Murotaikinakeksit makean nälkään

Minulla on päiviä, jolloin minulle iskee aivan mieletön makean himo. Mielihalu voi tulla täysin arvaamatta tai se on voinut muhia lievänä pinnan alla jo jonkin aikaa. Yleensä taistelen makean himoa vastaa, sillä usein se menee ohitse, kun hetken odottaa. Mutta toisinaan annan itselleni periksi ja etsin kaapeistani jotain tilanteeseen sopivaa:) 

Tässä muutama päivä sitten makean himo iski täysin yllättäen ja antamatta ennakkovaroitusta. Päätin antaa tilanteelle vallan ja kävin kaappieni kätköt läpi. En löytänyt mitään sopivaa, mutta onneksi minulla oli aikaa ruveta leipomaan. Olin jo jonkin aikaa sitten laittanut talteen reseptin murotaikinakekseihin. Ne olivat ohjeen mukaan helppoja ja nopeita leipoa, joten ne sopivat tilanteeseen täydellisesti.

Taikina:
-200g voita tai margariinia
-1,5dl sokeria
-3tl vaniljasokeria
-1 kananmuna
-4 ja 1/4dl vehnäjauhoja
-1tl leivinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään kananmuna hyvin vatkaten. Lopuksi lisätään jauho-leivinjauheseos. Keksit pursotin pellille keskikokoisella tyllalla. Kypsennyt 200 asteessa noin 10-12 minuuttia tai kunnes keksit ovat vaaleanruskeita.

Ai että nämä maistuivat hyviltä teekupillisen kanssa! Todellinen apu makean nälkään!:) Eikä näitä tarvinnut ottaa kuin muutama, niin makean himo meni ohitse. Ainakin minulle ne siis hoisivat tehtävänsä loistavasti. Loput laitoin pakastimeen odottamaan vieraita tai seuraavaa hetkeä, jolloin kaipaan jotain makeaa:)
,
Keksit ovat makeita ja melko rasvaisia. Maultaan ne ovat hyvin mietoja, joku voisi ehkä sanoa, että ne ovat jopa hieman mauttomia. Mutta minusta niiden maussa ja koostumuksessa oli jotain herkullista ja miellyttävää. Näistä saa tarvittaessa mukavan ja nopean lisän kahvipöytään. Raaka-aineet ovat sellaisia, että niitä löytyy yleensä aina keittiön kaapista. Laitan siis reseptin talteen ja pidän sen mielessäni. Näitä leipoo tarvittaessa nopeasti ja ne sulavat mukavasti kielen päällä kahvin tai teen kaverina.

Herkullisia hetkiä kuluvaan viikkoon!

Kasvivärjäystä keltasipulilla

Olen ollut äitiyslomalla jo jonkin aikaa ja vauva antaa vielä odottaa itseään. On tämä jännittävää aikaa, kun ei tiedä tuleeko vauva huomenna vai kahden viikon kuluttua:) Oloni on onneksi ollut hyvä ja olenkin jaksanut puuhastella kotona yhtä ja toista. Olen koittanut käyttää aikaani tekemättömiin kotitöihin ja valmisteluihin, mutta niiden lisäksi olen halunnut myös harrastaa käsitöitä ja ulkoilua. Olenkin saanut kerättyä puolukat pakastimeen, lapaset talvea varten ovat melkein valmiina ja ompelukonekin on surissut. Toteutin myös pitkäaikaisen suunnitelmani värjätä lankoja. Olen ollut kerran kasvivärjäyskurssilla (voit halutessasi lukea siitä lisää täältä), mistä sain mukaani hyvät värjäysohjeet. Nyt kaivoin nuo ohjeet esiin ja rupesin touhuamaan.

Värjäyskattilana minulla on kirpputorilta ostettu 25 litran alumiinikattila. Kattilan sisällön kuumentamiseen käytin irtoliettä, minkä sain nostettua terassille. Liesi osoittautui liian pieneksi valtavalle kattilalle ja jouduinkin odottamaan veden kuumenemista jokaisessa vaiheessa todella kauan. Ensi kerralla minun pitää keksi jokin parempi tapa saada neste kuumenemaan. Mutta onneksi päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten terassilla oli mukava istua kattilaa vahtiessa.

Sain mahtumaan kattilaan keltasipulin kuoria noin 1,5kg. Sipulinkuoret olin pyytänyt aina kauppareissulla kaupan vihannesosastolta. Joka kerta sain kuoria mukaani, kun niitä pyysin. Kuoret menevät kaupasta biojätteeksi, joten mielellään kippasivat kuoret muovipussiini. Aluksi en uskonut kaiken mahtuvan kattilaan, mutta kuoret menivät tiiviisti kasaan, kun niiden päälle laittoi vettä. Keitin kuoria kattilassa tunnin verran niin että vesi kiehui. Tämän jälkeen siivilöin kuoret väriliemestä. Tämä työvaihe vaatii vielä hieman kehittelyä. Se kävi kovin hitaasti ja sotkuakin syntyi helposti, jos ei ollut tarkkana. Nyt käytin apuna lävikköä ja sen lisäksi puristelin sipulinkuorista nesteen pois käsin (hanskat käteen tässä vaiheessa, muuten näpit palavat ja värjäytyvät keltaiseksi:)).

Seuraavaksi laitoin kattilaan alunaa 40g, sekoitin ja lisäsin joukkoon vyyhdeiksi laittamaani luonnonvalkoista Novitan Nalle lankaa 400g. Kerralla lankaa ei kattilaani mahdu tuota enempää, mutta onhan siinäkin jo hyvä määrä:) Kuumensin veden 80-90 asteeseen ja annoin lankojen olla liuoksessa tunnin.  Tämän jälkeen huuhtelin langat etikka-vedessä (jotta väri kiinnittyisi paremmin), minkä jälkeen langat pääsivät kuivumaan narulle.

Kun ensimmäinen lankaerä oli valmiina, lisäsin liuokseen uudelleen alunaa 40g ja lankaa 400g. Tämänkin erän annoin olla yhden tunnin 80-90 asteessa.  Ensimmäisen erän langoista tuli väriltään tumman oransseja. Toisessa erässä väri muuttui selvästi keltaiseksi, mutta koska väri oli vielä vahva rohkenin laittaamaan kattilaan vielä kolmannen satsin lankoja. Minulla oli jäljellä värjättäviä lankoja enää 200g, joten laitoin ne enkä enää lisännyt alunaa. Viimeinenkin satsi sai olla kattilassa tunnin 80-90 asteessa. Yllätyin, kun kolmas erä oli väriltään melkein täysin samanväristä kuin toinen erä. Sävyeroa on vain vähän ja sen huomaa vain kun katsoo lankoja tarkasti, jos silloinkaan:) Koska kolmannen värjäyskerran väri oli vielä näin voimakas, olisi kattilastani voinut saada vielä neljännenkin sävyn, mutta minulta loppuivat langat ja aika. Kello oli jo aika paljon, kun lopettelin värjäyspuuhiani.

Sain siis värjättyä 1,5kg sipulinkuoria 1kg Novita Nalle lankaa. Aluksi olin sitä mieltä, että kaksi jälkimmäistä sävyä olivat eniten mieleeni, mutta nyt kun olen lankoja katsellut pidempään, en olekaan enää varma:) Ensimmäisen värjäyskerran tumma oranssi on oikein kaunis. Pidän kaikista kolmesta sävystä. Tämä värjäyskerta vain lisäsi intoani kasvivärjäystä kohtaan. Olisin halunnut heti kokeilemaan jotain muutakin, mutta koitan malttaa mieleni ja jatkaa värjäylyjä ensi keväänä jolloin luonnonkasveja on jälleen saatavilla.

Haaveissani on tehdä näistä nyt värjätystä langoista itselleni neuletakki, kunhan löydän sopivan ohjeen. Talveksikin riittää siis tekemistä vauvan hoidon lisäksi:) Toivottavasti ehdin käsitöiden pariin uuden tulokkaan jälkeenkin. Mutta onneksi nämä langat eivät mene miksikään, vaikka joutuisivatkin odottamaan oikeaa hetkeä jonkin aikaa.

Värikkäitä päiviä kaikille! Toivottavasti saamme kohta kauniita ruskan värejä luontoon.

Syyskranssi mökkiviemiseksi

Minut ja mieheni kutsuttiin sukulaisten mökille viime viikonloppuna. Kutsu oli enemmän kuin tervetullut ja lähdimme reissuun oikein mielellämme. Minusta on ihanaa, kun vielä nykypäivänä pyydetään ihan oikeasti kylään. Elämä tahtoo olla täynnä työtä ja tohinaa, jolloin sitä helposti unohtaa tai ei vain ehdi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Minusta onkin mahtavaa, että toiset saavat aikaiseksi soittaa ja pyytää kylään. Ja ovat vielä periksiantamattomia asian suhteen ja ehdottavat useampaa ajankohtaa jos heti ensimmäinen ehdotettu päivämäärä ei sovi:)

Mieluisaan kyläpaikkaan haluan usein viedä jotain tuliaisia. Onhan isäntäväellä työtä ja tekemistä kahden henkilön ruokkimisessa ja viihdyttämisessä. Tarpeettoman tavaran ostoa ja viemistä koitan välttää, koska valtaosa ihmisistä valittelee nykypäivänä tavaran paljoutta. Tämän takia pyrinkin valitsemaan viemiseni useimmiten niin, että ne voi joko kuluttaa pois tai niin että niistä on muuten helppo hankkiutua eroon. Meidät oli kutsuttu vierailulle lauantaina ja perjantaina illalla sain ajatuksen, että kyläpaikan oveen pitää viedä syyskranssi. Luonnonmateriaaleista rakennettu kranssi ei rasita luontoa eikä vie säilytystilaa. Lisäksi aika hoitaa sen pois pikkuhiljaa, kun lehdet nuupahtavat ja irtoavat. Minusta tällainen kranssi on melko täydellinen vieminen ihmisille, joilla on jo kaikkea ja jotka eivät halua enempää tavaraa. Kranssi on hetken koristus, mutta sitten siitä pääsee eroon. Minun piti siis vain ruveta perjantai-iltana tuumasta toimeen ja koota sopiva syyskranssi.

Luonto on jo selkeästi siirtynyt syksyyn, mutta värikkäät lehdet ovat kuitenkin vielä hieman hakusessa. Valtaosa pihamme puista on vielä vihreinä ja vain siellä täällä on näkyvissä lehtiä ruskan väreissä. Ajattelin, että haluan tehdä kranssin, mikä kuvastaa luontoa juuri tällä hetkellä. Halusin siihen vihreitä lehtiä ja niiden joukkoon myös ruskan värejä. Pihastamme löysin tarvittavat materiaalit. Pihlajanmarjat laitoin antamaan lisäväriä ja muutama käpykin pääsi joukkoon. Kranssipohjia olin koonnut jo aikaisemmin risuista. Siitä voit lukea lisää täältä.

Halusin värien vaihtelevan kranssissa tasaisesti. Tämän vuoksi koitin asetella ruskan värjäämiä lehtiä vuoron perään vihreiden pihlajanlehtien kanssa. Valitettavasti rupesin kranssin kokoamiseen melko myöhään illalla ja minulle tuli hieman kiire sen kanssa. Siitä ei tullut aivan sellaista kuin olin ajatellut. Kriittisyyden puuskassa jopa mietin hetken, että ei sitä voi kenellekään viedä. Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että se on oikein hyvä siihen ympäristöön, mihin se on menossa ja näin ollen nappasin kranssin mukaani. Onneksi tein niin, sillä se oli mieluinen vieminen isäntäväelle ja se pääsi heti koristamaan mökin ovea.

Sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, että omien töiden kanssa ei pidä olla liian krittinen. Vaikka toteutus ei aina olisikaan idean ja ajatuksen mukainen, on lopputulos kuitenkin usein ihan miellyttävä. Toki tämä kranssi pääsi paikkaan, missä arvostetaan itsetehtyä, luonnollista ja hieman huoletonta elämää ja tyyliä. Kranssi siis sopi paikalleen oikein hyvin ja sen saaja oli siitä mielissään. Mutta toinen tärkeä muistutus oli, että ideoiden toteuttaminen kannattaa aloittaa ajoissa, jotta on aikaa tehdä työstä täysin mieluinen myös itselleen. Kiireessä harvoin saa aikaiseksi mitään sellaista, mihin voisi itse olla täysin tyytyväinen.  Minun pitää siis opetella enemmän ennakointia:)

Rentouttavan ja kiireettömän mökkiviikonlopun jälkeen oli kiva palata kotiaskareiden pariin. Pihassa on vielä syystöitä tehtävänä ja niiden lomassa voi nauttia muuttuvasta maisemasta; syksyn värit ja tuoksut voimistuvat pihassa pikkuhiljaa. Oikein mukavia syyspäiviä kaikille!

Imuvaippojen ompelua kestovaippoihin

Olen koittanut käyttää äitiyslomani ensimmäiset viikot valmistautumiseen ja lepäämiseen. Lepäämistä olen joutunutkin lisäämään melkoisesti. Jo iltapäivän alussa minua alkaa väsyttämään ja päiväunet tulevat tarpeeseen. Tuntuu hieman hassulta nukkua päiväunia, kun en ole sellaista ennen tehnyt. Mutta tässä tilanteessa ne kyllä tulevat tarpeeseen ja piristävät mukavasti. Päiväni kotona menevät nopeasti, mutta onneksi olen jaksanut puuhastella lepäämisen lisäksi.

Olen vielä uudelleen keskittynyt kestovaippoihin. Jotenkin niiden hallinta tuntuu hankalalta; paljonko niitä tarvitaan? Mikä on sopiva määrä? Millaiset ovat hyviä? Jo aikaisemmin neuloin tulevalle vauvalle hahtuvahousuja (voit lukea lisää täältä) joiden sisällä on tarkoitukseni käyttää harsoja ja imuvaippoja. Näiden lisäksi minulla on myös kaupasta hankittuja kuorivaippoja imuvaippojen päälle. Eli kokeilen hahtuvahousuja harsoilla ja imuvaipoilla sekä kuorivaippoja joiden sisään tulee joko harso tai imuvaippa. Luulisi jollain yhdistelmällä pärjäävän:)

Imuvaippoja minulla oli valmiina vain muutama, joten päätin ommella niitä lisää. Ohjeita kestovaippojen ompeluun löytyy netistä. Itse päädyin ottamaan mallia valmiista vaipasta, koska ystäväni oli näitä valmisvaippoja kehunut. Niiden muoto ja istuvuus on siis testattu ja hyväksy havaittu. Kaavat oli helppo piirtää valmiista vaipasta. Ompelumateriaalina käytin vahoja lakanoita ja muita kätköistäni löytyneitä kankaita. Hieman jäin miettimään, tuliko näihin itsetehtyihin tarpeeksi imukykyä, mutta jos ne eivät tällaisenaan riitä, voi sisään aina sujauttaa lisäimun.

Sinisestä lakanasta leikkasin päälykankaan (uskomatonta kuinka paljon minulla on vanhoja sinisiä lakanoita jemmassa:) Muita värejä en juuri löytänytkään, joten näistä vaipoista tuli nyt sinisiä.). Punaisesta foreekankaasta leikkasin sisäpuolen kankaan sekä yhden imun. Froteeta minulla oli melko vähän, joten lisäksi leikkasin imuja sinivalkoisesta kankaasta.

Suorakaiteen muotoisten imujen reunat siistin saumurilla (ne ovat kooltaan noin 30cmx10cm). Toisen ompelin kiinni vaipan sisäkankaaseen (kuva yllä). Kiinnityskohtaan otin mallia valmiista vaipasta.

Valmiissa vaipassa oli kuminauha ommeltu kerrosten väliin haarasaumaan. Näin vaipan keskikohtaan muodostuu pieni rypytys, mikä tekee niistä paremmin istuvat. Uskaltauduin kokeilemaan kuminauhan ompelua kerrosten väliin. Kiinnitin kuminauhan ensin haluttuun kohtaan sisäkankaaseen, minkä jälkeen asettelin päällykankaan paikoilleen niin että kuminauha jäi näiden väliin. Kuminauhan kiinnitin paikoilleen vain sen päistä. Aloitin ompelun ensin venyttämättä kuminauhaa, näin sain sen pysymään paikoillaan. Muutaman piston jälkeen pystyin venyttämään kuminauhan haluttuun pituuteen ja sain sen ommeltua kokonaan paikoilleen. Huristelin kuminauhan yli siksakilla, jolloin se kiinnittyi koko matkaltaan. Tämä oli vaippojen teossa kaikkein haasteellisin vaihe ja ehkä tähän olisi ollut jokin helpompi ja parempikin tapa. Mutta kävi tämä näinkin.

Yllä kuva, missä kuminauhat on ommeltu paikoilleen. Sain aikaiseksi rypytyksen vaipan haaraosaan. Rypytyksestä ei tullut aivan yhtä voimakasta kuin ostovaipassa, mutta ehkä se on kuitenkin riittävä. Tämän jälkeen ompelin vaipan reunat saumurilla yhteen.

Kun olin saanut vaipan reunat siistittyä, kiinnitin enään lisäimun vaipan sisäpuolelle. Tarkoituksenani oli piilottaa tämä sinivalkoinen kangas vaipan sisään ja laittaa punainen imu näkyville, mutta onnistuin laittamaan ne väärin päin kaikessa tohinassa:) Ompeleita en viitsinyt alkaa tämän takia purkamaan, joten imut tulivat nyt näin päin:)

Tämän jälkeen vaippa olikin valmis. Näitä samanlaisia imuvaippoja ompelin kaikkiaan seitsemän kappaletta. Nyt näitä ja harsoja pitäisi olla yhdessä riittävästi, jotta pääsemme kestovaippailun alkuun. Jännittävää nähdä, kuinka nämä todellisuudessa toimivat. Kun lapsemme kasvaa, joudun ompelemaan vaippoja varmasti lisää, mutta näillä voimme alkuunsa testata, mikä malli sopii meille. Vaippojen osalta vauva saa siis tulla, näillä menemme alkuunsa:)

Koitan muistaa palata kokemuksiimme näistä erilaisista vaippayhdistelmistä, sitten kun olemme niitä jonkin aikaa käyttäneet. Kestovaippoja miettiville netistä löytyy jonkin verran tietoa ja kokemuksia, mutta se yleisin ohje on, että kokeile erilaisia. Niinhän se paras malli varmasti löytyy, mutta toki olisi hienoa jos hyvä ratkaisu löytyisi mahdollisimman helposti ja aikaisin.

Nyt kun vaipat on ommeltu, voin käyttää odotusaikani muihin käsitöihin ja kodin hoitoon. Toivottavasti syksystä tulee kaunis, jotta ulkoilu ja pihatyötkin olisivat mielekästä tekemistä:)