Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

Minun ja ystäväni ruska retki Urho Kekkosen kansallispuistossa, Saariselällä on nyt ohitse. Meillä oli loistava reissu! Alkumatkasta saimme ihailla ruskan upeita värejä. Puolivälissä reissua ruskaretki vaihtui kovin talvisiin maisemiin. Luonto oli uskomattaoman kaunis ruskapuvussaan ja lopuksi valkoisessa hunnussaan!

 

 

Vaelsimme yhteensä noin 88km. Matkavauhti oli rentoa ja maisemia ehti ihailemaan hyvin. Talven tultua sää muuttui tuuliseksi ja hieman kylmäksi, joten tauot pidettiin lyhkäsinä. Lyhkäsiä taukoja pidimme sitten sitäkin useammin, jotta ehdimme katsella ja valokuvata maisemia. Yövyimme yhden yön teltassa ja loput yöt autiotuvissa. Iltaisin meillä oli aikaa kerätä puolukoita aamupuuron päälle.

 

 

Matkustimme junalla Rovaniemelle ja Rovaniemeltä Kiilopäälle bussilla. Bussi oli Kiilopäällä lauantaina klo.12.00. Hetki meni sählätessä tavaroiden kanssa, mutta pääsimme kuitenkin ripeästi liikkeelle. Ensimäisenä päivänä vaelsimme Kiilopäältä Niilanpään kautta Rautulammille. Matkaa ketyi noin 9,5km. Tämä tuntui sopivan pituiselta aloitukselta. Sai kulkea rauhassa maisemia ihaillen.

Toisena päivänä kuljimme Rautulammelta Lankojärven kautta Porttikoskelle, n. 12km. Jostain syystä toinen päivä on aina raskain, niin tälläkin kertaa. Onneksi sää oli hyvä, joten pidimme reilusti lyhyitä taukoja.

Kolmantena päivänä vaelsimme Porttikoskelta Sotavaaranojan nuotiopaikan kautta Sarviojalle. Tämä pätkä oli kaunista ja vaihtelevaa maastoa sekä helppo kulkuista. Illalla satoi ensin rakeita ja myöhemmin lunta. Mökin lähistöllä oli kuusi kappaletta kovin kesyjä kiirunoita, joiden toimia oli kiva seurata.

Neljäntenä päivänä lähdimme Porttikoskelta kohti Paratiisikurua. Päivä oli sumuinen, joten osa kurusta jäi sumun peittoon. Vaikuttava näky se oli näinkin ja kurussa virtaava pieni putous oli osin jäätynyt. Kiivettyämme Paratiisikurusta tunturin laelle jatkoimme matkaa Pälkkimäojan laavun kautta Luirojärvelle, missä oli sauna! Oli ihanaa päästä peseytymään! Neljännelle päivälle matkaa kertyi noin 18km.

Viidentenä päivänä meillä oli suunnitelmissa kiivetä Sokosti-tunturin huipulle. Päivä oli kuitenkin aamusta alkaen lumisateinen ja tuulinen. Jätimme tunturilla käynnin väliin huonon näkyvyyden takia ja siirryimme ainoastaan Luirojärveltä Tuiskukuruun, noin 7,5km. Lyhyen päivämatkan vuoksi meille jäi illalla runsaasti aikaa puiden pilkkomiselle, maisemien katselulle ja kuukkeleiden seuraamiselle.

Kuudennen vaelluspäivän rettimme kulki Tuiskukurusta, Salonlammen laavun kautta Suomunruoktun autiotuvalle. Matkaa kertyi noin 12km. Vaelluksen lopussa jalat aina tottuvat rasitukseen ja olisimme voineet kulkea pidemmänkin matkan. Emme kuitenkaan jatkaneet enää eteenpäin, jotta viimeiselle päivällekin jäisi kuljettavaa.

Seitsemäs vaelluspäivä alkoi kauniillla auringonpaisteella. Reittimme kulki Suomunruoktulta Suomunlatvan laavun ja Niilanpään päivätuvan kautta Kiilopäälle. Matkaa kertyi noin 13km. Puolilta päivin sää muuttui pilviseksi ja tuuliseksi. Loppumatka kulki avonaisessa tunturissa, joten kylmästä tuulesta johtuen tauot jäivät lyhjäsiksi ja olimme Kiilopäällä jo yhden aikaa iltapäivästä. Ehdimme käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet ennen kuin hyppäsimme Bussiin, mikä vei meidät Rovaniemelle. Näin alkoi kotimatkamme.

Kumpikaan meistä ei olisi ollut halukas lähtemään vielä kotiin. Tuntureilla mieli lepää ja turhat murheet unohtuvat. Siellä olisi viihtynyt helposti vielä useamman päivänkin. Ensi vuonna pitää ottaa syysvaellus uusiksi, ehkä jossain toisessa kohteessa. Tosin UKK:llakin riittää vielä tutkittavia reittejä.
Tekstissä mainitsemat kilometrimatkat olen mitannut retkikartta.fi palvelusta.