Harmaata marraskuuta

Marraskuussa kaikki on niin kovin harmaata. Siltä se ainakin ensi silmäyksellä näyttää. Metsästä löytyy kuitenkin melkoisesti värjeä, kun vain katsoo tarkkaan. Ei uskoisi, että kaiken harmauden keskellä on näin kauniita värejä ja muotoja.

 

Luumuinen pulla

Reseptikokeiluja jouluksi; luumusoseella maustettua pullaa

Pullataikina:
- 5dl maitoa
- 2dl sokeria
- 2tl vaniljasokeria
- 2rkl kaardemummaa
- 1 tl suolaa
- 50g tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
- 13-15dl vehnäjauhoja
- 200g sulatettua margariinia/voita

Täyte:
- n. 300g luumusosetta

Pinnalle raesokeria

Käytin leipomisessa kuivahiivaa. Lämmitin maidon, lisäsin joukoon sokerit, kaardemumman, suolan ja hiivan, minkä olin sekoittanut pieneen määrään jauhoja. Alustin taikinaa lisäämällä jauhoja pikkuhiljaa. Lopuksi lisäsin sulatetun margariinin ja vaivasin taikinaa tovin. Annoin taikinan kohota noin puolituntia.
Kaulitsin taikinasta kaksi levyä. Levyjen päälle levitin luumusosetta melko ohuelti. Rullasin levyt rulliksi ja leikkasin rullasta paloja. Palat asettelin paperivuokiin. Kohotin noin 20 minuuttia ja pastoin 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Minusta pullat ovat hauskan näköisiä. Ne myös maistuvat hyviltä. Luumusose antaa pullille jouluisen maun, joten tämä täyte sopii mielestäni vain jouluksi. Jos ei ole luumusoseen ystävä, ei näitä ehkä kannata kokeilla. Luumu maistuu mielestäni yllättävän miedolta, mutta luumua se silti selvästi on. Minusta nämä olivat aika kiva kokeilu ja ovat mukavan erilaisia. Kyllä näitä jouluna kelpaa nauttia kahvin kera:)

Jouluksi himmeli

Syksyllä keräsin olkia isäni pellolta ja nyt kävin hakemassa kirjastosta olkityökirjoja. Lopputuloksena syntyi kaunis himmeli. Valo välkehtii oljissa kauniisti ja himmeli pyörii kevyesti paikallaan. Aivan ihana katsella! Jos sinulla on aikaa ja kärsivällisyyttä, suosittelen! Himmelin voi tehdä olkien sijaan myös pilleistä. Niiden etuna on parempi kestävyys. Askartelukaupat myyvät myös lasiputkia joista voi koota himmeleitä. Sellainenkin voisi olla aika kaunis...

Minulla oli käytössä käsittelemättömiä olkia, joten kulutin aikaa melkoisesti olkien putsaamiseen: poistin solmukodat ja lehdet sekä tähkät. Tässä meni tovi, mutta viimein pääsin tosi toimiin. Käytin himmelissäni peruskuutioita. Ohjeen löydä esim. täältä:perusohje. Peruskuutiosta on hyvä alkaa. Jossain vaiheessa sitä toki alkaa haaveilemaan myös muista muodoista:)

Tein ensin viisi kuutiota, joissa yhden oljen pituus on 4cm ja yhden kuution missä yhden oljen pituus on 10cm. Kuutioiden yhdistämiseen käytin 2,5cm olkia. Kiinnitin yhden kuution ison kuution alimmaiseen kulmaan ja yhden kuution ison kuution jokaiseen keskiosan kulmaan. Näitä kokonaisuuksia tein yteensä viisi kappaletta.

Tämän jälkeen tein ison kuution, missä yhden oljen pituus oli 25cm. Kiinnitin aikaisemmin tekemäni "kuuden kuution kokonaisuudet" tähän isoimpaan kuutioon: yksi roikkumaan kuution sisään, yksi jokaiseen keskiosan kulmaan ja yksi alimpaan kulmaan.

Ja viimeinkin valmista! Himmeli vaati kaiken kaikkiaan 12kpl 25cm olkia, 72kpl 10cm olkia, 360kpl 4cm olkia ja 36kpl 2,5cm olkia. Himmelissä oli melkoinen askartelu, mutta mielestäni se oli vaivan arvoinen. Nyt kun saan sen vielä pysymään ehyenä:) Tämän himmelin on tarkoitus roikkua paikallaan muulloinkin kuin jouluna. Se saa kaunistaa huonetta vuoden ympäri.

Elina Hassi, Räsymatto

Räsymattoihini sain kimmokkeen Elina Hassin Räsymatto-kirjasta. Kirjassa on paljon innostavia kuvia ohjeiden ja vinkkien lisäksi. Jos olet kiinnostunut mattojen kudonnosta kannattaa lainata tämä kirja. Kirjassa on kuvattu maton kutomisen perusasiat. Itse en osaisi ruveta mattoja kutomaan pelkästään kirjan perusteella, mutta se auttaa alkuun ja kirjan selattua on helpompi mennä muiden opastettavaksi kun ymmärtää jo vähän, mistä on kyse. Suosittelen selaamaan tämän kirjan jos räsymatot kiinnostavat!

Räsymatot vanhoista farkuista

Aikaisin keväällä aloitin matonkuteiden leikkaamisen. Minulla oli jo silloin suunnitelmissa loma kudonta-asemalla. Kysyin etukäteen puhelimessa neuvoa kuteiden leikkaamiseen. Ohje kuului, että leikkaa farkut leveydeltään 2,5cm leveiksi kuteiksi ja vanhat trikoopaidat sekä lakanat 3,5cm leveiksi kuteiksi. Tein työtä käskettyä. Farkut olivat melkoisen raskaita leikata, mutta onneksi työtä sai tehdä pienissä erissä. Kierrätykseen pääsi useampi kappale omia vanhoja farkkuja sekä lähisukulaisten vanhat farkut. Farkkujen lisäksi leikkasin muutaman vanhan lakanan sekä paljon vanhoja paitoja. Kuteita kertyikin kesän aikana mukava kasa.

Viime viikon olin sitten lomalla ja kulutin neljä päivää mattoa kutoen. Minua neuvottiin kutomaan kolmella sukkulalla. Joka kolmas heitto oli farkkua ja farkkujen välissä oli aina yksi heitto lakanaa/muuta joustamatonta kangasta ja yksi heitto trikookangasta (= vanhoja paitoja). Vaihtelin mustaa ja valkoista noin 14cm välein ja erivärisiä sinisiä noin 10cm välein. Tämä on siis mattojeni resepti lyhyesti selitettynä:)

Maton kutominen oli juuri niin mukavaa kuin ajattelin sen olevankin. Siinä penkillä istuessa ei tullut mietittyä arkihuolia. Keskityin ainoastaan sukkulan heittoon, värien vaihtamiseen, pingottimen siirtämiseen ja hyvään seuraan. Asemalla oli muutamana päivänä oikein tungosta:)

Tein kaksi mattoa. Ne olivat leveydeltään noin 80cm ja pituudeltaan 2 metriä. Alla olevassa kuvassa olen irroittamassa valmiita mattoja kangaspuista. Ennen tätä työvaihetta minulle oli monesti sanottu, että saksien kanssa pitää olla varovainen, ettei loimet mene poikki. Nyt mattoa irrotettaessa loimet sai pistää poikki luvan kanssa.

Kun matot saatiin pois kangaspuista ne laitettiin lattialla kaikkien nähtäväksi. Tämä kuului talon tapoihin:) Mattoni saivatkin kovasti kehuja. Kangaspuista irroittamisen jälkeen oli vielä jäljellä viimeistely.

Viimeistelyssä kaksi vierekkäistä loimea laitettiin yhteen ja ne sidottiin kaden seuraavan loimilangan kanssa yhteen merimiessolmulla. Tämä vaihe on menossa alla olevassa kuvassa.

Kun kaikki loimet oli saatu solmittua merimiessolmuilla, tehtiin aina neljän loimilangan nipusta yksi hevosenhäntäsolmu. Tämä oli hieman kinkkinen vaihe, koska hevosenhäntäsolmu piti saada merimiessolmun päälle, jotta solmut pysyvät hyvin paikallaan. Tämä olisi riittänyt viimeistelyksi, mutta laitoin vielä kaksi hevosenhäntäsolmulla muodostunutta nippua yhteen uudella hevosenhäntäsolmulla. Näin hapsuista sai koristeellisemmat.

Näin sain uudet matot asuntoon! Aikaa näiden tekemiseen meni 4 täyttä päivää ja viidentenä päivänä vielä viimeistelin hapsujen solmuja. Minulla oli hieman kiire aikataulu mattojen kanssa, joten olin paikalla jo yhdeksältä aamusta ja lopettelin klo. 15-16 välillä. Näin onnistuin saamaan matot valmiiksi lomani aikana. Niistä tuli aika hienot, vaikka itse sanonkin! Aloin heti kotiin päästyäni tutkimaan olisiko minulla sopivia aineksia vihreään mattoon:) Uusi matto on siis jo suunnitelmissa ja sekin tehdään kierrätyskuteista!

Jos ryhtyisin metsänomistajaksi...

Olen saanut ajatuksen! Sitten joskus kun minulla on varaa sijoittaa, haluan ostaa metsää. Tämä on toki tällä hetkellä täysin teoreettinen ajatus, sillä nykyään on enemmän niitä sijoituskohteita kuin sijoitettavaa rahaa. Mutta sitten joskus kun minulla on siihen mahdollisuus, hankin itselleni pienen metsäpalstan.

Metsä on niin kovin kiehtova paikka, että olisi hienoa omistaa sitä hieman itsekin. Kaikki siellä kasvavat kasvit ovat niin kovin kauniita ja mielenkiintoisia, että niiden ihailuun ei kyllästy. Puhumattakaan kaikista metsän asukeista joihin siellä voi törmätä. Metsän antimista saa tehtyä vaikka mitä herkkuja ja siellä kulkeminen on rentouttavaa ja terapeuttista. Metsiin ei kyllästy ikinä. En ainakaan minä.

Mutta arvatkaapa miten siinä metsän omistamisessa sitten kuitenkin kävisi. Siinä vaiheessa kun metsäni olisi hakkuu kelpoista en malttaisi sitä kaataa. Vanha metsä on kaikkein kaunein ja mielenkiintoisin. Vanhassa metsässä on oma jännittävä tunnelma ja siellä voi melkein nähdä menninkäisten ja peikkojen kulkevan. Ei sellaista metsää voi kataa, eihän? Siellä on paljon kivempi kulkea ihastelemassa kuin pistää kaikki nurin.

Noh, tuskin minulla olisi varaa ostaa metsää, mikä olisi minun aikanani hakkuu kelpoista. Yleensä metsää myydään vain nuorena ja sitä pitää kasvatella oma elinikä ennen kuin se on kasvanut hakkuu kelpoiseksi, joten tuskin tuo hakkuun teko tulisi ongelmakseni. Mutta pidän myös nuorista seka metsistä, mitkä ovat saaneet kasvaa luonnontilassa. Niissä on paljon erilaisia eläimiä ja kasveja. Suorassa rivissä kasvavat männyt tai kuuset ovat hieman tylsiä, puita pitää olla hieman kaikenlaisia ja niitä pitää seisoa siellä ja täällä. Joten en sitten kuitenkaan tiedä, olisiko minusta hoitamaan ja harventamaan kasvavaa metsää. Luonnontilassa oleva metsä on paljon jännittävämpi ja siellä voi asustaa vaikka mitä eläimiä!

Minun metsästäni tulisi todennäköisesti metsä, mikä saa kasvaa kaikessa rauhassa juuri sellaisena kuin huvittaa. Se ei taida olla perinteisen metsäteollisuuden aatteiden mukaista? Alla liuta kuvia metsistä ja metsien kauneudesta. Monta syytä, miksi en malttaisi kajota metsääni, jos minulla sellainen olisi.