Orava oksalla

Yritin epätoivoisesti kuvata ketterää ja nopea liikkeistä oravaa puuhastelemassa pihapuussa. Oli se vain nopea ja hätäinen kaveri. Koko ajan piti mennä sinne ja tänne, eikä millään malttanut pysähtyä kuvattavaksi Hännänpää jäi parhaassakin kuvassa kuvan ulkopuolelle, kun kaveri ei malttanut olla aloillaan:)

Laskettelemassa ja hiihtämässä Ylläksellä

Viime viikon olin lomalla, minkä vietin ystäväni kanssa Ylläksellä. Päivät kuluivat hiihtämällä ja laskettelemalla. Jokaisena päivänä tuli oltua raittiissa ulkoilmassa noin 6-7 tuntia, mahtavaa! Rinteeseen ehdimme kahtena päivänä ja loput päivät kulutimme hiihtämällä. Ehdin kerryttää hiihtokilometrejä viikon aikana n. 200km. Joku joka olisi hiihtänyt niin kutsutusti ihan tosissaan, olisi pystynyt parempaan , mutta minulle tuo oli oikein kelpo suoritus. Iltaisin rentouduimme mökissä saunomalla, pelaillen ja käsitöitä tehden. Lomaviikko oli kaiken puolin rentouttava ja onnistunut. Pidän kovasti Lapin luonnosta ja talvesta. Toiveissa on päästä ensi vuonna uudelleen. Tässä hieman kuvia pohjoisesta.

Rinteissä oli tilaa laskea vapaasti!

Kuukkelit tulevat mielellään katomaan, mitä hiihtäjällä on eväänä:)

Auringonlasku Ylläsjärvellä.

Lumi uhmaa painovoimaa...

Avantouinti

Avantouinti on jotain, mikä auttaa minua rentoutumaan ja unohtamaan arjen murheet. Veteen meno kirpaisee ensimmäisellä kerralla ja silloin sitä saattaa hetken ajatella, miksi tätä oikein tekee. Toinen pulahdus kerta tuntuukin sitten jo mukavalta ja rentouttavalta. Parasta touhussa on kuitenkin se tunne, mikä tulee jälkikäteen; fyysinen raukeus ja mielen keveys. Avantoon menoa varten tarvitsen aina saunan. Saunassa on kiva kuunnella muiden rupattelua ja halutessaan ottaa osaa keskusteluun, mutta saunassa on myös lupa istua hiljaa jos ja kun siltä tuntuu. Suosittelen kaikille rentouttavaa pulahdusta järveen vähintään kerran viikossa vuoden ympäri!

Tarkkailija ikkunassa

Kävelylenkillä näin aivan ihanan tarkkailijan ikkunassa:) Se oli niin sympaattinen, että siitä piti ottaa kuva.

Kirjoneulesukat

Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun tein ystävälleni violetista ja mustasta langasta villasukat. Värit olivat niin ystäväni näköiset, että tartuin työhön innolla. Olen nähnyt sukat hänellä jalassa muutamaan kertaan, mikä on ehkä parasta kiitosta, mitä voi saada. Ohjeen sovelsin muistaakseni jostain garnstudion ohjeesta. Valitettavasti en muista, mitä ohjetta käytin, mutta garnstudion-sivuilta löytyy paljon ihania malleja joista voi valita mieluisensa. Kuvio tuntui alkuunsa hieman työläältä ja hieman hankalalta. Syynä oli osittain se, että käsialani on melko tiukkaa, mikä hankaloittaa puikkojen käsittelyä. Olen onneksi pikkuhiljaa oppinut tekemään hieman löysempää jälkeä, mutta vieläkin riittäisi vähempi voiman käyttö:) Kirjoneuleet ovat  melko uusi innostuksen kohde. Seuraavaksi täytyy koettaa sitä lapasissa.

Pärskeitä valokuvaamassa

Olen harrastanut valokuvausta pienessä mittakaavassa jo jonkin aikaa. Pääasiassa olen ottanut erilaisia luontokuvia ja opetellut yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt kevään alkaessa päätin, että haluan opetella oikeasti kuvaamaan ja olisi vieläpä kiva oppia kuvaamaan muutakin kuin luontoa. Siksi ilmottauduin valokuvauskurssille. Aikaisemmin olen ottanut kuvia enimmäkseen kameran automaattitoiminnoilla, se kun tuntui ainoalta helpolta tavalta kuvata. Automaattisäädöillä ei saa kamerasta irti kaikkea sitä, mikä on mahdollista. Sen takia haluan oppia ottamaan kuvia myös manuaalisäädöillä. Se kun tuo mukanaan uusia ja erilaisia mahdollisuuksia. On mielenkiintoista kokeilla, mitä kaikkea uutta kuviin saa näkyviin tai pois näkyvistä vain esimerkiksi valoja säätämällä ja muuttamalla.

Kurssilla on harjoiteltu kuvaamista erilaisissa olosuhteissa, erilaisilla valotuksilla ja tekniikoilla. Tähän mennessä hauskinta on ollut kuvata pärskeitä. Yhteistyöllä saimme aikaiseksi mukavia pärskekuvia ja valtaisan sotkun. Sotku syntyi, kun pärskeitä aikaan saadaksemme tiputimme mm. tomaatteja ja luumuja erilaisiin nesteisiin. Mitä isommat ja suttaavammat pärskeet, sen parempia kuvia:) Lopuksi piti pestä koko luokan lattia ja osittain seiniäkin. Mutta oli se mukavaa! Täytyy ehkä kokeilla vielä uudelleen kotona, mutta täytyy muistaa tehdä se kylpyhuoneessa:)

Farkkujen kierrätystä

Joitain vuosia sitten sukulaisteni keskuuteen levisi tieto, että olin alkanut säästämään omia käytettyjä farkkujani ommellakseni niistä tulevaisuudessa jotain. Tämä tiedon leviäminen johti siihen, että farkkuja alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista:) Se on kummallista, kuinka nopeaan farkut kuluvat puhki joko polvista tai saumoista... Lopulta minun piti kieltää kaikkia tuttujani tuomasta minulle käytöstä poistettuja farkkuja. Olisin muuten kohta hukkunut niihin:) Koska materiaali tuli pienessä ajassa niin paljon, että kaapit olivat väärällään, piti niistä sitten lopulta tehdä jotain eikä vain suunnitella. Päätin kierrättää takataskut tekemällä niistä nk. taskuston. Leikkasin takataskun irti housuista ja ompelin kiinni neliön muotoiseen palaan (minkä olin leikannut lahkeista). Näitä neliöitä sitten yhdistelin kaksi rinnakkain ja useamman päällekkäin. Lopuksi tein yläreunaan ripustuslenkit. Mielestäni tästä tuli aika hauska. Taskuissa voi säilyttää yhtä ja toista pientä tavaraa. Sen saa kätevästi roikkumaan esimerkiksi seinälle. Itselläni se oli jonkin aikaa roikkumassa vaatekaapin oven sisäpuolella.

Lahkeita ja taskuja minulla on vieläkin varastossa. Pitää keksiä lopuille jotain käyttöä myöhemmin.

Onnittelukortti

Tätini vietti viikonloppuna syntymäpäiviä. Päätin jo etukäteen olla ahkera ja askarrella hänelle itse onnittelukortin. Kaupastakin saa oikein mukavia ja näyttäviä kortteja, mutta halusin silti itse nähdä vaivan. Materiaalejakin oli valmiina kaapissa, joten mitään tekosyytä valmiin kortin ostoon ei ollut. En ole hyvä askartelija. Intoa on enemmän kuin taitoa ja lopputulokset ovatkin usein hieman "aneemisia":) Vaatii lisää harjoittelua ja kärsivällisyyttä, jotta korteista tulisi vielä persoonallisempia ja kauniimpia. Mutta onneksi minulla on mahdollisuuksia kehittyä tällä osa-alueella, vaikka se hidasta onkin:) Tämä on vain sellainen osa-alue, mihin tarvitsen todellakin inspiraation etukäteen, jotta jäljestä tulee hyvä. Ilman kunnollista inspiraatiota, tulee helposti vain sutaistua nopeasti jotain.

Kolmiohuiveja liukuhihnalta

Yksi syksyinen ilta tein inventaarion lankavarastooni. Siellä oli paljon kaikkea mielenkiintoista, minkä olemassa oloa en edes muistanut. Minulla on (pahana) tapana hamstrata mukavan värisiä ja oloisia lankoja, ilman että tiedän, mitä aion niistä tehdä. Ja kuten arvata saattaa, tämä varasto oli saanut kasvaa melko kauan ja vapaasti:) Löysin varastostani muun muassa useamman rullan Novitan mohair-lankoja. Lankaa oli kolmea väriä, kaikkia noin kaksi kerää. Langat löytäessäni en enää muistanut, minkä takia alkujaan olin ostanut niin monta rullaa mohairia ja vielä useampaa väriä (harmaa, valkoinen ja punainen). Yhtä väriä oli käytettävissä noin kaksi kerää. Päädyin kovin perinteiseen ja helppoon ratkaisuun; tein langoista kolmiohuiveja. Ohje löytyy Novitan nettisivuilta. Mielestäni nämä huivit olivat helppoja ja melko nopeita tehdä, koska kuvio toistuu samanlaisena useita kertoja. Loppua kohden oppi jo muistamaan, miten seuraava kerros menee. Huivi aloitetaan kapeasta kärjestä ja se leviää loppua kohden. Alku oli oikein mukavaa, kun tuntui että korkeutta tulee lisää nopeasti. Lopuksi vauhti sitten hidastui, mutta valmista tuli kuitenkin. Ja mikä parasta, jokainen huivi on löytänyt uuden kodin!

Tuolloin lankavarastoja tutkiessani tein päätöksen, että en osta uusia lankoja ennemmin kuin vanhat on käytetty pois. Huivien jälkeen olen ehtinyt neuloa yhtä ja toista pientä, mutta aina vaan lankoja riittää, mutta mohair-langat olivat (onneksi) tässä. Saa nähdä, koska minulla on seuraavan kerran lupa lähteä lankaostoksille... Ehkä muutaman vuoden päästä:)

Hiihtämässä keväthangilla

Tänään en malttanut olla lähtemättä yhden lempiharrastukseni pariin: hiihtämään. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli sopivasti ja tuulta vain vähän. Piti siis kaivaa perinteisen sukset esiin ja lähteä metsäladulle. Tänä talvena olen enimmäkseen hiihtänyt luistelemalla, mutta nyt kaipasin rentoa ja rauhallista menoa maisemista ja auringosta nauttien. Lähdin siis pois niin kutsutuilta pääladuilta kohti metsää. Kulkemani latu oli merkattu ja ajettu. Reitti oli kuitenkin kapea, vain yksi perinteisen latu yhteen suuntaan. Tarkoituksena on kiertää tekemäni lenkki aina samaan suuntaan, jotta hiihtäjien ei tarvitse väistellä vastaantulijoita kapealla ladulla. Ja se todella toimi suunnitellulla tapaa; yksikään hiihtäjä ei tullut vastaan. Muutamalle nopeammalle jouduin antamaan latua, kun tuntui että tulevat muuten kantapäille, mutta valtaosan ajasta sain mennä täysin omassa rauhassa luonnosta ja auringosta nauttien.

Puolessa välissä matkaani oli pieni pirtti, missä myytiin mehua, kahvia ja leivonnaisia. Pirteät, hieman vanhemmat, kahvilanpitäjät olivat iloisia ja juttelivat ahkerasti pirtissä poikkeavien hiihtäjienkanssa. Pysähdyin hetkeksi pirttiin tutkimaan karttoja ja juomaan kupillisen mehua. Karttoja tutkiessani minulla selvisi, että matkaa kertyisi kokonaisuutena reilut kaksikymmentä kilometriä. Se oli juuri sopivan mittainen matka sunnuntaipäivän ratoksi, kun ei ole kiire mihinkään. Ja aikaa käytinkin ruhtinaaliset neljä tuntia:) Sellaista se on, kun ei ole kiire ja pysähtyy välillä ottamaan valokuvia:)


Auringonpaistetta ei voi kehua liikaa, mutta yllätyin kovasti myös metsien vaihtelevuudesta tällä melko lyhyella matkalla. Tiheä kuusimetsä, missä sai puikkelehtia puiden ja oksien lomassa, oli ehdottomasti parasta! Pidin paljon myös pienestä suo/neva pätkästä. Suolla on aina kaunista, vuoden ajasta riippumatta. Ja tietenkin näin lähellä kaupunkia mukaan mahtui myös hakkuuaukioita ja hoidettua talousmetsää, mitkä ovat ehkä vähemmän viehättäviä paikkoja. Tämä tekemäni reitti oli minulle uusi, mutta toivottavasti ehdin vielä uudelleen tämän talven aikana.Oli se sen verran mukava ja vaihteleva:)

Kotona leivottua leipää

Olen jo jonkin aikaa ollut innostunut leipomaan leipää. Se on mukavaa ja helppoa. Lisäksi leipä tulee aina syödyksi melko nopeaan. Yksi ehdoton suosikkini on saaristolaisleipä. Tai niin reseptissä lukee, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ei tämä aivan aidosta saaristolaisleivästä mene. Hyvää se kuitenkin on ja monet ovat sitä kehuneet. Yhden ystäväni lapset meinasivat kahteen (pieneen) mieheen syödä yhden kokonaisen leivän välipalakseen. Se oli ehkä parasta saamaani palautetta:) Tämä leipä on myös siitä erityisen mukava, että se paranee oltuaan päivän (tai kaksi) paistamisen jälkeen huoneenlämmössä. Ohjeen olen ottanut jostain lehdestä.

2 leipää:

- 5dl rasvatonta piimää
- 40g hiivaa
- 1dl siirappi
- 1 1/2dl kaljamaltaita
- 1 1/2dl kauraleseitä
- 1tl suolaa
- 1 1/2dl ruisjauhoja
- 7-8dl vehnäjauhoja
- 1/2dl öljyä
Voiteluun:
- 1rkl siirappia
- 1rkl kiehuvaa vettä

Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi. Liota hiiva piimän joukkoon. Lisää joukkoon siirappi, kaljamaltaat, kauraleseet ja suola. Tämän jälkeen sekoita joukkoon ruisjauhot, vehnäjauhot ja öljy. Taikina jää hieman löysäksi.
Jaa taikina kahteen vuokaan ja pistele haarukalla. Anna kohota n. puoli tuntia.
Paista 175 asteessa yksi tunti alimmalla tasolla. Tämän jälkeen voitele leipä siirappi-vesi seoksella. Laita leip uudelleen uuniin ja paista vielä 150 asteessa 30 minuuttia. Peitä leipä leivinpaperilla, jotta leipä ei tummu liikaa.
Voitele uunista otetut leivät uudelleen siirappi-vesi seoksella ja irrota leivät vuuasta. Valmista maistettavaksi, kun ovat jäähtyneet.