Pitkän tauon jälkeen sukeltaminen tuntui haasteelliselta; ilta ei riittänyt järven pohjalla oloon, poijunaru oli jatkuvasti solmussa ja säheltämiseen meni valtavasti energiaa. Koitin valokuvata, mutta kalatkaan eivät oikein olleet innokkaita toimimaan mannekiineina tai sitten niitä vain ärsytti minun säheltämiseni:) Mutta mukavaa se silti oli ja jäin vain ihmettelemään, miksi emme muka ole ehtineet aikaisemmin?
Hauki möllötti vesikasvin kyljessä, paistatteli päivää kaikessa rauhassa. Rauhan rikkoi sukeltaja, mikä ilmakuplapilvessä pyöri kohti pohjaa. Kädet ja jalat huitoivat, lopulta pohjaan tömähti ja pölypilven nostatti. Hetkeen ei nähnyt kumpikaan mitään, vesi oli tomua tulvillaan. Hauki ei moisesta elämöinnistä välittänyt vaan kääntyi tyynesti ja lähti rauhallisemmille vesille:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti