Vihtojen valmistamiseen parasta materiliaalia on rauduskoivu. Tämän olemme huomanneet kokemuksen kautta. Hieskoivu tuoksuu voimakkaammin kuin rauduskoivu, mutta hieskoivu ei ole niin kestävä kuin sukulaisensa raudus. Suosimme siis vihtojen teossa rauduskoivua, koska lehdet pysyvät ainkin meidän kokemuksen perusteella paremmin kiinni. Vihtaan voi toki lisätä mukaan muutaman hieskoivun oksan tuoksua voimistamaan. Tämä on meidän henkilökohtainen mielipiteemme, eikä se välttämättä ole ainoa oikea:)
Vanhan perimätiedon mukaan paras aika vihtojen tekoon on juhannuksen jälkeen ja aina heinäkuun puoleen väliin. Tällöin lehdet ovat tarpeeksi suuria ja pysyvät vielä kiinni oksissa. Lehdet irtoavat sitä helpommin, mitä pidemmälle kesä ehtii.
Oksien keräämiseen vaaditaan maanomistajan lupa. Meillä on onneksi sukulaisia, joiden mailta vihtaoksia saa käydä keräämässä. Hankalinta hommassa on tunnistaa hies- ja rauduskoivu. Netistä löytyy lehtien vertailukuvia, mutta todellisuudessa metsässä lehdet näyttävät helposti samanlaisilta puusta riippumatta. Nytkin kiersimme aikamme koivulta toiselle, ennen kuin löysimme puun, mikä oli meistä selkeästi rauduskoivu.
Keräsimme melkoisen nipun oksia, minkä jälkeen palasimme pihaan sitomaan vihdat. Sidontaohjeita löytyy netistä monenlaisia ja yhtäoikeaa tapaa tuskin on olemassa. Me käytimme vihdan sitomiseen taipuisaa koivunoksaa ja tyyli oli vapaa. Itse olen sitä mieltä, että sidonnassa pääasia on, että vihta pysyy kasassa. Jos ja kun vihdat tulevat omaan käyttöön, ei sidontaa tarvitse kenellekään esitellä:) Valmiit vihdat ripustimme talomme kuistille kuivumaan. Siitä ne sitten myöhemmin siirretään talveksi säilytykseen ulkorakennukseen. Käytämme niitä harkiten, koska joka viikolle emme vihtaa tehneet:)
Saunomisen iloa mökeille ja koteihin! Joko vihdan kanssa tai ilman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti