Vihta on sekä mieheni että minun mielestäni oleellinen osa saunomista. Itselleni vihdan käytössä parasta on tuoksu! Saunassa tuoksuu niin valloittavalle, kun vihta on käytössä! Myönnän, että minusta vihdan huonona puolena on roskat. Tuoreilla oksilla vihdottaessa lehtiä ei irtoa (välttämättä) aivan mahdottomasti, mutta kuivatut vihdat ainakin minun kokemukseni mukaan tiputtavat lehtensä saunan lauteille. Onneksi roskat saa helposti lakaistua harjalla saunan kuivuttua. Olen siis päättänyt, että en siis halua rajoittaa vihtomista roskien vuoksi. Ne saa kyllä lakaistua pois:)
Vihtojen valmistamiseen parasta materiliaalia on rauduskoivu. Tämän olemme huomanneet kokemuksen kautta. Hieskoivu tuoksuu voimakkaammin kuin rauduskoivu, mutta hieskoivu ei ole niin kestävä kuin sukulaisensa raudus. Suosimme siis vihtojen teossa rauduskoivua, koska lehdet pysyvät ainkin meidän kokemuksen perusteella paremmin kiinni. Vihtaan voi toki lisätä mukaan muutaman hieskoivun oksan tuoksua voimistamaan. Tämä on meidän henkilökohtainen mielipiteemme, eikä se välttämättä ole ainoa oikea:)
Vanhan perimätiedon mukaan paras aika vihtojen tekoon on juhannuksen jälkeen ja aina heinäkuun puoleen väliin. Tällöin lehdet ovat tarpeeksi suuria ja pysyvät vielä kiinni oksissa. Lehdet irtoavat sitä helpommin, mitä pidemmälle kesä ehtii.
Oksien keräämiseen vaaditaan maanomistajan lupa. Meillä on onneksi sukulaisia, joiden mailta vihtaoksia saa käydä keräämässä. Hankalinta hommassa on tunnistaa hies- ja rauduskoivu. Netistä löytyy lehtien vertailukuvia, mutta todellisuudessa metsässä lehdet näyttävät helposti samanlaisilta puusta riippumatta. Nytkin kiersimme aikamme koivulta toiselle, ennen kuin löysimme puun, mikä oli meistä selkeästi rauduskoivu.
Keräsimme melkoisen nipun oksia, minkä jälkeen palasimme pihaan sitomaan vihdat. Sidontaohjeita löytyy netistä monenlaisia ja yhtäoikeaa tapaa tuskin on olemassa. Me käytimme vihdan sitomiseen taipuisaa koivunoksaa ja tyyli oli vapaa. Itse olen sitä mieltä, että sidonnassa pääasia on, että vihta pysyy kasassa. Jos ja kun vihdat tulevat omaan käyttöön, ei sidontaa tarvitse kenellekään esitellä:) Valmiit vihdat ripustimme talomme kuistille kuivumaan. Siitä ne sitten myöhemmin siirretään talveksi säilytykseen ulkorakennukseen. Käytämme niitä harkiten, koska joka viikolle emme vihtaa tehneet:)
Saunomisen iloa mökeille ja koteihin! Joko vihdan kanssa tai ilman!
keskiviikko 26. heinäkuuta 2017
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Raparperin hoitoa ja betonitöitä raparperin lehdillä
Näin kesällä oma piha on minulle rakkainta kodissa. Pihassa touhutessa päivät hurahtavat hurjan nopeaa ja yleensä maltan lopettaa vasta kun olen aivan väsynyt tai kun vesisade ajaa minut sisätiloihin. Pihamme ei ole viimeisen päälle hienosti hoidettu vaan se saa hieman rönsyillä omilla ehdoillaan. Minusta tällainen hieman huoleton piha sopii meille tänne metsän keskelle. Luonto on lähellä ja se saa näkyä myös puutarhassa. Enkä edes ehtisi pitämään pihaamme aivan tiptop siistinä, vaikka haluaisinkin. On siis parempi pyrkiä pitämään vain sopivaa kuria ja järjestystä puutarhassa:)
Suurin haaste pihassamme ja erityisesti kasvimaallani on kova savinen maa. Maanparannustöitä pitää tehdä kärsivällisesti pitkällä aikavälillä. Kasvimaan perustin keväällä viljelylaatikoihin ja kaupan ostomultaan. Näin koin pääseväni helpommalla alkuun kasvimaan pidossa. Tulevaisuudessa aion laajentaa kasvimaata pihassa olevaa savimaata parantamalla. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta olen päättänyt yrittää ja onnistua:) Savimaan parantamiseen löytyy paljon vinkkejä ja ohjeita internetistä. Niitä seuraamalla pääsee varmasti jossain vaiheessa tyydyttävään ratkaisuun. Isoimmaksi ongelmaksi olenkin kokenut jo paikalleen istutettujen monivuotisten kasvien olojen parantamisen. Miten se pitäisi tehdä, kun maata ei voi kunnolla muokata lisättäessä eloperäistä ainesta ja hiekkaa? Kasvien juuria en halua muokkaamisella vahingoittaa.
Kasvimaani reunassa kasvaa useampikin raparperi. Raparperi viihtyisi parhaiten multavassa maassa, mutta nämä raukat on aikoinaan istutettu savimaan syleilyyn. Raparperini kasvavat kovin hitaasti ja huonosti. Lehdet näyttävät komeilta, mutta varret ovat ohkaisia ja lyhkäsiä. Satoni jäikin tänä vuonna kovin pieneksi raparperien osalta. Päätin aloittaa maanparannustyöt raparperin osalta. Kovin syvältä en maata uskaltanut muokata, koska pelkäsin vaurioittavani raparperin juuria. Tein kevyen pintamuokkauksen, poistin rikkaruohot ja lisäsin raparperien ympärille hiekkaa. Hiekan päälle laitoin ruohosilppua viherkatteeksi. Monet sivut neuvovat lisäämään savimaahan mahdollisimman paljon eloperäistä ainetta. Aloitin vihersilpun lisäämisellä, koska kompostini ei vielä ole valmista. Toivon kovasti, että jos uusin tämän käsittely useampana vuotena peräkkäin, raparperini alkavat kasvamaan paremmin. Otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä, miten toimia raparperin suhteen!
Jonkin aikaa maanparannustöiden jälkeen keräsin viimeisen sadon raparpereistäni. Satoa sain kaikkiaan vain reilun kilon. Osasta keitin hilloa ja osan pakastin sellaisenaan. Sato olisi saanut olla suurempikin, mutta pärjäämme kyllä näilläkin talven yli. Ja tarvittaessa voin onneksi hakea täydennystä äitini kasvimaalta:)
Sadonkorjuun sivutuotteena tulee paljon lehtiä. Kaksi vuotta sitten tein ensimmäisen kerran betonitöitä (katso juttu täältä). Kasvihuoneeni keskikäytävä kaipaa laatoitusta ja raparperinlehtiä katsellessani päätin, että haluan tehdä raparperilaattoja. Levitin lehdet muovin päälle (jotta en tahri ulkorakennuksen terassia) ja sipaisin niiden pintaan hieman rypsiöljyä. Tämän jälkeen sekoitin kuivabetonista sopivan jäykkää massaa ja levitin massan lehtien ruotipuolelle. Nyt jännityksellä odotan, onnistuvatko laatat yhtähyvin kuin ensimmäinen tekemäni laatta kaksi vuotta sitten.
Suurin haaste pihassamme ja erityisesti kasvimaallani on kova savinen maa. Maanparannustöitä pitää tehdä kärsivällisesti pitkällä aikavälillä. Kasvimaan perustin keväällä viljelylaatikoihin ja kaupan ostomultaan. Näin koin pääseväni helpommalla alkuun kasvimaan pidossa. Tulevaisuudessa aion laajentaa kasvimaata pihassa olevaa savimaata parantamalla. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta olen päättänyt yrittää ja onnistua:) Savimaan parantamiseen löytyy paljon vinkkejä ja ohjeita internetistä. Niitä seuraamalla pääsee varmasti jossain vaiheessa tyydyttävään ratkaisuun. Isoimmaksi ongelmaksi olenkin kokenut jo paikalleen istutettujen monivuotisten kasvien olojen parantamisen. Miten se pitäisi tehdä, kun maata ei voi kunnolla muokata lisättäessä eloperäistä ainesta ja hiekkaa? Kasvien juuria en halua muokkaamisella vahingoittaa.
Kasvimaani reunassa kasvaa useampikin raparperi. Raparperi viihtyisi parhaiten multavassa maassa, mutta nämä raukat on aikoinaan istutettu savimaan syleilyyn. Raparperini kasvavat kovin hitaasti ja huonosti. Lehdet näyttävät komeilta, mutta varret ovat ohkaisia ja lyhkäsiä. Satoni jäikin tänä vuonna kovin pieneksi raparperien osalta. Päätin aloittaa maanparannustyöt raparperin osalta. Kovin syvältä en maata uskaltanut muokata, koska pelkäsin vaurioittavani raparperin juuria. Tein kevyen pintamuokkauksen, poistin rikkaruohot ja lisäsin raparperien ympärille hiekkaa. Hiekan päälle laitoin ruohosilppua viherkatteeksi. Monet sivut neuvovat lisäämään savimaahan mahdollisimman paljon eloperäistä ainetta. Aloitin vihersilpun lisäämisellä, koska kompostini ei vielä ole valmista. Toivon kovasti, että jos uusin tämän käsittely useampana vuotena peräkkäin, raparperini alkavat kasvamaan paremmin. Otan mielelläni vastaan vinkkejä siitä, miten toimia raparperin suhteen!
Jonkin aikaa maanparannustöiden jälkeen keräsin viimeisen sadon raparpereistäni. Satoa sain kaikkiaan vain reilun kilon. Osasta keitin hilloa ja osan pakastin sellaisenaan. Sato olisi saanut olla suurempikin, mutta pärjäämme kyllä näilläkin talven yli. Ja tarvittaessa voin onneksi hakea täydennystä äitini kasvimaalta:)
Sadonkorjuun sivutuotteena tulee paljon lehtiä. Kaksi vuotta sitten tein ensimmäisen kerran betonitöitä (katso juttu täältä). Kasvihuoneeni keskikäytävä kaipaa laatoitusta ja raparperinlehtiä katsellessani päätin, että haluan tehdä raparperilaattoja. Levitin lehdet muovin päälle (jotta en tahri ulkorakennuksen terassia) ja sipaisin niiden pintaan hieman rypsiöljyä. Tämän jälkeen sekoitin kuivabetonista sopivan jäykkää massaa ja levitin massan lehtien ruotipuolelle. Nyt jännityksellä odotan, onnistuvatko laatat yhtähyvin kuin ensimmäinen tekemäni laatta kaksi vuotta sitten.
Laatat saavat nyt kuivua muutaman päivän, ennen kuin irroitan niitä raparperin lehdistä. Kuten jo ylempänä sanoin, tarkoitukseni on laittaa laatat kasvihuoneeni keskikäytävälle. Kasvihuoneessa on hieman muutakin puuhasteltavaa, joten laitan sitten erikseen kuvan laatoista paikoillaan kasvihuoneessa. Ja ehkä kerron muustakin puuhailustani kasvihuoneessa:)
Muistetaan nauttia kesästä vaikka se onkin ollut kovin sateinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)