Juhla ja lomat ovat vaihtuneet takaisin arkeen ja normaaleihin päivärutiineihin. Olin viikon verran täysin lomalla. En lukenut sähköposteja, en kirjoittanut blogikirjoituksia, en koskenut tietokoneeseeni viikkoon. Päivisin kävin lomakaverini kanssa pilkillä. Kökötimme rinnatusten jäällä selkä tuulta päin. Luonto oli hiljainen ja kaunis. Pieniä ahvenia tuli jonkin verran, isommat kalat kävivät hieman kiusaamassa ja nyppimässä syöttiä. Kunnolla eivät sitä maistaneet vaan jatkoivat matkaansa syvempiin vesiin. Pienistä ahvenista sai herkullisen iltapalan, kun ne paistoi voissa pannulla. Päälle hieman suolaa ja pippuria!
Iltaisin saatoimme käydä kävelyllä ihailemassa kuuta ja tähtitaivasta. Myös sohvan nurkka oli mieluinen paikka hyvän kirjan kanssa. Sohvan vieressä leivinuuni levitti lämpöä tupaan ja minun oli lämmin ja hyvä olla. Lomalla minusta tuntui, että aika hidastui. Päivät olivat pidempiä kuin normaalisti. Olo oli rento ja levännyt. Täydellinen loma:)
Alla kuvia pienestä retkestäni läheiselle luonnonsuojelualueelle. Tämän retken tein jo ennen lomaani. Maassa oli kevyt kerros pakkaslunta. Metsäautotiellä pääsi hiihtämään, mutta lunta ei ollut riittävästi metsässä. Vaelsin kävellen metsän poikki sähkölinjalle, minkä alta pelotin liikkeelle pari hirveä. Olimme hetken kovin kiinnostuneita toinen toisistamme, kunnes hirvet pistivät juoksuksi ja painelivat piiloon metsän keskelle. Saman sähkölinjan reunasta, hieman kauempaa, pelotin ukkometson lentoon. Mesässä ei todellakaan tarvitse kulkea yksin.
Luonnonsuojelualue alkoi heti sähkölinjan vierestä. Maisema muuttui nopeasti vanhaksi kuusikoksi, minkä suojissa oli mukava kulkea. Tiaiset hyppivät kuusten oksilla ruokaa etsien. Ne ovat ilahduttavaa väkeä! Niiden toiminta on aina touhua täynnä ja jotenkin meno vaikuttaa niin kovin iloiselta. Polkua pitkin oli helppo kulkea syvemmälle metsään. Se mutkitteli mukavasti kuusteen seassa. Polku loppui aivan liian pian ja tulin autotielle. Muita kulkijoita ei näkynyt. Ylitin tien ja jatkoin matkaani tällä kertaa suurten mäntyjen seassa. Käpytikka koputti yhden männyn latvassa. Kävyn palaset lentelivät ilmassa, kun tikka hakkasi niitä puun kolossa. Välissä lintu lennähti lentoon ja kävi hakemassa uuden kävyn. Nakutus jatkui tasaisena männyn latvassa, kun lähdin jatkamaan matkaani.
Luonnonsuojelualue on kovin pieni ja olinkin kovin nopeaa ja huomaamattani kulkenut sen läpi. Karttaa silmäiltyäni ja tarkistettuani käyttämäni ajan, päätin lähteä kulkemaan takaisin kotiin päin. Kuljin jälleen sähkölinjan alitse ja kuvasin hetken heinien ja oksien päällä olevia jääkiteitä. Lopulta oli jatkettava kotimatkaa. Kettu oli käyttänyt osittain samaa reittiä kuin minä. Sen tassun jälket olivat pienen metsäojan jäällä. Ketun jälkien vieressä meni jäniksen jäljet. En ottanut selvää, olivatko ne kulkeneet samaan suuntaan. Ehkä metsästäjä ja metsästettävä olivat kohdanneet jossain lähellä?
Tupsahdin metsästä autotiellä. Enää ei ollut pitkä matka kotiin. Ehdin kuitenkin vielä tavata teeriparven ja muutaman punatulkun, ennen kuin saavuin kotipihaan. Olin hyvillä mielin. Kiitos metsän ja pakkaspäivän!
Hyvää tätä vuotta kaikille! Paljon hyvää mieltä ja iloisia asioita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti