Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

Minun ja ystäväni ruska retki Urho Kekkosen kansallispuistossa, Saariselällä on nyt ohitse. Meillä oli loistava reissu! Alkumatkasta saimme ihailla ruskan upeita värejä. Puolivälissä reissua ruskaretki vaihtui kovin talvisiin maisemiin. Luonto oli uskomattaoman kaunis ruskapuvussaan ja lopuksi valkoisessa hunnussaan!

 

 

Vaelsimme yhteensä noin 88km. Matkavauhti oli rentoa ja maisemia ehti ihailemaan hyvin. Talven tultua sää muuttui tuuliseksi ja hieman kylmäksi, joten tauot pidettiin lyhkäsinä. Lyhkäsiä taukoja pidimme sitten sitäkin useammin, jotta ehdimme katsella ja valokuvata maisemia. Yövyimme yhden yön teltassa ja loput yöt autiotuvissa. Iltaisin meillä oli aikaa kerätä puolukoita aamupuuron päälle.

 

 

Matkustimme junalla Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Kiilopäälle bussilla. Bussi oli Kiilopäällä lauantaina klo.12.00. Hetki meni sählätessä tavaroiden kanssa, mutta pääsimme kuitenkin ripeästi liikkeelle. Ensimäisenä päivänä vaelsimme Kiilopäältä Niilanpään kautta Rautulammille. Matkaa ketyi noin 9,5km. Tämä tuntui sopivan pituiselta aloitukselta. Sai kulkea rauhassa maisemia ihaillen.

Toisena päivänä kuljimme Rautulammelta Lankojärven kautta Porttikoskelle, n. 12km. Jostain syystä toinen päivä on aina raskain, niin tälläkin kertaa. Onneksi sää oli hyvä, joten pidimme reilusti lyhyitä taukoja.

Kolmantena päivänä vaelsimme Porttikoskelta Sotavaaranojan nuotiopaikan kautta Sarviojalle. Tämä pätkä oli kaunista ja vaihtelevaa maastoa sekä helppo kulkuista. Illalla satoi ensin rakeita ja myöhemmin lunta. Mökin lähistöllä oli kuusi kappaletta kovin kesyjä kiirunoita, joiden toimia oli kiva seurata.

Neljäntenä päivänä lähdimme Porttikoskelta kohti Paratiisikurua. Päivä oli sumuinen, joten osa kurusta jäi sumun peittoon. Vaikuttava näky se oli näinkin ja kurussa virtaava pieni putous oli osin jäätynyt. Kiivettyämme Paratiisikurusta tunturin laelle jatkoimme matkaa Pälkkimäojan laavun kautta Luirojärvelle, missä oli sauna! Oli ihanaa päästä peseytymään! Neljännelle päivälle matkaa kertyi noin 18km.

Viidentenä päivänä meillä oli suunnitelmissa kiivetä Sokosti-tunturin huipulle. Päivä oli kuitenkin aamusta alkaen lumisateinen ja tuulinen. Jätimme tunturilla käynnin väliin huonon näkyvyyden takia ja siirryimme ainoastaan Luirojärveltä Tuiskukuruun, noin 7,5km. Lyhyen päivämatkan vuoksi meille jäi illalla runsaasti aikaa puiden pilkkomiselle, maisemien katselulle ja kuukkeleiden seuraamiselle.

Kuudennen vaelluspäivän rettimme kulki Tuiskukurusta, Salonlammen laavun kautta Suomunruoktun autiotuvalle. Matkaa kertyi noin 12km. Vaelluksen lopussa jalat aina tottuvat rasitukseen ja olisimme voineet kulkea pidemmänkin matkan. Emme kuitenkaan jatkaneet enää eteenpäin, jotta viimeiselle päivällekin jäisi kuljettavaa.

Seitsemäs vaelluspäivä alkoi kauniillla auringonpaisteella. Reittimme kulki Suomunruoktulta Suomunlatvan laavun ja Niilanpään päivätuvan kautta Kiilopäälle. Matkaa kertyi noin 13km. Puolilta päivin sää muuttui pilviseksi ja tuuliseksi. Loppumatka kulki avonaisessa tunturissa, joten kylmästä tuulesta johtuen tauot jäivät lyhjäsiksi ja olimme Kiilopäällä jo yhden aikaa iltapäivästä. Ehdimme käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet ennen kuin hyppäsimme Bussiin, mikä vei meidät Rovaniemelle. Näin alkoi kotimatkamme.

Kumpikaan meistä ei olisi ollut halukas lähtemään vielä kotiin. Tuntureilla mieli lepää ja turhat murheet unohtuvat. Siellä olisi viihtynyt helposti vielä useamman päivänkin. Ensi vuonna pitää ottaa syysvaellus uusiksi, ehkä jossain toisessa kohteessa. Tosin UKK:llakin riittää vielä tutkittavia reittejä.
Tekstissä mainitsemat kilometrimatkat olen mitannut retkikartta.fi palvelusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huovutetut lapaset

Novitan ohjeella tein Novitan huopasesta itselleni huovutetut lapaset. Ne ovat helpot ja nopeat ommella. Isompiin lapasista käytin kaikki jämät, mitä minulla huopasta oli. Tämän takia isommat lapaset ovat "raidalliset". Pienemmät tein kokonaan tumman ruskealla. Huovuttaminen on minusta hieman kinkkistä, mutta onnistuu kun muistaa laittaa lapasten sisään muovipussin. Itse kiinnitän muovipussin muutamasta kohdasta, jotta se pysyy lapasten sisällä pesukoneessa. Ilman pussia lapasten etu- ja takaosa huopuvat kiinni toisiinsa. Ohje erikokoisiin lapasiin löytyy Novitan sivuilta.

Vaelluksen suunnittelua

Tällä viikolla olen käyttänyt useamman illan suunnitellessani vaelllusretkeä Urho Kekkosen kansallispuistoon. Olemme lähdössä viikon syysretkelle ystäväni kanssa. Muistettavia ja mietittäviä asioita on paljon joten tein itselleni listan asioista jotka pitää muistaa:

1. Juna/bussilippujen ostaminen: Juna- ja bussiliput ostimme ajoissa (heinäkuussa) ja olimme kärppinä tarjouslippujen perään. Onnistuimmekin saamaan edulliset liput Rovaniemelle. Rovaniemeltä lähtee bussi Kiilopäälle puolituntia junan saapumisen jälkeen. Bussi matka kestää noin neljä tuntia, joten matkustamista on paljon. Kotimatka taittuu myös bussi-juna yhdistelmällä.

2. Vaellusreitin suunnittelu: Haluamme edetä vaelluksellamme melko rauhallisesti. Olen tehnyt aikaisemmista vaelluksistamme muistiinpanoja. Olen kirjannut ylös, kuinka monta kilometriä olemme kulkeneet ja missä ajassa. Tieto siitä, että aikaisemmilla reissuillamme olemme käyttäneet kymmenen kilometrin taivaltamiseen keskimäärin 4 tuntia (haarukka 3-5h/10km riippuen maastosta) helpottaa reitin suunnittelua. Tässä ajassa on mukana lyhyet, toisinaan jopa melko tajaan pidetyt tauot. Vaellusretkellä pitää olla aikaa ihailla maisemia ja pitää taukoja. Vauhtimme ei siis ole ollut koskaa päätä huimaava, mutta meille sopiva jotta ehdimme ihailla maisemia. Tämän perusteella päätimme pitää päivämatkat noin 15km paikkeilla. Lähtö ja lopetus päivinä kuljettava matka on toki paljon lyhyempi, koska aikaa on käytettävissä vähemmän.

3. Yöpaikkojen valinta: Yöpaikan läheisyydessä on hyvä olla vettä. Urho Kekkosen kansallispuistossa on onneksi paljon jokia ja puroja joista saa vettä käytettäväkseen. Muutama laavu ja tupa sijaitsee kuitenkin niin että vettä ei ole aivan läheltä saatavissa. Koetimme siis valita yöpymispaikat veden läheltä.

4. Ruokien suunnittelu ja kuivaus: Valitsimme retkiruuat yhteistuumin. Halusimme syödä monipuolisesti ja hyvin, joten kuivatimme melko paljon kasviksia mukaan. Ne muuttuvat mukavan pieniksi ja kevyiksi kuivatuksen ansioista. Tämä vaatii jonkin verran aikaa joten kuivattaminen piti aloittaa ajoissa. Ehdimme kuitenkin saamaan kaiken valmiiksi ajoissa.

5. Tarvikkeiden tarkistaminen ja pakkaaminen: Koetan tarkistaa tarvikkeiden kunnon aina vaelluksen jälkeen ja hyvissä ajoin ennen vaellusta. Kesken matkan teon rikkoutuva rinkka tai makuupussi pilaa kaiken. Sen takia niiden kunto tulee aina tarkistaa. Olen ottanut tämän tavaksi, vaikka varusteeni ovatkin yleisesti ottaen kestäneet hyvin.

6.Ongelmiin varautuminen: Jo retkeä suunnitellessani yritän miettiä asioita, mitkä voivat mennä pieleen. Erilaiset rakot, hiertymät ja muut kipua aiheuttavat vaivat voivat pilata retken ja jopa estää etenemisen. Tämän takia varaudun aina ainakin rakkolaastareilla, ihoteipillä, ideaali/tukisiteellä ja kipulääkkeillä. Otamme mukaan myös 1-2 ylimääräistä päiväruokaa, jos retkemme jostain syystä venyy suunniteltua pidemmäksi on meillä syötävää tarpeeksi. Vahinkoja ja ongelmia ei pidä pelätä, mutta niihin on hyvä varautua.

Listaani voisi lisätä monia muitakin asioita, mutta tällä kertaa tässä oli kaikki mitä kirjasin valmistautumislistaani. Niin ja se tärkein asia; mukaan pitää ottaa paljon iloista ja reipasta mieltä, arjen kiireet ja murheet jätetään kotiin!

Sieniretkellä

Viikonlopun ratoksi tein pienen sieniretken. Tavoitteenani oli oppia tunnistamaan uusia sieniä ja samalla kerätä hieman voitatteja. Voitetattien lisäksi löysin kaksi herkkutattia! Voitatit olivat valitettavasti kelvanneet myös madoille ja melko monta jouduin hylkäämään. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt sienestämisen iloa ja luonnossa liikkumisen ihanuutta. Hämähäkit olivat olleet vielä ahkerina ja niiden verkot kimmelsivät kauniisti kasteessa.

 

 

Itse tehdyt herkulliset vaahtokarkit

Yksi ystävistäni kertoi tehneensä itse vaahtokarkkeja. Tästä tarinasta tietenkin seurasi se, että vaahtokarkkien teko piti opettaa meille muillekin. Mökkireissullamme pistimme tuumasta toimeen ja keittiössä riittikin tohinaan neljän kokin pyöriessä ja touhutessa karkkien kimpussa:) Nämä itse tehdyt vaahtokarkit ovat niin paljon parempia kuin kaupasta ostetut! En ole suuri vaahtokarkkien fani, mutta nämä maistuivat minullekin!

Taikina:

- 3rkl liivatejauhetta

- 1 1/4dl + 1 1/4dl kylmää vettä

- 5dl sokeria

- 1 1/4dl maissisiirappia (tai vaaleaa siirappia)

- 1/4tl suolaa

- 2 kananmunan valkuaista

- 1rkl vaniljaesanssia

- öljyä ja (mansikanmakuista) tomusokeria vuokaan 

- 2-3dl (mansikanmakuista) tomusokeria ripotteluun

Karkkien valmistamista varten tarvittiin lämpömittari ja vuoka (noin 30 x 22cm). Voitelimme vuuan rypsiöljyllä. Öljyä tuli aivan ohut kerros. Öljyn pintaan, vuuan pohjalle ja reunoille, ripoteltiin tomusokeria reilusti/ niin paljon kuin sitä tarttui öljyttyyn vuokaan.

Sekoita liivate jauhe 1 1/4dl vettä isossa metallisessa kulhossa. Anna veden imeytyä liivatejauheeseen. Sekoita kattilassa 1 1/4dl vettä, sokeri, siirappi ja suola. Nosta kattila alhaiselle lämmölle liedelle ja sekoita kunnes sokeri on sulanut.

Nosta lieden kuumuus keskilämmölle ja kuumenna seos kiehuvaksi. Anna seoksen kiehua sekoittamatta noin 10 minuuttia kunnes seoksen lämpötila on 115 astetta. Nosta kattila pois liedeltä ja kaada kuuma sokeriseos liivatteen joukkoon. Sekoita kunnes liivate on sulanut.

Vatkaa seosta sähkövatkaimella reilulla nopeudella 8-10 minuuttia kunnes seos on kiiltävän valkoista ja "purkkamaista" sekä kooltaan lähes kolminkertaistunut.

Puhdista sähkövatkaimen vatkainosat. Vaahdota kananmunan valkuaiset vaahdoksi eri kulhossa. Lusikoi valkuaisvaahto vaahtokarkkiseokseen. Lisää vanilja esanssi ja halutessasi karamelliväriä. Vatkaa sähkövatkaimella hitaalla nopeudella kunnes seos on tasaista. Kaada massa öljyttyyn ja sokeroituun vuokaan ja tasoita ripeästi. Siivilöi päälle reilusti tomusokeria. '

Anna massan jäähtyä ja asettua huoneenlämmössä noin 3 tuntia. Nosta vaahtokarkkilevy pois vuuasta leikkuulaudalle ja leikkaa levystä kuutioita. Veitsi kannattaa painaa suoraan alas, sillä sahaava liike saa massan tarttumaan veitseen. Pyörittele leikkaamasi palat tomusokerissa, jotta ne eivät tartu toisiinsa kiinni. Karkit säilyvät ilmatiivissä astiassa noin viikon.

Vaahtokarkkimassa jähmettymässä ja asettumassa vuuassaan huoneenlämmössä.