla oli suunta selvillä. Lähdin kohti ensimmäistä rastia.

Näin ensikertalaisena yllätyin todella sitä solidaarisuutta ja yhteityötä, mikä metsässä vallitsi kuntosuunnistajien kesken. Jo ennen ensimmäistä rastiaka alkoi huuteli että kellä on se ja se rasti. Ja tehtiin pareja tai ryhmiä, että suunnistetaan yhdessä. Olin hämilläni. Tätäkö tämä on? Jotenkin tämä yhteistyö suunnistajien kesken oli minusta hämmentävää. Päätin selvitä yksin ja jätin rastihuutelut omaan arvoonsa.

Suunnistamiseni onnistui minulta omaan tasooni nähden hyvin. Löysin rastit, mutta ei se toki kovin hankalaa ollut, koska suuren osan ajasta suunnistajat etenivät jonossa. Varsinkin yhdessä tiheikössä kaikki menivät peräkanaa pientä polkua pitkin, mikä tiheikköön oli muodostunut kilpailun aikana. Sillä hetkellä hieman mietin, että on tämäkin suunnistamista. Tässä mennään jonossa kuin köyhän talon porsaat:) Mutta kyllä se letka siitä sitten viimein hajaantui ja loppumatkasta sai kulkea jo melko rauhassa. Hajautettuja rasteja oli riittävästi ja tietenkin ihmiset etenivät erivauhtia. Minun täytyy myöntää, että juoksukuntoni ei ollut riittävä. Rastit löytyivät, mutta en jaksanut juosta tarpeeksi nopeaa. Nyt tiedän, mitä pitää harjoitella:)

Pääsin siis kunnialla maaliin, mikä oli tavoite. Seuraava lähtijä oli odottamassa ja vaihto onnistui ilman ongelmia. Kakkososan taivaltaja pääsi matkaan. Jokainen meidän joukkueesta onnistui löytämään rastinsa ja pääsi kunnialla maaliin. Joukkueena saavutimme tavoitteemme; olimme maalissa ennen kuin se sulkeutui:)

Tämä Venlojen viesti oli oikein hauska kokemus. Yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hyvin niin suurta ihmismäärää pystyttiin alueella palvelemaan; ruokapaikkoihin ei tarvinnut paljoa jonottaa, suihkuissa oli hyvin tilaa ja kaikki muukin pelasi hyvin. Järjestäjille siis iso kiitos! Koska kokemus oli kaikin tavoin positiivinen saatan lähteä toistekin. Pitää vain treenata sitä juoksukuntoa lisää:)

Villalankojen kasvivärjäystä Nokian Siurossa

Pääsin kesäkuun alussa mukaan kasvivärjäyskurssille. Kehräämiseni oli tuolloin tuottanut jo mukavasti tulosta ja pääsin värjäämään itse kehräämiäni lankoja. Omat lankani eivät täysin riittäneet, joten värjäsin myös kaupasta ostamiani lankoja. Kasvivärjäys oli odotusteni mukaisesti työlästä ja aikaa vievää. Mutta hyvässä seurassa, isolla porukalla se oli rattoisaa ja aika meni nopeaa. 

Kasvivärjäyskurssi pidettiin Nokian Siurossa. Paikkana oli Knuutilan kartano ja järjestäjänä oli Siuro seura. Paikka oli ihana! Vanha kartano on kunnostettu upeaksi! Siellä järjestetään monenlaista tapahtumaa aina leivän leivonnasta alkaen. Minulla oli nyt ilo olla mukana heidän järjestämässään kasvivärjäyksen viikonlopussa:) Kurssi alkoi jo perjantai iltana ja jatkui sunnuntai iltaan asti. Kotona käytiin välissä nukkumassa ja vetäjän kanssa sovittiin moneltako seuraavana päivänä aloitetaan. Olimme aikaisin aamulla paikalla ja meillä meni molempina päivinä myöhään iltaan. Kasvivärjäys vie kovasti aikaa, mutta vaiva palkitaan kauniilla väreillä.

Perjantai illan teimme valmistelutöitä. Laitoimme lankakerät noin 50g vyyhdeiksi. Siinä menikin yllättävän kauan aikaa! Minun langoistani iso osa oli onneksi jo valmiiksi vyyhteinä, mutta työtä riitti silti. Kaikki vyyhdit punnittiin. Vyyhteihin merkittiin niiden painot ja omat nimikirjaimet. Vyyhdin paino on tärkeää tietää, jotta puretusainetta, alunaa, osattiin annostella riittävästi. 

Lauantaina aamulla pääsimme aloittamaan varsinaisen värjäyksen. Ensin meidän piti asetella järvenrantaan viisi suurta pataa, laittaa jokaisen padan alle tuli ja odottaa vesien lämpenemistä. Samalla keräsimme värjäyksessä tarvittavia kasveja, kuten nokkosta ja lupiinia. Kotoa olimme tuoneet mukanamme lepänkäpyjä, sekä puna- ja keltasipulia. Olimme saaneet kasaan oikein hyvät määrät kuivia sipulinkuoria. Myös lepänkäpyjä oli löytynyt mahtavat määrät.

Kun puretusveden lämpötila lankoineen saatiin nostetuksi 40 asteeseen, lisättiin veteen alunaa (12g alunaa/100g villaa). Tämän jälkeen vesi nostettiin 80-90 asteeseen ja annettiin olla siinä 1 tunti. Ylimääräinen vesi puristettiin puretetuista langoista pois ennen värjäysastiaan siirtämistä. Myös kasveja piti keittää vedessä aluksi tunti, jotta värit saatiin irtoamaan kasveista. Kun kasveja oli keitetty tunti, siivilöitiin kasvinosat pois vedestä ja laitettiin puretetut langat tilalle. Ja sitten lankoja pidettiin 80-90 asteisessa vedessä vielä yksi tunti:) Joten yhteen lankaerään meni aikaa 2-3 tuntia.

Me värjäsimme mm. nokkosilla, puna- ja keltasipulilla, lupiinilla, sinipuulla ja kuhmujäkälällä (kurssin vetäjä toi tullessaan sinipuun ja kuhmujäkälän). Useammasta liemestä sai kaksi väriä, joistakin jopa kolme. Näin saimme useita upeita sävyjä.

Kuhmujäkälästä saimme vaaleanpunaisia sävyjä. Langan alkuperäinen väri vaikutti tietenkin lopputulokseen; harmaista langoista tuli tummempia kuin alkujaan valkoisista langoista. Keltasipulista tuli keltaisen ja oranssin sävyjä, sinipuusta tummaa violettia, punasipuli yllätti konkarit tekemällä ruskeaa vaikka piti tulla vihreää:) Lupiinista tuli vaalean vihreää ja lepästä ruskeaa. Värisävyjä oli vaikka kuinka ja ne kaikki sopivat hienosti yhteen.

Sunnuntaina illalla kotiin päästyäni olin uupunut, mutta oikein tyytyväinen. Itse kehräämäni villat olivat väreiltään kaikkein vaaleimpia, mutta kauniita. Kaupan lankoihin värit tarttuivat jostain syystä voimakkaampina. Pidän kuitenkin kaikista sävyistä ja yllätyin todella sitä, kuinka paljon eri värjeä ja sävyjä luonnon kasveista saa! Jos sinulla on joskus mahdollisuus osallistua kasvivärjäyskurssille, mene ihmeessä! Kurssin jälkeen sitä alkaa miettimään, että mistä saisi itselleen suuria patoja ja paikan värjäilyyn:)

Tomaatit saavat uuden kodin

Tomaattini ovat asuneet makuuhuoneen ikkunalla odottamassa, että ilmat lämpenevät. Ne venyivät pituutta yli odotusten ja olin huolissani tilan loppumisesta. Nyt viimein päätin, että pihalla on tarpeeksi lämmintä ja tomaatit voivat muuttaa ulos. 

Olen haaveillut oikeasta kasvihuoneesta, mutta valitettavasti pihassamme ei ole tarpeeksi tilaa sellaiselle. Päätin siis tehdä vielä ainakin tänä vuonna korvaavan rakennelman. Avomieheni ystävällisesti avusti minua rakennuspuuhassa. Ilman apua siitä ei olisi tullutkaan mitään:) Tämä muovikatos ei toki ole yhtä hyvä kuin oikea kasvihuone. Tilaa on vähän eikä se ole yhtä tiivis kuin hyvin pystytetty kasvihuone. Mutta uskon silti, että tomaateilla on ihan hyvä olla täällä. Ehkä minä joskus tulevaisuudessa saan sen oikean kasvihuoneen...

Helpot virkatut korvakorut

Löysin laatikostani virkkauslankani pitkän tauon jälkeen. Innostuin tekemään muutamat helpot virkatut korvakorut. Ensimmäisissä korvakoruissa yhdistin kaksi erikokoista ympyrää allekkain ja toisissa korvakoruissa on vain yksi virkattu ympyrä. Nämä olivat helpot ja nopeat tehdä. Jotain mikä sopii minulle mainiosti:)

Aloitin ympyröiden virkkaamisen lenkkialoituksella.  Selkeän ja hyvän ohjeen lenkkialoitukseen löytää mm. täältä: Lenkkialoitus. Ympyröistä tein kahden kokoiset, isompiin tein pitkiä pylväitä (kaksi langankiertoa virkkuukoukulle) ja pienempiin tein pienemmät pylväät (yksi langankierto koukulle). Isommissa ympyröissä on pylväitä 17kpl ja pienemmissä 14kpl. Pylväiden määrää voi helposti vaihdella oman mielen mukaan:)

Nämä ovat kivat, helpot ja kauniit! Innostun varmasti virkkaamaan korvakoruja vielä lisää. Niitä kun voi tehdä vaikka minkä värisiä:)

Kesäinen luonto on kaunis! Aurinkoisena päivänä värit ovat kirkkaita ja puhtaita. Luontoa kelpaa ihailla kotipihalta:) Naapureina meillä on reipas kettu repolainen sekä liuta hevosia. Kuvissa oleva musta hevonen on yksi suosikki naapureistani, mutta on niitä muitakin mukavia persoonia laitumella laiduntamassa:) Eikä tieteenkään saa unohtaa touhukasta kirjosieppoa, mikä vierailee pihassamme säännöllisesti. Mukavia kavereita kaikki!:)

Pihakeinuun uusi katos ompelemalla

Kotimme pihalla jököttää vanha ja hieman kulahtanut pihakeinu. Keinu sai sympatiani, koska se näytti melkoisen orvolta ilman patjaa tai katosta. Päätin piristää keinun ilmettä ompelemalla siihen uuden katoksen.
Mittailin ja mietin toteutusta ahkerasti, ompelu tuotti toisinaan hankaluuksi ja hikikarpaloita. Unohdin jossain kohtaa riittävät saumavarat ja jouduin turhautuneena muuttamaan suunnitelmaa. Lopputuloksena oli kuitenkin katos, mikä syntyi vanhoista verhoista. Viritin katoksen paikalleen ja tajusin heti, miten typerästi valitsin materiaalin katokseeni. Verhot eivät kestä hyvin uv-säteilyä, joten katokseni virttyy ja haurastuu todennäköisesti käyttökelvottomaksi jo tämän kesän aikana. Lisäksi verhokangas ei pidä yhtään vettä, joten kun ajatuksenani oli tehdä keinuun myös istuintyynyt, ne kastuvat heti pienenkin tihkusateen tullessa. Ja kuinka kätevää on roudata tyynyjä sisään ja ulos joka päivä, kun haluaisi vain hetkeksi istahtaa keinuun? Ei ole kätevää. Joten yhteenvetona voisi sanoa että tämä minun keinuni katos meni nyt hieman pieleen, mutta ehkä sillä pärjätään tämä kesä. Ensi kesäksi joudun tekemään joka tapauksessa uuden katoksen, silloin teen sen jostain paremmasta materiaalista, mikä kestää aurinkoa ja vesisadetta edes vähän. Mutta on tämä nyt ehkä kuitenkin tyhjää parempi:)