Tilkkutöitä paper piecing-tekniikalla

Olen jo pitkään ihaillut tilkkutöitä, joissa on kauniit värit ja uskomattoman upeat kuviot. Olen haaveillut tekeväni tilkkupeiton itse. Minulla olisi kotona laatikoissa valmiina pieniä tilkkuja, joista en malta luopua. Vuoden vaihteessa selasin suomalaisia tilkkutyöblogeja ja törmäsin ensimmäisen kerran paper piecing-tekniikkaan. Tämä on varmasti jo vanha ja monen tuntema tekniikka, mutta minulle se oli uusi löytö. Jostain syystä en ole tullut ajatelleeksi, että haluamansa kuvion voi piirtää paperille ja ommelle kuvio paperin avustuksella. Nerokasta! Jos paper piecing tekniikka on sinulle uusi, tee haku youtubesta. Siellä on useampia englannin kielisiä videoita, joissa tekniikka opetetaan. Video on helpoin tapa kertoa, miten tekniikan kanssa työskennellään, joten en edes yritä tehdä tähän suusanallista ohjetta. Toiset ovat jo tehneet oikein hyviä videoita:)

Minun piti päästä heti kokeilemaan ja tämän viikon olenkin penkonut laatikoistani tilkkuja ja sovitellut niitä yhteen. Netistä löysin ilmaisen kaavakuvan tähdestä. Ilmaista ja maksullista kuviotarjontaa oli vaikka kuinka ja paljon. Olisin halunnut aloittaa jostain ihanasta eläinhahmosta, mutta onnistuin pitämään innostukseni aisoissa ja sain aloitettua helpommasta tähtikuviosta. Yllä oleva kuva on ensimmäisestä tähdestäni. Siitä tuli muuten oikein loistava, mutta mutta... Kun kaksi tällaista tähtitilkkua yhdistäisi toisiinsa, olisivat tähtien sakarat aivan kiinni toisissaan. Minusta malliin oli jätetty liian vähän tilaa sakaroiden ympärille. Itse haluan, että sakarat eivät ota toisiinsa kiinni vierekkäisissä tähdissä. Muokkasin siis kaavakuvaa niin, että tähtien sakaroille jäisi enemmän tilaa.

Tällainen muutos oli helppo tehdä kaavakuvaan itse. Mitään suurempia muutoksia en vielä uskaltaisi mennä tekemään:) Toisaalta jo nyt houkuttaa ajatus omien kaavakuvien teosta ja suunnittelusta. Mutta koitan ensin tehdä muutaman työn valmiilla kaavakuvilla, jotta opin paremmin hahmottamaan, miten ne toimivat. Toinen tähteni syntyi jo hieman ensimmäistä nopeammin. Pääsin niin sanotusti vauhtiin:)

Palojen yhdistämisessä toisiinsa sai olla tarkkana, jotta sakarat kohtasivat oikeissa paikoissa. Kiinnitin palat kohdilleen nuppineuloilla ja ompelin kiinni. Alla toinen tähteni, minkä tein korjatulla kaavakuvalla. Nyt sakaroilla on enemmän tilaa ja ne eivät tule aivan kiinni seuraavan tähtitilkun sakaroihin. Juuri niin kuin haluan:)

Nyt minulla on suunnitelmissa tehdä näitä tähtikuvioita useammalla värillä. Sitten yhdistelen eriväriset tähdet yhteen peitoksi. Eniten minua jännittää työn tikkaaminen lopuksi. Sitä pitää suunnitella huolella, koska vapaatikkaus kuulostaa melko haasteelliselta. Mutta murehdin sitä sitten, kun tähdet on tehty valmiiksi:) Jännittävää nähdä, kuinka paljon tämä projekti vaatii aikaa. Peitto tuskin valmistuu ihan hujauksessa:)

Helppo neuletakki käsin kehrätystä villalangasta

Kehräysinnostukseni alusta on jo aikaa useampi vuosi. Suuressa innossani halusin heti opetella koko touhun alusta alkaen. Opettelin siis pesemään raakavillan (lisää täällä), mikä oli kyllä todella työlästä. Ja voisi jopa sanoa, että villan pesu oli kovin haisevaa hommaa. Kuten varmasti useimmat tietävät, märkä villa haisee melkoisen pahalle... Villan pesun jälkeen oli vuorossa karstaaminen (lisää täällä). Minun villani oli melkoisen roskaista ja vielä karstatessakin sai poistaa neulasia ja heinän pätkiä. Karstaaminen oli mukavaa puuhaa lämpimällä säällä ulkona. Sisätiloissa sitä ei viitsinyt paljoa pölyn vuoksi tehdä.

Ja viimein karstaamisen jälkeen pääsin kehräämiseen. Sen opettelu vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Toisinaan meinasi usko loppu, mutta tahto oli niin voimakas, että jaksoin eteenpäin. Aluksi en saanut millään aikaiseksi ohutta lankaa. Sitten kun kehityin ja lanka oheni, en enää saanut aikaiseksi paksumpaa lankaa. Luinkin jostain, että taitava kehrääjä ei ole sellainen joka osaa tehdä ohutta lankaa vaan taitava kehrääjä saa langasta juuri haluamansta paksuista. En voi sanoa itseäni vielä taitavaksi. Langasta ei aina tule sen paksuista kuin itse haluaisin ja toisinaan se on vielä hyvin hyvin  hyvin epätasaistakin. Mutta sain kuitenkin aikaiseksi useamman kerällisen käyttökelpoista villalankaa.

Lankani ovat olleet kehrättynä jo jonkin aikaa ja olen koittanu päättää, mitä niistä tekisin. Tiesin haluavani neuletakin. Koska lankani oli laadultaan epätasaista, halusin mallin, missä langan laadun vaihtelut eivät näkyisi kovinkaan pahasti. Päädyin kokeilemaan kotilieden sivuilta löytämääni ohjetta: Kotiliesi.
Tein mallitilkun ja sovelsin ohjetta sen pohjalta. Silmukkamääräni olivat ymmärrettävästi erilaiset kuin ohjeessa. Oma lankani oli ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka, joten jouduin luomaan enemmän silmukoita. Käytin ahkerasti mittanauhaa ja sovitin neuletta useasti, jotta sain siitä itselleni sopivan.

Kuvien mukaisen takin sain aikaiseksi. Siitä huomaa, että lanka on ollut epätasaista. Uskon kuitenkin, että mallin valinta oli hyvä ja langan epätaisiuus olisi näkyny monessa muussa mallissa vielä enemmän. En halunnut värjätä lankojani, joten takkissa on montaa valkoista sävyä. Se on oikein hyvä lukunuttu:) Takki on mukavan paksu ja lämmin. Jännityksellä odotan, kuinka se kestää käyttöä. Toivottavasti se ei pahasti veny tai menetä muuten muotoaan. Se on kovin arvokas minulle, koska sen eteen on nähty paljon työtä!

Nyt kun sain nämä kehräämäni langat käyttöön, voin antaa itselleni luvan hankkia lisää kehräysvillaa! Jos joku tietää luotettavan, hyvän ja edullisen villakaupan, otan mielelläni vihjeitä vastaan:) En ole vielä ehtinyt tutustumaan netin tarjontaan.

Hyvää alkanutta vuotta

Juhla ja lomat ovat vaihtuneet takaisin arkeen ja normaaleihin päivärutiineihin. Olin viikon verran täysin lomalla. En lukenut sähköposteja, en kirjoittanut blogikirjoituksia, en koskenut tietokoneeseeni viikkoon. Päivisin kävin lomakaverini kanssa pilkillä. Kökötimme rinnatusten jäällä selkä tuulta päin. Luonto oli hiljainen ja kaunis. Pieniä ahvenia tuli jonkin verran, isommat kalat kävivät hieman kiusaamassa ja nyppimässä syöttiä. Kunnolla eivät sitä maistaneet vaan jatkoivat matkaansa syvempiin vesiin. Pienistä ahvenista sai herkullisen iltapalan, kun ne paistoi voissa pannulla. Päälle hieman suolaa ja pippuria!
Iltaisin saatoimme käydä kävelyllä ihailemassa kuuta ja tähtitaivasta. Myös sohvan nurkka oli mieluinen paikka hyvän kirjan kanssa. Sohvan vieressä leivinuuni levitti lämpöä tupaan ja minun oli lämmin ja hyvä olla. Lomalla minusta tuntui, että aika hidastui. Päivät olivat pidempiä kuin normaalisti. Olo oli rento ja levännyt. Täydellinen loma:)

Alla kuvia pienestä retkestäni läheiselle luonnonsuojelualueelle. Tämän retken tein jo ennen lomaani. Maassa oli kevyt kerros pakkaslunta. Metsäautotiellä pääsi hiihtämään, mutta lunta ei ollut riittävästi metsässä. Vaelsin kävellen metsän poikki sähkölinjalle, minkä alta pelotin liikkeelle pari hirveä. Olimme hetken kovin kiinnostuneita toinen toisistamme, kunnes hirvet pistivät juoksuksi ja painelivat piiloon metsän keskelle. Saman sähkölinjan reunasta, hieman kauempaa, pelotin ukkometson lentoon. Mesässä ei todellakaan tarvitse kulkea yksin.

Luonnonsuojelualue alkoi heti sähkölinjan vierestä. Maisema muuttui nopeasti vanhaksi kuusikoksi, minkä suojissa oli mukava kulkea. Tiaiset hyppivät kuusten oksilla ruokaa etsien. Ne ovat ilahduttavaa väkeä! Niiden toiminta on aina touhua täynnä ja jotenkin meno vaikuttaa niin kovin iloiselta. Polkua pitkin oli helppo kulkea syvemmälle metsään. Se mutkitteli mukavasti kuusteen seassa. Polku loppui aivan liian pian ja tulin autotielle. Muita kulkijoita ei näkynyt. Ylitin tien ja jatkoin matkaani tällä kertaa suurten mäntyjen seassa. Käpytikka koputti yhden männyn latvassa. Kävyn palaset lentelivät ilmassa, kun tikka hakkasi niitä puun kolossa. Välissä lintu lennähti lentoon ja kävi hakemassa uuden kävyn. Nakutus jatkui tasaisena männyn latvassa, kun lähdin jatkamaan matkaani.

Luonnonsuojelualue on kovin pieni ja olinkin kovin nopeaa ja huomaamattani kulkenut sen läpi. Karttaa silmäiltyäni ja tarkistettuani käyttämäni ajan, päätin lähteä kulkemaan takaisin kotiin päin. Kuljin jälleen sähkölinjan alitse ja kuvasin hetken heinien ja oksien päällä olevia jääkiteitä. Lopulta oli jatkettava kotimatkaa. Kettu oli käyttänyt osittain samaa reittiä kuin minä. Sen tassun jälket olivat pienen metsäojan jäällä. Ketun jälkien vieressä meni jäniksen jäljet. En ottanut selvää, olivatko ne kulkeneet samaan suuntaan. Ehkä metsästäjä ja metsästettävä olivat kohdanneet jossain lähellä?

Tupsahdin metsästä autotiellä. Enää ei ollut pitkä matka kotiin. Ehdin kuitenkin vielä tavata teeriparven ja muutaman punatulkun, ennen kuin saavuin kotipihaan. Olin hyvillä mielin. Kiitos metsän ja pakkaspäivän!

Hyvää tätä vuotta kaikille! Paljon hyvää mieltä ja iloisia asioita!