Kesällä luonnossa on paljon valokuvattavaa. Kukkia on vaikka kuinka ja tunnen niistä vain pienen osan. Tänä kesänä olen koettanut opetella uusia kasvinnimiä. Niittyleinikki kuuluu vanhoihin tuttuihin kukkasiin.
Niittyleinikki pukeutuu kiiltävään keltaiseen. Se hohtaa auringonpaisteessa kaikessa loistossaan. Kukka ei ole suuren suuri, mutta keltainen puku loistaa kauaksi. Sitä ei voi ohittaa ihailematta sen kaunista ulkomuotoa.
Harakankello soi niityn reunassa, keinuu kauniisti tuulessa. Luonnoltaan hieman levoton, asuu samassa paikassa vain pari vuotta minkä jälkeen muuttaa naapurustoon tai niityn toiseen laitaan. Sitä en malta maljakkoon kerätä. Niityllä on sen koti ja siellä sen kuuluu olla.
Päivänkakkaralla on valkoinen pitsikaulus. Se katselee ohikulkijaa ystävällisesti ojanpenkalta. Päivänkakkara ei viihdy yksin, niitä on paikalla aina monta. Minun suosikkini:)
Hiirenvirnalla sinivioletti hapsuhame. Turhaa vaatimattomuuttaan se kasvaa yleensä maata myöten muiden varjossa. Toisinaan se rohkaisee mielensä ja kiipeää rohkeasti toisten vartta pitki kohti aurinkoa:)
Ohdake. Epämiellyttävä vieras kasvimaalla kaikkine piikkeineen ja pistävine lehtineen. Kaunis katsella pellon laidassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti