Matkaan lähdimme etelästä kohti Pohjanmaata junalla. Juna vei meidän Ylivieskaan, mistä otimme bussin Reisjärvelle. Bussikuski oli todella ystävällinen ja vei meidän retkeilyreitistön alkupisteelle saakka. Se oli kuulemma hänen kotimatkansa varrella:)
Kuljimme reitkeilyreitistöä Reisjärveltä aina Pitkälahden tuvalle saakka. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä aivan reitistön eteläpäähän saakka, mutta päätimme kuitenkin lähteä kotiin päivää aikaisemmin kuin aluksi ajattelimme. Lopetimme siis ikään kuin hieman kesken.
Sää oli meille enemmän kuin suotuisa. Päivät olivat täynnä aurinkoa. Vain yhtenä aamuna taivas oli aluksi pilvessä, mutta silloinkin tuli vain muutama pisara ja iltapäivällä aurinko jälleen paistoi. Päivisin lämpötila oli noin 10 astetta. Oikein sopiva vaeltamiseen:)
Reitti oli hyvin merkitty alusta loppuun saakka. Sen varrella oli paljon pieniä järviä ja soita. Enimmäkseen reitti kulki metsässä polkuja pitkin, mutta mukaan mahtui myös taivaltamista metsäautoteitä pitkin. Pohjoisilta osiltaan reitistö ei kulje koko aikaa luonnonsuojelualueella, minkä vuoksi maisemiin kuului myös pieniä hakkuuaukioita ja ns. tavallista hoidettua metsää. Joukossa oli kauniita mäntykankaita ja toisinaan pieniä vanhoja kuusimetsiäkin. Suot olivat kuitenkin enimmäkseen pääosassa. Paikoitellen pitkospuut olivat todella huonossa kunnossa. Kerran suota ylittäessämme alkoi jännittämään, että kantavatko pitkospuut laisinkaan. Selvisimme kuitenkin kuivina kaikista kosteiden paikkojen ylityksistä. Tosin olimme liikkeellä melko kuivaan aikaan ja vesisadetta ei ollut ollut pitkään aikaan. Märempänä aikana pitkospuut ovat varmasti osin veden alla. Paikoitellen maasto oli myös hyvin kivistä ja askeleitaan sai sovitella huolella. Ehkä kivistä ja toisinaan huonoista pitkospuista johtuen vauhtimme oli ehkä hieman tavallista hitaampi. Tai sitten vain kunto ei oikein ollut kohdallaan:)
Nukuimme kaksi yötä teltassa ja kaksi yötä autiotuvassa. Autiotuvat olivat pieniä ja siistejä. Niissä oli nukkumapaikkoja vain muutamalle, eikä niissä ollut saatavilla kaasua keittämiseen (itse emme sitä kyllä edes olettaneetkaan). Polttopuita löytyi joka nuotiopaikalta ja autiotuvalta. Taukopaikkoja oli myös sopivin välein ja pysädyimmekin usein istahtamaan hetkeksi alas ja ihailemaan maisemia ja auringonpaistetta.
Pitkälahden tupa on juuri ja juuri Salamajärven kansallispuiston puolella. Pääsimme siis kansallispuistoon saakka, vaikka se jäikin periaatteessa kokonaan näkemättä. Ehkä jollain toisella kerralla kierrämme hirvaan kierroksen, mikä kulkee kansallispuiston puolella.
Kotimatkamme aloitimme hyppäämällä koulukyytiin, mikä kulki pitkälahden tuvan pohjoispuolella kulkevan tien kautta. Tiellä ei ole varsinaisia pysäkkejä, vaan bussi ottaa kyytiin siitä missä matkustajat huitovat. Bussi vie Perhon keskustaan, mistä pääsee jatkamaan matkaa valitsemaansa suuntaan. Me otimme bussin Kokkolaan ja sieltä junan etelään.
Alla kuvia reissun maisemista:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti