Kesäloma matkalla suunnataan Mänttään Serlachius museoihin:) Mihinkä muuallekaan sitä lomallaan menisi?:) Tähän museoon meno on tehty asiakkaille helpoksi sillä Tampereen rautatieasemalta lähtee kerran vuorokaudessa suora bussiyhteys museolle. Meno-paluu lippu oikeuttaa myös käyttämään bussia Mäntässä museoiden välillä matkustamiseen. Ei lainkaan hullumpaa:)
Gösta museossa on nähtävänä Serlachius-suvun perustaman taidesäätiön omistuksessa olevaa taidetta. Kokoelmaan kuuluu mm. Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin tuotantoa. En ole suuri taiteen tuntija, mutta näistä taideteoksista minä pidin kovasti. Itse en osaa piirtää mitään tikku-ukkoa kummempaa, joten ihailen suuresti ihmisiä joilla piirustaminen ja maalaaminen ovat hallussa. Tauluissa ihmisten ilmeet ja eleet olivat uskomattoman eläviä. En voi muuta kuin ihailla!
Aikani tauluja ihailtujani alkoi nälkä hiipimään vatsalaukkuun ja kahvihammasta kolotti. Gösta museon vieressä on kesäkahvila Autereen tupa. Kauniin tuvan sisällä oli tarjolla herkullinen salaattilounas! Nälkäisemmille oli tarjolla myös keittolounas, mutta minä päätin pärjätä kesäpäivässä salaattilounaalla. Ja oli muuten melkoisen hyvä lounas:)
Syötyäni jaksoin pyörähtää Gösta museota ympäröivässä veistospuistossa. Siellä komeili mm. tuiman näköinen hirvi ja pari hevosta.
Taivaalla seilasi tummia sadepilviä, mutta halusin kuitenkin lainata museolta Jopoa ja polkea sillä noin 2km matkan museon toiseen osaan, Gustafiin. Polkupyörän lainaaminen onnistui vaivattomasti museon lipunmyynnistä. Satulan säätövipu oli jumittanut kiinni, joten viiletin polvet suussa sadetta peläten rantapolkua pitkin museo Gustafiin. Pääsin kuivana ja ilman onnettumuuksia perille:)
Museo Gustafissa on näyttely, mikä kertoo Mäntän paperitehtaan ja sen perustajan Gustaf Serlachiuksen historiasta. Kuljin näyttelyn läpi ilman opastusta kuulokkeet korvilla. Laite tunnisti liikkeeni huoneissa ja kertoi aina kyseisen huoneen tarinan. Ei tainnut Gustaf Serlachius olla ihan helpoimpia ja miellyttävämpiä persoonia... Mutta päättäväisyyttä ei häneltä puuttunut ja hän sai kun saikin tehtaan pyörimään Mäntässä. Ja Mänttään hänen piti lähteä kosken takia. Koski oli hänen aikanaan välttämätön energianlähde. On se ollut kovin erilaista aikaa...
Paluukyyti Tampereelle lähti aivan museon edestä. Bussia odotellessa kerkesi vielä ihastella museon edustalla kukkivia ruusuja. Olivat ehkä hitusen komeampia kuin omani kotipuutarhassa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti