Kestopussit hedelmille ja kestorättejä

Blogini on ollut melkein vuoden päivät suunnittelemattomalla tauolla. Elämäni muuttui melkoisesti lapsen syntymän jälkeen ja tähän kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon muutakin härdelliä, sekä positiivista että negatiivista. Minulla ei ole ollut blogille aikaa eikä energiaa piiiiiitkään aikaan. Monesti olen kyllä kaivannut blogin, käsitöiden ja muiden harrastusten pariin, mutta en ole onnistunut löytämään niille sopivaa rakoa arjen keskeltä. Nyt elämä tuntuu hieman rauhoittuneen, joten toivon kovasti että jatkossa asiat olisivat toisin.

Esikoisemme syntymän jälkeen vietin reilun vuoden kotona lastani hoitaen. En ole koskaan aikaisemmin ollut poissa töistä yhtä pitkää aikaa. Tuohon reiluun vuoteen mahtui valtaisat määrät ihania elämyksiä ja kokemuksia lapsen kanssa, mutta toki myös paljon huonosti nukuttuja öitä, väsymystä, joskus turhautumista ja ahaa-elämyksiä. Yhden mieleen painuneen ahaa-elämyksen sain kerran kiikuttaessani roskapussia ulos talosta. Mieleeni juolahti, että tein tämän juuri eilen viimeksi. Aloin kiinnittämään huomiota roskan määrään, minkä tuotamme ja totesin sen olevan melko valtaisaa.

Lapsella on ollut päivisin kotona ollessa käytössä kestovaipat. Vain  öisin ja nyt vanhemmalla iällä päiväunilla olemme käyttäneet kertakäyttövaippoja. Näin siksi, että kestovaippojen imukapasiteetti loppui unilla aina kesken vaikka kuinka lisäsin imujen määrää. Kyllästyin melko pian jatkuvaan lakana ja yövaatepyykkiin ja siirryimme kertakäyttövaippoihin unien aikana. Kestovaipat eivät kuitenkaan ole pelastaneet meitä suurelta roskamäärältä. Toki ne ovat roskan määrää huomattavasti vähentäneet, mutta jostain kummasta sitä roskaa vain syntyy. Pääasiallisesti roskaa syntyy ruokien pakkauksista. Asumme syrjäkylällä ja lähikauppanamme on keskikokoinen Sale, mistä tuotteita ei juurikaan saa ostettua irtona. Päätin kuitenkin tehdä pieniä muutoksia, joilla saisin roskien määrää laskettua elämäämme sopivalla tavalla. Tämä tarkoittaa yksinkertaisia ja helppoja muutoksia, mutta jostakin sitä on aloitettava.

Tässä helpoimmat muutokset, mistä aloitin; ostoskassit, hedelmäpussit, talouspaperi ja pakkausten valikointi. Ostokassit ovat nyt kankaiset (niitä löytyikin valmiina kaappien kätköistä vaikka kuinka paljon) ja niiden kaveriksi ompelin kestopusseja hedelmille. 

Pussien materiaalina käytin vanhaa valoverhoa, mille ei enä ollut käyttöä. Valoverho oli kovin liukasta ja punnitustarrat eivät pysyneet siinä kiinni kassalle saakka. Ompelin pusseihin pienet puuvillatilkut punnitustarraa varten. Nyt hintatarra on tallella vielä kassallakin eikä sitä tarvitse etsiä hihnasta tai maitopurkkien kyljistä. Olen oikein positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka käteviä nämä ovat käytössä. Suurin ongelma oli aluksi se, että meinasin unohtaa ottaa pussit kauppaan mukaan. Mutta nyt minäkin hatarapää olen oppinut muistamaan, että nämä ja ostoskassit pitää napata eteisen naulakosta mukaan kauppaan lähdettäessä. Opin siis selvästi vielä uutta:)

Seuraavaksi talouspaperi. Se on toki oikein kätevä keksintö lapsen naaman ja käsien pyyhimiseen ruokailun jälkeen. Esikoisemme on ollut myös oikein innostunut tutkimaan, kuinka vesi, maito tai mikä vaan nestemäinen leviää keittiön pöydälle kun sitä kippaa kupista pyyhkäisee kädellä. Tätä estellessä tuli aina napattua talouspaperin palanen, vaikka keittiörättikin olisi kelvannut asian hoitamiseen oikein mainiosti. Ompelin vanhasta puuvillaisesta lakanasta meille kestorättejä. Ne sijaitsevat korissa keittiönpöydän vieressä niin että ne ovat jopa nopeammin käden ulottuvilla kuin perinteinen talouspaperi. Näin olemme saaneet laskettua talouspaperin kulutusta huomattavasti, vaikka sitä meillä yhä käytetään mm. nenän niistämiseen. 

Ja kolmantena kikkana roskan vähentämisessä olen käyttänyt pakkausten valikointia. Suosin pahviin ja paperiin pakattuja tuotteita, koska nämä pakkausmateriaalit ovat helppoja kierrättää. Valitsen myös tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia. Tämä vaati aluksi hieman normaalia enemmän aikaa kaupassa käydessä, mutta nyt tutut tuotteet löytyvät jo nopeasti. 

Näillä pienille teoilla ei maailmaa roskalta pelasteta, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että olen aloittanut ja tehnyt jotain. Olen tutustunut zero waste-elämäntapaan ja saanut paljon vinkkejä ja idoita roskan vähentämiseksi. Tavoitteenani on ottaa uusia asioita käyttöön pikkuhiljaa niin että ne sulautuvat arkeemme suht vaivattomasti. Näin koko ajatus ei unohdu liian suurien tavoitteiden takia. Ehkä kerron jatkossa lisää, pienistä muutoksista mitä olemme arjessamme tehneet roskan vähentämiseksi.

Virkattu vauvanpeitto

Itse tehdyt vauvalahjat saivat jatkoa virkatusta peitosta. Hieroin käsiäni tyytyväisenä yhteen, kun sain enemmän kuin hyvän syyn virkata pienelle vauvalle peiton. Minulla oli heti tiedossa, minkälaisen siitä haluaisin. Johannan ihastuttavassa blogissa, Ihan oikea blogi?, olin jo aikaa sitten nähnyt upean kukkaketopeiton (linkki tässä). Halusin tehdä peiton Johannan ohjeella lopuista kasvivärjätyistä setsemän veljestä langoista. Ja minun täytyy lähettää Johannalle iso kiitos hyvästä ohjeesta! Muutenkin Johannan blogi on todella inspiroivaa luettavaa ja kauniit kuvat piristävät blogipäivityksiä. Seuraan hänen blogiaan säännöllisesti.

Hyvällä ohjeella neliöiden virkkaaminen kävi näppärästi. Onnistuin neulomaan neliöitä aina iltasella esikoisemme jo nukkuessa yöunia. Neliöt oli helppo jättää kesken, kun uni alkoi liiaksi painamaan. Pala palalta peitto valmistui ja siitä tuli aivan ihana! Kun olin saanut peiton valmiiksi, en malttanut olla ihailematta sitä aina ehtiessäni. Värit olivat minusta todella kauniit ja muutenkin olin tyytyväinen työni jälkeen. Peiton reunoista tuli hieman aaltoilevat, mutta en antanut sen pilata iloani. Luovuin peitosta hieman haikeudella, niin kovasti se mielytti tekijäänsä. Lopulta se oli vain pakattava lahjakassiin ja vietävä pienelle tytölle. Onneksi tytön äitikin vaikutti aidosti ilahtuneelta peitosta ja uskon sen päässeen hyvään kotiin.

Olen pitkään vältellyt virkkaamista, koska olen pitänyt sitä vaikeana. Mutta tämän peiton myötä innostukseni virkkausta kohtaan syttyi ja uskon, että jatkossa virkkaan enemmänkin. Virkkaamalla saa niin kovin erilaisia kuvioita ja pintoja, että minun on nyt vain opeteltava se. Olen nyt aloittanut perussilmukoista ja sitten kun uskallan lisätä haastetta, opettelen tulkitsemaan kuvallisia virkkausohjeita. Minusta ne näyttävät hieman pelottavilta, mutta enköhän minäkin opi niitä lukemaan kunhan jaksan harjoitella. Mutta ensin pitänee vielä harjoitella helpoilla töillä, jottei innostu katoa liian ison haasteen edessä.

Käsitöiden iloa kaikille!

Pehmeä kuutio vauvalle

Ystävä piiristämme on tullut kahdelta suunnalta iloisia vauva-uutisia. Ilahduin uutisista kovasti ja vaikka oma arki onkin ollut viime aikoina  täynnä tekemistä, päätin että jotain pientä kivaa vauvoille on tehtävä. Rupesin työhön mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä perheemme nuorin ei ole sallinut hetkeen käsitöiden tekoa. Mutta kun aloittaa ajoissa, on valmista ajallaan vaikka kerralla saisikin ommeltua vain yhden sauman.

Tein omalle pojalleni aikoinaan pehmokuution, minkä jokaisella sivuilla on kiinni nauha. Nyt hän alkaa olemaan hieman liian iso tällaiselle lelulle, mutta kuutio oli pitkään yksi suosikkileluista. Pehmeytensä ansiosta kuutiosta oli aluksi helppo saada kiinni pienillä ja vielä hieman kömpölöillä käsillä. Kun motoriikka kehittyi, oli nauhojen tutkiminen mieluista puuhaa. Niiden avulla selvästi harjoiteltiin sormien käyttöä. Ja lopuksi kun motoriikka oli jo paremmin hallussa, kuutiota heilutettiin villisti. Laitoin kuution sisään suklaamunien sisältä talteen otetun muovisen munan, mihin sujautin hieman makaronia ja riisiä. Ne helisevät mukavasti, kun pienet kädet heiluttavat kuutiota innokkaasti. Koska kuutio on ollut niin mieluinen omalle pojalleni, halusin tehdä samanlaiset myös ystävieni vauvoille. Lisäksi kuutio on helppo ja nopea ommella, joten onnistuin löytämään siihen riittävästi aikaa arjen askareiden lomasta.

Kuutioita varten leikkasin neliöitä joiden sivujen pituus oli 10cm. Sopivat kankaat valitsin tilkkulaatikostani ja tarvittavat nauhatkin löytyivät valmiina kotoa. Suklaamunat jouduin ostamaan kaupasta, jotta sain kuutioiden sisälle tarvittavat muovimunat. Mieheni joutui auttamaan suklaamunien tuhoamisessa, mutta hän ei laittanut asiaa lainkaan pahakseen:)

Kuutioista tuli oikein somat. Hieman jäin miettimään kuutioiden pesuominaisuuksia. Poikani kuutiota en ole vielä lainkaan pessyt, koska olen hieman huolestunut sen kuivumisesta. Kuutiossa on sisällä melko paljon vanua ja koska en omista kuivausrumpua, epäilen kuivumisen kestävän melko kauan. Ja jos kuutio on pitkään märkänä, pelkään sen homehtuvan. En myöskään täysin luota muovimunan vedenpitävyyteen ja olen siksi huolissani riisin ja makronin kohtalosta pesussa. Lahjakuutiot ovat jo päässeet uusiin koteihinsa ja kerroin lahjan saajille (ja heidän vanhemmilleen), kuinka kuutiot on valmistettu ja neuvoin käyttämään omaa harkintaa niiden pesussa. Varovainen käsinpesu yhdistettynä rumpukuivaukseen olisi varmasti paras vaihtoehto. Onko jollain kokemuksia tällaisten lelujen pesemisestä? 

Värikäs vesisade mobile vauvalle

Meillä on nyt viimeisen kahden kuukauden aikana sairasteltu, nukuttu huonosti ja oltu hieman reissussa. Tämän vuoksi käsitöiden tekeminen on jäänyt hyvin vähäiselle. Olenkin koittanut valita työnalle juttuja, joiden tekeminen on helppo aloittaa ja keskeyttää nopeasti. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta eikä energiaa, pitkäaikaiseen paneutumiseen, joten olen panostanut helppoihin töihin. Yksi tällainen helppo ja nopea työ oli kummitytölleni lahjaksi tekemäni mobile; värikäs vesisade. Kun aloitin mobilen ideoinnin, halusin että siitä tulee värikäs. Omasta pojastani olen huomannut, että hänen katseensa tarttuu helposti kaikkeen värikkääseen ja kirkkaaseen. Päätin luottaa, että poikaani vähän vanhempi kummityttöni on myös värikkäiden asioiden ystävä:)

Oma ajatukseni on ollut viime aikoina melkoisen kankeaa ja luovuuteni on ollut hukassa. Onneksi netistä saa paljon ihania ideoita. Mobilen aiheen olen lainannut googlen-kuvahausta ja materiaalina käytiin huovutusvillaa. 

Aluksi ajattelin käyttää materiaalina huopaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sopivaa huopaa varastossa, mutta huovutusvilloja sen sijaan oli sopivia määriä ja useampaa väriä. Huovuttamalla pilvistä ja pisaroista sai kevyet ja pehmeät. Mobilen osien työstäminen sopi arkeeni loistavasti. Jälkipolven nukkuessa päiväunia ja hoidettuani kotityöt ehdin valmistaa mobilen pisara ja pilvi kerrallaan. Sitten kun makuuhuoneesta kuului käskevää yninää, oli huovutusneula ja työ helppo laskea pöydälle odottamaan seuraavaa mahdollisuutta. 

Omasta mielestäni tästä tuli aika kiva. En halunnut tehdä pilviä tai pisaroita tämän enempää, jotta narut eivät menisi aivan niin helposti solmuun. Mobilesta tuli mielestäni mukavan pirteä. Omalla pojallani ei vielä ole mobilea, joten täytynee sellainen hänellekin askarrella. Hieman olen jo ehtinyt asiaa miettimään, toivotaan että pääsen kohta toteuttamisvaiheeseen. 

Vauvan paita

Käsitöiden teossa ja blogin päivityksessä on ollut pitkä tauko. Vauva-arki on nielaissut minut totaallisesti mukaansa. Vaikka meillä nukutaan suht hyvin, olen silti ollut sen verran väsynyt että olen nukkunut päiväunia vauvan kanssa. Päiväunien ja vauvan hoidon lisäksi vaatii myös koti omat huoltotyönsä. Vaikka kaikki aikani on mennyt vauvan ja kodin kanssa olen nauttinut suunnattomasti tästä ajasta. Pieni ihminen on oikea ihme ja häntä ihailee mielellään:) Nyt minulle on kuitenkin tullut sellainen olo, että alan saamaan arjesta kiinni ja aikaa jää myös harrastuksille. Olen jo ehtinyt aloittamaan muutaman projektin, mutta ihan vielä en ole niitä valmiiksi saanut. Mutta ehkä lähipäivinä saan viimeisteltyä ensimmäisen työn pitkästä aikaa.

Ompelin pojallemme jo odotusaikana muutaman paidan trikookankaista. En ole juuri lainkaan ommellut vaatteita ja hieman minua jännitti työhön tarttuminen. Erityisesti päänteiden huolittelu tuntui jo ajatuksen tasolla vaikealta. Onneksi tein muutaman harjoitteluversion, sillä ensimmäinen pääntieni oli todella muodoton ja pahasti mutkalla. Sitä katsellessä en tiennyt, pitäisikö itsekä vaiko nauraa:) En venyttänyt huolittelukaitaletta tarpeeksi jolloin koko kauluksesta tuli aivan kamala.
Muutaman testiversion jälkeen rohkenin tarttua varsinaisiin kankaisiin ja paidoista tulikin ihan pidettävät. Harjoittelu kannatti! Kyllä näistä huomaa, että aloittelija on asialla, mutta toimivat silti hyvin lapsen vaatteina. Vielä paidat ovat liian isot meidän vauvalle, joten toistaiseksi ne odottavat lapsen kasvamista.

Paidan kaava on Suuri Käsityölehti numerosta 10/2000. Samassa lehdessä on kaavat myös bodyyn, potkuhousuihin ja housuihin. Bodyakin yritin tehdä, mutta siitä ei tullut kelvollista. Pääntie venyi muodottomaksi ja muutenkaan en ollut siihen tyytyväinen. Se oli jotenkin kierossa ja venynyt kokonaisuutena:) Bodyn harjoittelu jäi kesken kun sain niitä käytettynä ystävältäni sellaisen läjän, että totesin niitä olevan riittävästi. Ehkä palaan bodyyn vielä myöhemmin, mutta toistaiseksi lapsellamme on sopivia vaatteita riittävästi.

Kirjoneule lapasia

Näin syksyllä innostun joka vuosi neulomaan sukkia ja lapasia. Ajankohta on tietenkin otollinen, jotta kylmien säiden tullessa on valmiina lämmikettä sormille ja varpaille. Muutaman viime vuoden olen ollut erityisen innostunut kirjoneuleista. Olen hieman itsekin yllättänyt tästä innostuksesta. Kirjoneuleissa on oma vaivansa ja niiden neulominen on hieman hidasta. Mutta minua on kuitenkin koko ajan enenemässä määrin ruvennut kiinnostamaan kirjoneuleiden teko ja mahdollisuudet saada neuleisiin erilaisia kuvioita.

Viimeisimmat neuletyöni olen tehnyt Anna Karoliina Tetrin kirjasta, Perinteiset lapaset. Kirjassa on useampia kauniita kirjoneuleohjeita. Kirjan alussa kerrottiin lapasten historiasta ja merkityksestä suomalaisessa kulttuurissa. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka merkittävä rooli neule- ja muilla käsitöillä on ollut mm. kapiokirstuissa. Lapasia on saatettu neuloa sulhasen koko suvulle! Tämän vuoksi kapiokirstun sisältöä on alettu kasaamaan jo hyvin nuorella iällä. Ja mitä taidokkaampia lapaset ovat olleet, sitä parempaa vaimoainesta nainen on ollut:) Minusta oli mukavaa kun kirjassa kerrottiin käsineiden historiasta. Jotenkin kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että ne omat käsityöt eivät ole lainkaan mikään ihan vaatimaton juttu:)

Kirjassa esitellyt kirjoneulekuviot kirjoittaja on kerännyt museoiden arkistosta tai muista historiallisista lähteistä. Käsineiden alkuperästä on kerrottu paikkakunta ja toisinaan jopa tekijä. Jotenkin tämä neuleuden historian tunteminen tekee niistä paljon mielenkiintoisempia kuin jos kirjassa olisi pelkkä ohje ilman sen historiaa.

Hieman jouduin ohjeita soveltamaan saadakseni ne sopimaan omaan käsialaani. Usein selvisin vaihtamalla puikkojen kokoa, mutta tähtilapasiin jouduin myös lisäämään muutaman silmukan saadakseni niistä omaan käteen sopivat.

Tähti lapaset neuloin Dropsin Fabel langalla, puikot olivat kokoa 2,5. Neuletiheys lapasissa minun käasialallani oli 40s ja 38krs = 10cm. Näistä lapasista tuli siis melko kapeat, mutta ne sopivat minun käteeni.

Tämä tähtikuvio on peräisin Pietarsaaren seudulta, missä sitä on kudottu 1920-luvulla. Kuvion iäasta tai suunnittelijasta ei ole tarkkaa tietoa. Kirjan mukaan malli on peräisin Ähtäväläisen neulojan muistiinpanoista. Itse neuloin keltaiset tähdet ruskealla pohjalle, mutta perinteisesti tähtilapaset ovat olleet mustavalkoiset ja muut värit ovat tulleet vasta myöhemmin.

Enontekiön lapaset tein itse kehräämästäni ja värjäämästäni langasta. Tämä käsin kehräämäni lanka on minun ensimmäisiä kehräämiäni lankoja, joten se ei ollut aivan tasaista. Tämän vuoksi lapasten pinnasta tuli hieman epätasainen ja persoonallinen. Langat olen värjännyt kasvivärjäyskurssilla. Valitettavasti en muista, mistä kasveista värit ovat peräisin. Kirjan ohjeessa nämä lapaset on neulottu kirkkaan punaisella ja tumman sinisellä.

Enontekiön lapasten värimaailma sopii yhteen saamelaispuvun värien kanssa. Jokaisella tekijällä on kirjan mukaan ollut omat kuviot ja niiden järjestys. Omiin lapasiini jouduin jättämään muutaman viimeisen kuvion pois. Muuten lapasista olisi tullut minulle liian pitkät.

Nämä lehtikuvioiset lapaset neuloin Novita Nalle langalla, puikoilla nro 2. Neuletiheydeksi sain 34 silmukkaa ja 36kerrosta = 10cm. Oma käsialani ei sopinut täysin ohjeeseen ja teinkin niihin vähemmän kerroksia kuin ohjeessa neuvottiin. Näin sain lapasista sopivan pituiset.

Ohjekirjan mukaan tämä kuvio on peräisin Suomenlahden ulkosaaristosta. Mallilapaset löytyvät kirjan kirjoittajan mukaan kansallismuseon arkistosta. Samaista lehtikuviota on tehty myös muualla Suomessa ja Virossa. Kauniit lapaset!

Näiden ohjeiden lisäksi kirjassa on paljon muitakin kirjoneuleohjeita. Lisäksi siinä on ohje muutamiin sormikkaisiin ja virkattuihin lapasiin. Tähän kirjaan kannattaa minun mielestäni tutustua, jos on kiinnostunut kirjoneulekuvioista. Itse voisin ottaa kirjan jopa omaan kirjahyllyyni. Nyt se on ollut minulla lainassa kirjastosta. Näillä lapasilla pärjään tämän talven. Ensi talveksi voin sitten kokeilla joitain muita kirjan ohjeita.

Vauva-arki on pitänyt minut nyt melkoisen työllistettynä ja käsitöiden tekeminen on jäänyt vähälle. Saa nähdä, milloin ehdin saamaan seuraavaksi jotain valmista. Työn alla on useampikin projekti, mutta ne etenevät hitaasti. Mutta koitan palailla tänne blogiin jälleen mahdollisimman pian, kunhan ehdin. Mukavia käsityöhetkiä kaikille!

Neulotut jussihousut vauvalle

Syksy etenee ja ilmat muuttuvat viileämmiksi. Ulkoilu on piristävää sekä minulle että vauvalle. Vaatteet pitää valita sään mukaisesti, niin kyllä sitä pärjää vaikka syksy näyttäisikin hieman kurjempaa puoltaan. Itselleen ja vauvalle saa pukea jo talvisempia vaatteita päälle. Pipot on kaivettu esiin ja hanskat ovat löytäneet käsiin. Alkaa olemaan villavaatteiden aika, joten olen myös kaivanut esiin muutamia villapaitoja/-takkeja. Niihin on oikein mukava pukeutua!

Sain vauvalle lahjoituksena erilaisia ja todella kauniita neuletakkeja useamman kappaleen. Osa neuletakeista on jopa sellaisia, joita olen itse pitänyt pienenä. Äitini oli ne laittanut aikoinaan säilöön ja nyt hän kaivoi ne esiin. Takit ovat pysyneet hyvässä kunnossa ja ne ovat edelleen kauniita ja hyviä käyttää. Koska sain valmiita neuletakkeja vauvakoossa runsaasti, päätin että neuletakkeja en itse tee. Emme ehtisi millään käyttämään kaikkia ihanuuksia:) Kiusaus tarttua puikkoihin on kuitenkin melkoisen suuri, mutta en vielä halua aloittaa neuletakkia isommalle lapselle. Intoani purkaakseni päätin kuitenkin neuloa jotain ja aikani ohjeita selattuani päädyin jussi-haalareihin. Ohje on Novitan sivuilta, löydät sen täältä. 

Olen neulonut vaatteita todella vähän. Aikaisemmin olen tehnyt itselleni villatakin itse kehräämistäni langoista (takkia voit vilkaista täältä), mutta kyseinen takki onkin melkeinpä ainoita vaatteita joita olen neulonut. Kaipasin siis jotain helppoa ja selkeää ohjetta, millä aloittaa vaatteiden neulomisen. Toivoin ohjeen myös olevan suomeksi, jotta minun ei tarvitsisi arvuutella, mitä missäkin kohdassa tarkoitetaan/ohjeistetaan. Tämän vuoksi päädyin valitsemaan ohjeen Novitan sivuilta.

En oikeastaan osaa sanoa, mikä sai minut ihastumaan näihin jussi-haalareihin. Novitan sivuilta löytyy myös muita todella kauniita vauvan haalareita, joista olisin voinut valita. Jotenkin jussi-housut tuntuivat vain hauskalta idealta pienelle miehenalulle. En minä eikä miehenikään ole kotoisin pohjanmaalta, joten silläkään valintaani ei voi perustella. Mieheni mielestä nämä housut ovat kerrassaa mahtavat ja hän jopa esitti pienen toiveen villapaidasta jussikuviolla:) Ehkä minä toteutan toiveen jossain vaiheessa, kun nyt käytössä olevat villaneuleet eivät enää pojalle mahdu. Toistaiseksi hänet pidetään lämpimänä nyt kaapista löytyvien vaatteiden avulla.

Tämä Novitan ohje oli mielestäni helppo ja selkeä.  Sain housut kasaan ongelmitta. Housut neuloi myös melko nopeasti, koska aina oikein harmaata osuutta on melko paljon. Ohjetta ei siis tarvinnut lukea tarkkaavaisesti jokaisella kerroksella vaan välissä sai vain neuloa reippaasti eteenpäin. Tämä työ sopi siis minulle tässä vaiheessa oikein hyvin. Seuraavaksi olisin halukas tekemään jotain vaativampaa, vaikka kuvioneuletta.  Sitä en ole vielä päättänyt, tuleeko seuraava työ itselleni vai vauvalle. Mutta eiköhän tämäkin asia selviä, kun aloitan ohjeiden selaamisen.

Reippaita ja lämpimiä ulkoilureissuja kaikille!