Vuoden viimeiset himmelit

En vain malttanut vielä lopettaa himmeleiden kokoamista:) Minun oli vielä pakko kokeilla näiden kahden himmelin tekoa, mutta nämä ovat varmasti tämän vuoden viimeiset. Seuraavaksi askartelen himmeleitä todennäköisesti vasta ensi syksynä, sillä nyt minulta on oljet ja järviruoko loppu. Olen siis ikään kuin pakotettu siirtymään toisenlaisiin käsitöihin:) Tämä on vain hyvä asia, sillä toisinaan minulta karkaa mopo käsistä enkä malta lopettaa. Himmeleiden kanssa kävi näin. Rakas miehenikin totesi, että nyt minulla on vauhti päällä ja himmelit muuttuvat koko ajan isommiksi. Ja vaikka himmelit ovat todella kauniita, ei niitäkään yhdessä kodissa voi olla määräänsä enempää:) Tämän vuoksi näistä nyt valmistamistani himmeleistä osa saa pysyvän kodin jostain muualta kuin meiltä. Mutta kiva näitä oli tehdä ja ihailen niitä ilolla niin kauan kunnes ne löytävät tiensä uuteen kotiinsa.
Näidenkin himmeleiden ohjeen löytää Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta. Se on loistava kirja, kannattaa tutustua.

Kankaanpainantaa, keittiöpyyheille uusi ilme

Minulla on kaapissa useampia isoäidiltä perittyjä keittiöpyyheitä. Isoäitini on kutonut kankaan pyyhkeisiin itse ja moneen hän on kirjaillut uskomattoman kauniisti omat nimikirjaimensa (itse en pystyisi samaan. Kirjailu ei ole minun juttuni, ainakaan vielä). Vuosien saatossa pyyhkeistä on tullut ihanan pehmeitä, mutta ne ovat kuitenkin kestäneet moitteetta käytössä kaikki nämä vuodet. Niitä on ilo käyttää:)

Kaikki pyyheet ovat valkoisia, eikä niissä ole laisinkaan värejä. Mieleeni juolahti, että osaa niistä voisi hieman piristää väreillä ja tuunata niin, että ne piristävät myös keittiötä käytössä ollessaan. Mielikuvitukseni on kovin kummoisiin tekniikoihin riittänyt ja päädyin kokeilemaan kankaanpainantaa. Ensimmäisen kerran kokeilin kankaanpainantaa, kun tein eteiseemme musta-keltaiset palloverhot (lue halutessasi tarkemmin tästä). Koska verhoista tuli hyvät, päätin käyttää pyyheiden koristeluun samaa tekniikkaa. Tein siis tälläkin kertaa muotit/leimasimet softiksesta. (En tiedä, mitä materiaalia softis on tai voiko sitä olla kaupan myös jollain toisella nimellä.) Pallon muotoiset leimasimet oli helppo leikata, mutta toisessa pyyheessä olevat ympyrät joiden sisällä on erilaisia kuvioita, vaativat jo hieman pitkäjänteisempää työskentelyä. Liimasin muotit/leimasimien osat muovirasiasta leikkaamiini paloihin. Sormeni olivat aivan liimassa, pieniä softiksen palasia oli pöydällä vaikka kuinka ja paljon, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kaikkiaan neljä erilaista leimasinta. 

Tein koe painannat testikankaalle ja ilahduin oitis leimasimien jättämästä jäljestä! Hymy huulilla painoin kuvioita pyyheisiin ja työn edetessä ihailin muodostuvaa kuviota. Ensimmäiseen pyyheeseen painoin keltaisia ja mustia palloja. Aikaisemmin painamistani verhoista tiesin, että kuvio on mieleeni ja halusin käyttää samaa kuviota toiseen pyyheistä. Tällä kertaa en laittanut palloja joka kerroksella päällekkäin vaan hieman lomittain. Totesin, että tämäkin toimii, on ehkä jopa hieman paremman näköinen kuin aina päällekkäin olevat pallot. Toisesta pyyheestä tein hieman maltillisemman ja painoin ympyrät joiden sisällä on kuviota vain pyyheen toiseen reunaan. Jälki oli niin kiva, että jouduin hillitsemään itseäni. Vauhtiin päästyäni minun olisi tehnyt mieli laittaa pyyheeseen enemmänkin ympyröitä, mutta  onneksi tajusin että tässä vähempi on kuitenkin parempi:)

Aluksi minua ehkä hieman hirvitti aloittaa perintökalleuksien käsittely. Jostain syystä ajattelin, että ei näin vanhoja ja hienoja pyyheitä saisi tärvellä muutoksilla. Ehkä ajatus johtui siitä, että hieman jännäsin kuinka kuviointi onnistuu. En ole millään tavalla kokenut kankaanpainaja. Mutta olen tyytyväinen, että rupesin hommaan. Näistä tuli oikein ihanat ja uskon, että nämä ovat nyt suosikki pyyheeni. Ja jäi minulle vielä niitä käsittelemättömiäkin pyyheitä. Ja ainakin toistaiseksi ne saavat olla juuri sellaisia kuin isoäitini niistä teki:)

Helppoja himmeleitä

Hurahdukseni himmeleihin on ollut viime päivinä melkoisen totaalista. Illat ovat kuluneet nopeasti olkien parissa ja kirjastosta lainaamani Himmelikirja (Pirkko Kuusela) on ollut ahkerassa käytössä. Kirjassa on ohjeita moniin erilaisiin himmeleihin. Minulle tuli valinnan vaikeus joten en malttanut olla kokeilematta useampaa himmeliä. Kuvissa olevien himmeleiden ohjeet löytyvät Himmelikirjasta.

Nämä himmelit kootaan yhdistelemällä erikokoisia peruskuutioita. Omasta mielestäni peruskuutioista syntyy kauniita ja yksinkertaisia himmeleitä. Ja mikä parasta, peruskuution teko on melko helppoa, kun kerran hoksaa kokoamisen. Ja tässäkin asiassa harjoitus auttaa:) Aluksi kuutioiden kokoaminen oli hitaampaa, nyt viimeisen himmelin kohdalla se kävi jo joutuisammin. Pääsin niin sanotusti vauhtiin:)

Ennen joulua aion kokeilla vielä muutamaa himmelimallia kirjasta. Omassa kodissani himmelit roikkuvat esillä ympäri vuoden. Minusta ne eivät ole pelkästään joulun koristeita vaan kodin kaunistajia ympäri vuoden. Ja parhaiten ne säilyvätkin omalla paikallaan roikkumassa.

Kirjoneulesukat, metsäretki

Kerran kotimatkalla pelästytimme mieheni kanssa tieltä metsään kolme komeaa hirveä. Ne juoksivat ensin ojan yli taimikkoon ja katosivat lopulta yksitellen lähimpään metsään. Metsäneläinten näkeminen on jostain syystä aina jännittävää ja ilahduttavaa. Tai ainakin minua alkaa helposti hymyilyttämään niitä nähdessäni. Jälkikäteen olemme kuulleet muutaman kerran niiden ynähtelyn lähimetsästä, mutta uudelleen näkyville ne eivät ole tulleet. Ne taitavat olla meidän lähimmät naapurit:) Toivon kovasti, että ne ymmärtävät pysyä omalla tontillaan, eivätkä tule tutustumaan meidän tontin hedelmäpuihin.

Metsään juoksevista hirvistä mieleeni muistui Novitan sukkalehti vuodelta 2015. Lehdessä on ohje metsäretki nimisiin kirjoneulesukkiin. Sukan kuviossa on metsää ja hirviä. Näiden naapureiden kunniaksi halusin kyseisen sukkaparin itselleni. Tein sukat ohjeen mukaan Novitan Nalle langasta. Aika veikeät sukat näistä tulikin. Näissä kelpaa lämmitellä varpaitaan tulevana talvena. Terveisiä naapureille metsään!:)

Aurinko/tähtihimmeli

Himmelit ovat vieneet minut mukanaan! Tämä aurinko/tähtihimmeli on yksi himmelimalli, minkä olen nyt saanut valmiiksi. Työn alla on vielä muutama muukin himmeli:) Olen aina ihaillut taidokkaasti tehtyjä olkitöitä. Ne kuuluvat suomalaiseen käsityöperinteeseen ja minusta olki on materiaalina kaunis. Sopivassa valossa olki kiiltelee näyttävästi. Lisäksi himmelin ja valon yhdistelmä luo huoneeseen kauniita eläviä varjoja joita voi ihailla loputtomiin.

Olkien käsittelyssä pitää olla varovainen, koska ne ovat rakenteeltaan melko ohuita ja taittuvat helposti. Yritin kertaalleen koota tämän aurinkohimmelin oljista, mutta ne taipuivat liikaa ja auringosta tuli muotopuoli. Siitä harmistuneena päätin käyttää olkien sijaan järviruokoa. Keräsin ruokoa syksyllä, kun sen lehdet olivat jo kellastuneet. Kuorin lehdet pois ja niiden alta paljastui kauniin keltainen korsi. Korsi on huomattavasti olkea paksumpi ja näin ollen siitä saa jämäkämpiä rakenteita. Järviruokoa on myös nykyään helpommin saatavilla kuin olkea:)

Kokosin himmelin sakarakuutiokerrallaan. Kokeilin muutamaa eritapaa, kunnes löysin sopivan. Jos joku innostuu himmelin tekoa kokeilemaan, sen kokoamiseen tarvitaan seuraavat korret: 24 x 15cm, 48 x 13cm, 24 x 8cm ja 12 x 5cm. Kokoamisjärjestystä kannattaa kokeilla ja hakea itselle sopivaa. Minusta aurinko/tähti oli helpointa koota sakara kerrallaan.

Nyt minun täytyy mennä istumaan sohvalle ja ihailemaan himmeliä ja sen varjoja seinällä;)

Pitsiliinoin koristellut tyynynpäälliset

Käsityöpajani on ollut pitkään tauolla. Aluksi tauon syynä oli kesä ja pihatyöt. Sen jälkeen tuli syksy ja käytin kaiken vapaa-aikani metsässä keräten marjoja ja sieniä. Marjastuksen ja sienestyksen jälkeen kotona oli paljon kaikkea muuta mukavaa puuhattavaa, mikä oli jäänyt muiden töiden jalkoihin. Nyt kun talvi on saapunut, voin rauhoittua sisätiloihin ja tehdä käsitöitä.

Pitkän tauon jälkeen tutustuin askartelu/käsityöhuoneeni materiaaleihin ja löysin pari kappaletta vanhoja ja kauniita pitsiliinoja. Värit, valkoinen ja punainen, ovat minulle mieluisat. Pöydälläni en pitsiliinaa välitä pitää, mutta tyynynpäällisen koristeeksi ne sopivat minun mielestäni aivan mahtavasti. Kiinnitin liinat kankaisiin käsin ompelemalla. Suurin haasteeni oli saada liina kankaan keskelle ja niin, ettei venynyt suuntaan tai toiseen. Tarkkasilmäinen huomaa, että valkoisen liinan kanssa onnistuin paremmin kuin punaisen liinan kanssa. Punainen on hieman muotopuoli, koska en saanut sitä asettumaan tasaisesti ja huomaamattani venytin sitä hieman epätasaisesti.

Olen näihin tyynyihin suorastaan todella tyytyväinen:) Niistä tuli omasta mielestäni (ja sehän on tärkeintä:)) niin onnistuneet ja kauniit, että en ehkä malta luopua niistä lainkaan. Suunnittelin antavani ne jouluna lahjaksi, mutta saa nähdä jäävätkö ne koristamaan omaa kotia. Tosin tyynyjä minulla on kyllä jo ihan riittämiin, että osasto olisi jo syytä luopua:)

Lintujen bongausta

Kevään ja muutolintujen tullessa pihapiiriimme innostuin lintujen tarkkailusta ja lajien tunnistamisesta. Aloin kirjaamaan listaa linnuista, jotka olen nähnyt ja tunnistanut. Melko hyvin olen tähän asti tunnistanut kaikki näkemäni linnut vain muutama on jäänyt arvoitukseksi enkä ole niitä siksi voinut listaani lisätä.

Listassani on kaikki linnut, mitkä muistan nähneeni tänä vuonna. Netistä luin, että Pirkanmaalla on mahdollisuus nähdä yli kolmesataa lintulajia. Minun listassani on nyt noin viisikymmentä joten vielä riittää bongattavaa:) Täydennän listaani sitä mukaan kun näen uusi lintuja. Ja valokuviakin olen koittanut linnuista napata, mutta sepäs vasta onkin hankalaa kun kaverit ovat jokseenkin malttamattomia:)

Lintuhavainnot 1.1-6.5.2016

Harakka
Harmaapäätikka
Heinäsorsa
Hömötiainen
Kalalokki
Kalatiira
Kanadanhanhi
Keltasirkku
Korppi
Koskikara
Kuikka
Kurki
Käpytikka
Laulujoutsen
Merikotka
Mustarastas
Naakka
Naurulokki
Peippo
Punakylkirastas
Punarinta
Punatulkku
Pyrstötiainen
Rantasipi
Räkättirastas
Sepelkyyhky
Silkkiuikku
Sinitiainen
Talitilainen
Telkkä
Tervapääsky
Töyhtöhyyppä
Varis
Varpunen
Viherpeippo
Västäräkki

Uudet lintuhavainnot 7.5.2016

Isokoskelo

Kalasääksi

Kuovi

Lehtokurppa
Liro

Nokikana

Ruskosuohaukka

Uudet lintuhavainnot 8.5.2016

Hippiäinen

Kirjosieppo

Uudet lintuhavainnot 12-15.5.2016

Käki

Peukalinen

Punasotka

Tikli
Uudet lintuhavainnot 19-22.5.2016
Haarapääsky
Kivitasku
Pajulintu
Palokärki
Uudet lintuhavainnot 29.5.2016
Sarvipöllö
Uudet lintuhavainnot 20-24.6.2016
Ruisrääkkä (kuulin äänen, en nähnyt lintua)
Tiltaltti
Tuulihaukka
Närhi
Uudet lintuhavainnot 30.7.2016
Harmaa haikara
Harmaasieppo
Puukiipijä
Selkälokki
Uudet lintuhavainnot 31.10.2016
Metso
Pyy
Teeri
Varpuspöllö
Töyhtötiainen
Kuusitiainen
Tilhi

Innostavaa kevät- ja kesäseurantaa kaikille! Luonnossa riittää monenlaisia asukkaita!

Vaeltamassa Peuranpolulla

Teimme ystäväni kanssa menneellä viikolla 4 päivän mittaisen retken Pohjanmaalle Peuranpolulle. Halusimme jo perinteiselle syysretkelle, mutta päätimme että tänä vuonne kohde olisi Lappia lähempänä. Netistä vaihtoehtoja tutkiessamme päädyimme valitsemaan Peuranpolun. Se oli mukavan matkan päässä, suomaisema on mieluista ja reitistöstä sai koottua sopivan mittaisen reitin.

Matkaan lähdimme etelästä kohti Pohjanmaata junalla. Juna vei meidän Ylivieskaan, mistä otimme bussin Reisjärvelle. Bussikuski oli todella ystävällinen ja vei meidän retkeilyreitistön alkupisteelle saakka. Se oli kuulemma hänen kotimatkansa varrella:)

Kuljimme reitkeilyreitistöä Reisjärveltä aina Pitkälahden tuvalle saakka. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä aivan reitistön eteläpäähän saakka, mutta päätimme kuitenkin lähteä kotiin päivää aikaisemmin kuin aluksi ajattelimme. Lopetimme siis ikään kuin hieman kesken.

Sää oli meille enemmän kuin suotuisa. Päivät olivat täynnä aurinkoa. Vain yhtenä aamuna taivas oli aluksi pilvessä, mutta silloinkin tuli vain muutama pisara ja iltapäivällä aurinko jälleen paistoi. Päivisin lämpötila oli noin 10 astetta. Oikein sopiva vaeltamiseen:)

Reitti oli hyvin merkitty alusta loppuun saakka. Sen varrella oli paljon pieniä järviä ja soita. Enimmäkseen reitti kulki metsässä polkuja pitkin, mutta mukaan mahtui myös taivaltamista metsäautoteitä pitkin. Pohjoisilta osiltaan reitistö ei kulje koko aikaa luonnonsuojelualueella, minkä vuoksi maisemiin kuului myös pieniä hakkuuaukioita ja ns. tavallista hoidettua metsää. Joukossa oli kauniita mäntykankaita ja toisinaan pieniä vanhoja kuusimetsiäkin. Suot olivat kuitenkin enimmäkseen pääosassa. Paikoitellen pitkospuut olivat todella huonossa kunnossa. Kerran suota ylittäessämme alkoi jännittämään, että kantavatko pitkospuut laisinkaan. Selvisimme kuitenkin kuivina kaikista kosteiden paikkojen ylityksistä. Tosin olimme liikkeellä melko kuivaan aikaan ja vesisadetta ei ollut ollut pitkään aikaan. Märempänä aikana pitkospuut ovat varmasti osin veden alla. Paikoitellen maasto oli myös hyvin kivistä ja askeleitaan sai sovitella huolella. Ehkä kivistä ja toisinaan huonoista pitkospuista johtuen vauhtimme oli ehkä hieman tavallista hitaampi. Tai sitten vain kunto ei oikein ollut kohdallaan:)

Nukuimme kaksi yötä teltassa ja kaksi yötä autiotuvassa. Autiotuvat olivat pieniä ja siistejä. Niissä oli nukkumapaikkoja vain muutamalle, eikä niissä ollut saatavilla kaasua keittämiseen (itse emme sitä kyllä edes olettaneetkaan). Polttopuita löytyi joka nuotiopaikalta ja autiotuvalta. Taukopaikkoja oli myös sopivin välein ja pysädyimmekin usein istahtamaan hetkeksi alas ja ihailemaan maisemia ja auringonpaistetta.

Pitkälahden tupa on juuri ja juuri Salamajärven kansallispuiston puolella. Pääsimme siis kansallispuistoon saakka, vaikka se jäikin periaatteessa kokonaan näkemättä. Ehkä jollain toisella kerralla kierrämme hirvaan kierroksen, mikä kulkee kansallispuiston puolella.

Kotimatkamme aloitimme hyppäämällä koulukyytiin, mikä kulki pitkälahden tuvan pohjoispuolella kulkevan tien kautta. Tiellä ei ole varsinaisia pysäkkejä, vaan bussi ottaa kyytiin siitä missä matkustajat huitovat. Bussi vie Perhon keskustaan, mistä pääsee jatkamaan matkaa valitsemaansa suuntaan. Me otimme bussin Kokkolaan ja sieltä junan etelään.
Alla kuvia reissun maisemista:)

Mäntän Serlachius museot

Kesäloma matkalla suunnataan Mänttään Serlachius museoihin:) Mihinkä muuallekaan sitä lomallaan menisi?:) Tähän museoon meno on tehty asiakkaille helpoksi sillä Tampereen rautatieasemalta lähtee kerran vuorokaudessa suora bussiyhteys museolle. Meno-paluu lippu oikeuttaa myös käyttämään bussia Mäntässä museoiden välillä matkustamiseen. Ei lainkaan hullumpaa:)

Gösta museossa on nähtävänä Serlachius-suvun perustaman taidesäätiön omistuksessa olevaa taidetta. Kokoelmaan kuuluu mm. Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin tuotantoa. En ole suuri taiteen tuntija, mutta näistä taideteoksista minä pidin kovasti. Itse en osaa piirtää mitään tikku-ukkoa kummempaa, joten ihailen suuresti ihmisiä joilla piirustaminen ja maalaaminen ovat hallussa. Tauluissa ihmisten ilmeet ja eleet olivat uskomattoman eläviä. En voi muuta kuin ihailla!

Aikani tauluja ihailtujani alkoi nälkä hiipimään vatsalaukkuun ja kahvihammasta kolotti. Gösta museon vieressä on kesäkahvila Autereen tupa.  Kauniin tuvan sisällä oli tarjolla herkullinen salaattilounas! Nälkäisemmille oli tarjolla myös keittolounas, mutta minä päätin pärjätä kesäpäivässä salaattilounaalla. Ja oli muuten melkoisen hyvä lounas:)

 

Syötyäni jaksoin pyörähtää Gösta museota ympäröivässä veistospuistossa. Siellä komeili mm. tuiman näköinen hirvi ja pari hevosta. 

Taivaalla seilasi tummia sadepilviä, mutta halusin kuitenkin lainata museolta Jopoa ja polkea sillä noin 2km matkan museon toiseen osaan, Gustafiin. Polkupyörän lainaaminen onnistui vaivattomasti museon lipunmyynnistä. Satulan säätövipu oli jumittanut kiinni, joten viiletin polvet suussa sadetta peläten rantapolkua pitkin museo Gustafiin.  Pääsin kuivana ja ilman onnettumuuksia perille:)

Museo Gustafissa on näyttely, mikä kertoo Mäntän paperitehtaan ja sen perustajan Gustaf Serlachiuksen historiasta. Kuljin näyttelyn läpi ilman opastusta kuulokkeet korvilla. Laite tunnisti liikkeeni huoneissa ja kertoi aina kyseisen huoneen tarinan. Ei tainnut Gustaf Serlachius olla ihan helpoimpia ja miellyttävämpiä persoonia... Mutta päättäväisyyttä ei häneltä puuttunut ja hän sai kun saikin tehtaan pyörimään Mäntässä. Ja Mänttään hänen piti lähteä kosken takia. Koski oli hänen aikanaan välttämätön energianlähde. On se ollut kovin erilaista aikaa...

 

Paluukyyti Tampereelle lähti aivan museon edestä. Bussia odotellessa kerkesi vielä ihastella museon edustalla kukkivia ruusuja. Olivat ehkä hitusen komeampia kuin omani kotipuutarhassa:)