Vauvan paita

Käsitöiden teossa ja blogin päivityksessä on ollut pitkä tauko. Vauva-arki on nielaissut minut totaallisesti mukaansa. Vaikka meillä nukutaan suht hyvin, olen silti ollut sen verran väsynyt että olen nukkunut päiväunia vauvan kanssa. Päiväunien ja vauvan hoidon lisäksi vaatii myös koti omat huoltotyönsä. Vaikka kaikki aikani on mennyt vauvan ja kodin kanssa olen nauttinut suunnattomasti tästä ajasta. Pieni ihminen on oikea ihme ja häntä ihailee mielellään:) Nyt minulle on kuitenkin tullut sellainen olo, että alan saamaan arjesta kiinni ja aikaa jää myös harrastuksille. Olen jo ehtinyt aloittamaan muutaman projektin, mutta ihan vielä en ole niitä valmiiksi saanut. Mutta ehkä lähipäivinä saan viimeisteltyä ensimmäisen työn pitkästä aikaa.

Ompelin pojallemme jo odotusaikana muutaman paidan trikookankaista. En ole juuri lainkaan ommellut vaatteita ja hieman minua jännitti työhön tarttuminen. Erityisesti päänteiden huolittelu tuntui jo ajatuksen tasolla vaikealta. Onneksi tein muutaman harjoitteluversion, sillä ensimmäinen pääntieni oli todella muodoton ja pahasti mutkalla. Sitä katsellessä en tiennyt, pitäisikö itsekä vaiko nauraa:) En venyttänyt huolittelukaitaletta tarpeeksi jolloin koko kauluksesta tuli aivan kamala.
Muutaman testiversion jälkeen rohkenin tarttua varsinaisiin kankaisiin ja paidoista tulikin ihan pidettävät. Harjoittelu kannatti! Kyllä näistä huomaa, että aloittelija on asialla, mutta toimivat silti hyvin lapsen vaatteina. Vielä paidat ovat liian isot meidän vauvalle, joten toistaiseksi ne odottavat lapsen kasvamista.

Paidan kaava on Suuri Käsityölehti numerosta 10/2000. Samassa lehdessä on kaavat myös bodyyn, potkuhousuihin ja housuihin. Bodyakin yritin tehdä, mutta siitä ei tullut kelvollista. Pääntie venyi muodottomaksi ja muutenkaan en ollut siihen tyytyväinen. Se oli jotenkin kierossa ja venynyt kokonaisuutena:) Bodyn harjoittelu jäi kesken kun sain niitä käytettynä ystävältäni sellaisen läjän, että totesin niitä olevan riittävästi. Ehkä palaan bodyyn vielä myöhemmin, mutta toistaiseksi lapsellamme on sopivia vaatteita riittävästi.

Kirjoneule lapasia

Näin syksyllä innostun joka vuosi neulomaan sukkia ja lapasia. Ajankohta on tietenkin otollinen, jotta kylmien säiden tullessa on valmiina lämmikettä sormille ja varpaille. Muutaman viime vuoden olen ollut erityisen innostunut kirjoneuleista. Olen hieman itsekin yllättänyt tästä innostuksesta. Kirjoneuleissa on oma vaivansa ja niiden neulominen on hieman hidasta. Mutta minua on kuitenkin koko ajan enenemässä määrin ruvennut kiinnostamaan kirjoneuleiden teko ja mahdollisuudet saada neuleisiin erilaisia kuvioita.

Viimeisimmat neuletyöni olen tehnyt Anna Karoliina Tetrin kirjasta, Perinteiset lapaset. Kirjassa on useampia kauniita kirjoneuleohjeita. Kirjan alussa kerrottiin lapasten historiasta ja merkityksestä suomalaisessa kulttuurissa. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka merkittävä rooli neule- ja muilla käsitöillä on ollut mm. kapiokirstuissa. Lapasia on saatettu neuloa sulhasen koko suvulle! Tämän vuoksi kapiokirstun sisältöä on alettu kasaamaan jo hyvin nuorella iällä. Ja mitä taidokkaampia lapaset ovat olleet, sitä parempaa vaimoainesta nainen on ollut:) Minusta oli mukavaa kun kirjassa kerrottiin käsineiden historiasta. Jotenkin kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että ne omat käsityöt eivät ole lainkaan mikään ihan vaatimaton juttu:)

Kirjassa esitellyt kirjoneulekuviot kirjoittaja on kerännyt museoiden arkistosta tai muista historiallisista lähteistä. Käsineiden alkuperästä on kerrottu paikkakunta ja toisinaan jopa tekijä. Jotenkin tämä neuleuden historian tunteminen tekee niistä paljon mielenkiintoisempia kuin jos kirjassa olisi pelkkä ohje ilman sen historiaa.

Hieman jouduin ohjeita soveltamaan saadakseni ne sopimaan omaan käsialaani. Usein selvisin vaihtamalla puikkojen kokoa, mutta tähtilapasiin jouduin myös lisäämään muutaman silmukan saadakseni niistä omaan käteen sopivat.

Tähti lapaset neuloin Dropsin Fabel langalla, puikot olivat kokoa 2,5. Neuletiheys lapasissa minun käasialallani oli 40s ja 38krs = 10cm. Näistä lapasista tuli siis melko kapeat, mutta ne sopivat minun käteeni.

Tämä tähtikuvio on peräisin Pietarsaaren seudulta, missä sitä on kudottu 1920-luvulla. Kuvion iäasta tai suunnittelijasta ei ole tarkkaa tietoa. Kirjan mukaan malli on peräisin Ähtäväläisen neulojan muistiinpanoista. Itse neuloin keltaiset tähdet ruskealla pohjalle, mutta perinteisesti tähtilapaset ovat olleet mustavalkoiset ja muut värit ovat tulleet vasta myöhemmin.

Enontekiön lapaset tein itse kehräämästäni ja värjäämästäni langasta. Tämä käsin kehräämäni lanka on minun ensimmäisiä kehräämiäni lankoja, joten se ei ollut aivan tasaista. Tämän vuoksi lapasten pinnasta tuli hieman epätasainen ja persoonallinen. Langat olen värjännyt kasvivärjäyskurssilla. Valitettavasti en muista, mistä kasveista värit ovat peräisin. Kirjan ohjeessa nämä lapaset on neulottu kirkkaan punaisella ja tumman sinisellä.

Enontekiön lapasten värimaailma sopii yhteen saamelaispuvun värien kanssa. Jokaisella tekijällä on kirjan mukaan ollut omat kuviot ja niiden järjestys. Omiin lapasiini jouduin jättämään muutaman viimeisen kuvion pois. Muuten lapasista olisi tullut minulle liian pitkät.

Nämä lehtikuvioiset lapaset neuloin Novita Nalle langalla, puikoilla nro 2. Neuletiheydeksi sain 34 silmukkaa ja 36kerrosta = 10cm. Oma käsialani ei sopinut täysin ohjeeseen ja teinkin niihin vähemmän kerroksia kuin ohjeessa neuvottiin. Näin sain lapasista sopivan pituiset.

Ohjekirjan mukaan tämä kuvio on peräisin Suomenlahden ulkosaaristosta. Mallilapaset löytyvät kirjan kirjoittajan mukaan kansallismuseon arkistosta. Samaista lehtikuviota on tehty myös muualla Suomessa ja Virossa. Kauniit lapaset!

Näiden ohjeiden lisäksi kirjassa on paljon muitakin kirjoneuleohjeita. Lisäksi siinä on ohje muutamiin sormikkaisiin ja virkattuihin lapasiin. Tähän kirjaan kannattaa minun mielestäni tutustua, jos on kiinnostunut kirjoneulekuvioista. Itse voisin ottaa kirjan jopa omaan kirjahyllyyni. Nyt se on ollut minulla lainassa kirjastosta. Näillä lapasilla pärjään tämän talven. Ensi talveksi voin sitten kokeilla joitain muita kirjan ohjeita.

Vauva-arki on pitänyt minut nyt melkoisen työllistettynä ja käsitöiden tekeminen on jäänyt vähälle. Saa nähdä, milloin ehdin saamaan seuraavaksi jotain valmista. Työn alla on useampikin projekti, mutta ne etenevät hitaasti. Mutta koitan palailla tänne blogiin jälleen mahdollisimman pian, kunhan ehdin. Mukavia käsityöhetkiä kaikille!

Neulotut jussihousut vauvalle

Syksy etenee ja ilmat muuttuvat viileämmiksi. Ulkoilu on piristävää sekä minulle että vauvalle. Vaatteet pitää valita sään mukaisesti, niin kyllä sitä pärjää vaikka syksy näyttäisikin hieman kurjempaa puoltaan. Itselleen ja vauvalle saa pukea jo talvisempia vaatteita päälle. Pipot on kaivettu esiin ja hanskat ovat löytäneet käsiin. Alkaa olemaan villavaatteiden aika, joten olen myös kaivanut esiin muutamia villapaitoja/-takkeja. Niihin on oikein mukava pukeutua!

Sain vauvalle lahjoituksena erilaisia ja todella kauniita neuletakkeja useamman kappaleen. Osa neuletakeista on jopa sellaisia, joita olen itse pitänyt pienenä. Äitini oli ne laittanut aikoinaan säilöön ja nyt hän kaivoi ne esiin. Takit ovat pysyneet hyvässä kunnossa ja ne ovat edelleen kauniita ja hyviä käyttää. Koska sain valmiita neuletakkeja vauvakoossa runsaasti, päätin että neuletakkeja en itse tee. Emme ehtisi millään käyttämään kaikkia ihanuuksia:) Kiusaus tarttua puikkoihin on kuitenkin melkoisen suuri, mutta en vielä halua aloittaa neuletakkia isommalle lapselle. Intoani purkaakseni päätin kuitenkin neuloa jotain ja aikani ohjeita selattuani päädyin jussi-haalareihin. Ohje on Novitan sivuilta, löydät sen täältä. 

Olen neulonut vaatteita todella vähän. Aikaisemmin olen tehnyt itselleni villatakin itse kehräämistäni langoista (takkia voit vilkaista täältä), mutta kyseinen takki onkin melkeinpä ainoita vaatteita joita olen neulonut. Kaipasin siis jotain helppoa ja selkeää ohjetta, millä aloittaa vaatteiden neulomisen. Toivoin ohjeen myös olevan suomeksi, jotta minun ei tarvitsisi arvuutella, mitä missäkin kohdassa tarkoitetaan/ohjeistetaan. Tämän vuoksi päädyin valitsemaan ohjeen Novitan sivuilta.

En oikeastaan osaa sanoa, mikä sai minut ihastumaan näihin jussi-haalareihin. Novitan sivuilta löytyy myös muita todella kauniita vauvan haalareita, joista olisin voinut valita. Jotenkin jussi-housut tuntuivat vain hauskalta idealta pienelle miehenalulle. En minä eikä miehenikään ole kotoisin pohjanmaalta, joten silläkään valintaani ei voi perustella. Mieheni mielestä nämä housut ovat kerrassaa mahtavat ja hän jopa esitti pienen toiveen villapaidasta jussikuviolla:) Ehkä minä toteutan toiveen jossain vaiheessa, kun nyt käytössä olevat villaneuleet eivät enää pojalle mahdu. Toistaiseksi hänet pidetään lämpimänä nyt kaapista löytyvien vaatteiden avulla.

Tämä Novitan ohje oli mielestäni helppo ja selkeä.  Sain housut kasaan ongelmitta. Housut neuloi myös melko nopeasti, koska aina oikein harmaata osuutta on melko paljon. Ohjetta ei siis tarvinnut lukea tarkkaavaisesti jokaisella kerroksella vaan välissä sai vain neuloa reippaasti eteenpäin. Tämä työ sopi siis minulle tässä vaiheessa oikein hyvin. Seuraavaksi olisin halukas tekemään jotain vaativampaa, vaikka kuvioneuletta.  Sitä en ole vielä päättänyt, tuleeko seuraava työ itselleni vai vauvalle. Mutta eiköhän tämäkin asia selviä, kun aloitan ohjeiden selaamisen.

Reippaita ja lämpimiä ulkoilureissuja kaikille!

Helppo ja nopea rapinalelu vauvalle

Tervetuloa vauva! Meillä on ollut uusi ihana perheenjäsen muutaman viikon ajan. Äitiyslomani alkuvaiheessa tein paljon pieniä käsitöitä. Vauva oli tietenkin useimmiten päällimmäisenä mielessä ja hänelle tulikin tehtyä yhtä ja toista pientä. Yksi nopea ja helppo käsityö, minkä väsäsin vauvalle oli rapinalelu. Kankaat valitsin palalaaristani ja päädyin aplikoimaan kirkkaana loistavan auringon farkkutilkulle. Kääntöpuolelle valitsin kukikkaan kankaan, minkä olen joskus aikoja sitten ostanut kirpputorilta. Kankaiden väliin laitoin palan leipäpussia ja nyt lelu rapisee pehmeästi sitä puristellessa. Kahdelle sivulle laitoin pieniä lenkkejä, joihin on mukava tarrata ja todennäköisesti niitä maistellaankin moneen otteeseen:)

Tämä minun tekemäni rapinalelu on melkoisen pelkistetty. Netistä löytää ihania kuvia samanlaisista leluista, joissa on kiinni erilaisia helmiä tai lenkkejä. Toiset ovat myös kuvioineet lelut paljon taidokkaammin kuin minä omani. Jostain syystä minua hieman huoletti, pysyvätkö kaikki lenkit, helmet ja nyörit lelussa varmasti kiinni. En halua niiden irtoavan lelusta kesken vauvan touhujen. Ehkä osittain tämän vuoksi valitsin tekemääni leluun vain kangasnaruja, jotka ompelin useammasta kohtaa kiinni niin että varmasti pysyvät. Taidan olla hieman vainoharhainen, mutta nyt uskallan antaa vauvan leikkiä tällä kaikessa rauhassa:) Tämä on vauvamme ensimmäisiä leluja. Toki meiltä löytyy jo yksi helistin tämän lisäksi. Jännittävää onkin seurata kuinka lapsen leluvuori lähtee tästä kehittymään. Toivottavasti saamme pidettyä lelujen määrän edes jotenkin järkevällä tasolla. Niitä tuntuu kertyvän melko helposti. 

Ja nyt täytyy vain mennä leikkimään vauvan kanssa:) Iloista tätä viikkoa!

Kirjoneulesukat ja garnstudio

Netti on valtaisa inspiraatioiden ja ohjeiden lähde. Itse toisinaan oikein hieman kauhistun, kun huomaan kuluttaneeni aikaa vaikka kuinka paljon netin käsityöohjeita ja ideoita selaillen. Ajatuksissa on monta toteuttamatonta projektia ja netissä surffaamalla niitä tulee vain jatkuvasti lisää. Valtaosalle neulojista garnstudio on varmasti tuttu nettisivusto. Sieltä löytyy ilmaisia neuleohjeita vaikka kuinka paljon. Itse käyn sivustolla aina silloin tällöin ihailemassa kauniita kirjoneuleohjeita. Ongelmana on valita itselle mieluisin ohje. Ohjeet on laadittu Dropsin lagoille, mitkä ovat kauniita ja laadukkaita, mutta itse käytän pääasiassa Novitan lankoja. Novitan langat ovat helposti saatavilla kauppareissun yhteydessä:) Mutta olen toki kokeillut joitakin dropsin lankoja ja ne ovat oikein loistavia. Ja niitä saa monesta kivijalkakaupasta ja netistä tilaamalla. Joten ei niidenkään hankkiminen hankalaa ole:)

Talven sukkavarastoni kaipasi vielä yhdet sukat. Päätin kokeilla garnstusion Silver dream sukkien tekoa. Minulla oli vielä jäljellä hieman hempeän violettia kasvivärjättyä Novita Nalle lankaa, millä tein kirjoneulekuvion sukkiin. Pohjaväriksi valitsin Nallen vaalean harmaan. Näistä sukista tuli kauniit ja hillityt. Näillä kelpaa tassutella talvella sisätiloissa.

Garnstudion sivuilta löytyy kauniita sukkaohjeita vaikka kuinka paljon. Nämä tuskin jäävät viimeisiksi sukiksi, mitkä teen sivuston ohjeilla. Sivustolta löytyy myös valtavasti kauniita neuletakkeja ja -puseroita, joiden tekoa haluaisin kokeilla. Seuraavalla kerralla taidan jopa ostaa ohjeessa mainittua lankaa. Tällä hetkellä olen vielä lankalaihiksella ja olen kieltänyt uusien lankojen ostamisen itseltäni:) Varastoni ovat kuitenkin huvenneet hyvää vauhtia, joten kohta voin sallia itselleni uusien kerien hankkimisen:)

Pidetään varpaat lämipiminä syksyn sateissa!

Murotaikinakeksit makean nälkään

Minulla on päiviä, jolloin minulle iskee aivan mieletön makean himo. Mielihalu voi tulla täysin arvaamatta tai se on voinut muhia lievänä pinnan alla jo jonkin aikaa. Yleensä taistelen makean himoa vastaa, sillä usein se menee ohitse, kun hetken odottaa. Mutta toisinaan annan itselleni periksi ja etsin kaapeistani jotain tilanteeseen sopivaa:) 

Tässä muutama päivä sitten makean himo iski täysin yllättäen ja antamatta ennakkovaroitusta. Päätin antaa tilanteelle vallan ja kävin kaappieni kätköt läpi. En löytänyt mitään sopivaa, mutta onneksi minulla oli aikaa ruveta leipomaan. Olin jo jonkin aikaa sitten laittanut talteen reseptin murotaikinakekseihin. Ne olivat ohjeen mukaan helppoja ja nopeita leipoa, joten ne sopivat tilanteeseen täydellisesti.

Taikina:
-200g voita tai margariinia
-1,5dl sokeria
-3tl vaniljasokeria
-1 kananmuna
-4 ja 1/4dl vehnäjauhoja
-1tl leivinjauhetta

Pehmeä voi ja sokeri vaahdotetaan. Joukkoon lisätään kananmuna hyvin vatkaten. Lopuksi lisätään jauho-leivinjauheseos. Keksit pursotin pellille keskikokoisella tyllalla. Kypsennyt 200 asteessa noin 10-12 minuuttia tai kunnes keksit ovat vaaleanruskeita.

Ai että nämä maistuivat hyviltä teekupillisen kanssa! Todellinen apu makean nälkään!:) Eikä näitä tarvinnut ottaa kuin muutama, niin makean himo meni ohitse. Ainakin minulle ne siis hoisivat tehtävänsä loistavasti. Loput laitoin pakastimeen odottamaan vieraita tai seuraavaa hetkeä, jolloin kaipaan jotain makeaa:)
,
Keksit ovat makeita ja melko rasvaisia. Maultaan ne ovat hyvin mietoja, joku voisi ehkä sanoa, että ne ovat jopa hieman mauttomia. Mutta minusta niiden maussa ja koostumuksessa oli jotain herkullista ja miellyttävää. Näistä saa tarvittaessa mukavan ja nopean lisän kahvipöytään. Raaka-aineet ovat sellaisia, että niitä löytyy yleensä aina keittiön kaapista. Laitan siis reseptin talteen ja pidän sen mielessäni. Näitä leipoo tarvittaessa nopeasti ja ne sulavat mukavasti kielen päällä kahvin tai teen kaverina.

Herkullisia hetkiä kuluvaan viikkoon!

Kasvivärjäystä keltasipulilla

Olen ollut äitiyslomalla jo jonkin aikaa ja vauva antaa vielä odottaa itseään. On tämä jännittävää aikaa, kun ei tiedä tuleeko vauva huomenna vai kahden viikon kuluttua:) Oloni on onneksi ollut hyvä ja olenkin jaksanut puuhastella kotona yhtä ja toista. Olen koittanut käyttää aikaani tekemättömiin kotitöihin ja valmisteluihin, mutta niiden lisäksi olen halunnut myös harrastaa käsitöitä ja ulkoilua. Olenkin saanut kerättyä puolukat pakastimeen, lapaset talvea varten ovat melkein valmiina ja ompelukonekin on surissut. Toteutin myös pitkäaikaisen suunnitelmani värjätä lankoja. Olen ollut kerran kasvivärjäyskurssilla (voit halutessasi lukea siitä lisää täältä), mistä sain mukaani hyvät värjäysohjeet. Nyt kaivoin nuo ohjeet esiin ja rupesin touhuamaan.

Värjäyskattilana minulla on kirpputorilta ostettu 25 litran alumiinikattila. Kattilan sisällön kuumentamiseen käytin irtoliettä, minkä sain nostettua terassille. Liesi osoittautui liian pieneksi valtavalle kattilalle ja jouduinkin odottamaan veden kuumenemista jokaisessa vaiheessa todella kauan. Ensi kerralla minun pitää keksi jokin parempi tapa saada neste kuumenemaan. Mutta onneksi päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten terassilla oli mukava istua kattilaa vahtiessa.

Sain mahtumaan kattilaan keltasipulin kuoria noin 1,5kg. Sipulinkuoret olin pyytänyt aina kauppareissulla kaupan vihannesosastolta. Joka kerta sain kuoria mukaani, kun niitä pyysin. Kuoret menevät kaupasta biojätteeksi, joten mielellään kippasivat kuoret muovipussiini. Aluksi en uskonut kaiken mahtuvan kattilaan, mutta kuoret menivät tiiviisti kasaan, kun niiden päälle laittoi vettä. Keitin kuoria kattilassa tunnin verran niin että vesi kiehui. Tämän jälkeen siivilöin kuoret väriliemestä. Tämä työvaihe vaatii vielä hieman kehittelyä. Se kävi kovin hitaasti ja sotkuakin syntyi helposti, jos ei ollut tarkkana. Nyt käytin apuna lävikköä ja sen lisäksi puristelin sipulinkuorista nesteen pois käsin (hanskat käteen tässä vaiheessa, muuten näpit palavat ja värjäytyvät keltaiseksi:)).

Seuraavaksi laitoin kattilaan alunaa 40g, sekoitin ja lisäsin joukkoon vyyhdeiksi laittamaani luonnonvalkoista Novitan Nalle lankaa 400g. Kerralla lankaa ei kattilaani mahdu tuota enempää, mutta onhan siinäkin jo hyvä määrä:) Kuumensin veden 80-90 asteeseen ja annoin lankojen olla liuoksessa tunnin.  Tämän jälkeen huuhtelin langat etikka-vedessä (jotta väri kiinnittyisi paremmin), minkä jälkeen langat pääsivät kuivumaan narulle.

Kun ensimmäinen lankaerä oli valmiina, lisäsin liuokseen uudelleen alunaa 40g ja lankaa 400g. Tämänkin erän annoin olla yhden tunnin 80-90 asteessa.  Ensimmäisen erän langoista tuli väriltään tumman oransseja. Toisessa erässä väri muuttui selvästi keltaiseksi, mutta koska väri oli vielä vahva rohkenin laittaamaan kattilaan vielä kolmannen satsin lankoja. Minulla oli jäljellä värjättäviä lankoja enää 200g, joten laitoin ne enkä enää lisännyt alunaa. Viimeinenkin satsi sai olla kattilassa tunnin 80-90 asteessa. Yllätyin, kun kolmas erä oli väriltään melkein täysin samanväristä kuin toinen erä. Sävyeroa on vain vähän ja sen huomaa vain kun katsoo lankoja tarkasti, jos silloinkaan:) Koska kolmannen värjäyskerran väri oli vielä näin voimakas, olisi kattilastani voinut saada vielä neljännenkin sävyn, mutta minulta loppuivat langat ja aika. Kello oli jo aika paljon, kun lopettelin värjäyspuuhiani.

Sain siis värjättyä 1,5kg sipulinkuoria 1kg Novita Nalle lankaa. Aluksi olin sitä mieltä, että kaksi jälkimmäistä sävyä olivat eniten mieleeni, mutta nyt kun olen lankoja katsellut pidempään, en olekaan enää varma:) Ensimmäisen värjäyskerran tumma oranssi on oikein kaunis. Pidän kaikista kolmesta sävystä. Tämä värjäyskerta vain lisäsi intoani kasvivärjäystä kohtaan. Olisin halunnut heti kokeilemaan jotain muutakin, mutta koitan malttaa mieleni ja jatkaa värjäylyjä ensi keväänä jolloin luonnonkasveja on jälleen saatavilla.

Haaveissani on tehdä näistä nyt värjätystä langoista itselleni neuletakki, kunhan löydän sopivan ohjeen. Talveksikin riittää siis tekemistä vauvan hoidon lisäksi:) Toivottavasti ehdin käsitöiden pariin uuden tulokkaan jälkeenkin. Mutta onneksi nämä langat eivät mene miksikään, vaikka joutuisivatkin odottamaan oikeaa hetkeä jonkin aikaa.

Värikkäitä päiviä kaikille! Toivottavasti saamme kohta kauniita ruskan värejä luontoon.

Syyskranssi mökkiviemiseksi

Minut ja mieheni kutsuttiin sukulaisten mökille viime viikonloppuna. Kutsu oli enemmän kuin tervetullut ja lähdimme reissuun oikein mielellämme. Minusta on ihanaa, kun vielä nykypäivänä pyydetään ihan oikeasti kylään. Elämä tahtoo olla täynnä työtä ja tohinaa, jolloin sitä helposti unohtaa tai ei vain ehdi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin. Minusta onkin mahtavaa, että toiset saavat aikaiseksi soittaa ja pyytää kylään. Ja ovat vielä periksiantamattomia asian suhteen ja ehdottavat useampaa ajankohtaa jos heti ensimmäinen ehdotettu päivämäärä ei sovi:)

Mieluisaan kyläpaikkaan haluan usein viedä jotain tuliaisia. Onhan isäntäväellä työtä ja tekemistä kahden henkilön ruokkimisessa ja viihdyttämisessä. Tarpeettoman tavaran ostoa ja viemistä koitan välttää, koska valtaosa ihmisistä valittelee nykypäivänä tavaran paljoutta. Tämän takia pyrinkin valitsemaan viemiseni useimmiten niin, että ne voi joko kuluttaa pois tai niin että niistä on muuten helppo hankkiutua eroon. Meidät oli kutsuttu vierailulle lauantaina ja perjantaina illalla sain ajatuksen, että kyläpaikan oveen pitää viedä syyskranssi. Luonnonmateriaaleista rakennettu kranssi ei rasita luontoa eikä vie säilytystilaa. Lisäksi aika hoitaa sen pois pikkuhiljaa, kun lehdet nuupahtavat ja irtoavat. Minusta tällainen kranssi on melko täydellinen vieminen ihmisille, joilla on jo kaikkea ja jotka eivät halua enempää tavaraa. Kranssi on hetken koristus, mutta sitten siitä pääsee eroon. Minun piti siis vain ruveta perjantai-iltana tuumasta toimeen ja koota sopiva syyskranssi.

Luonto on jo selkeästi siirtynyt syksyyn, mutta värikkäät lehdet ovat kuitenkin vielä hieman hakusessa. Valtaosa pihamme puista on vielä vihreinä ja vain siellä täällä on näkyvissä lehtiä ruskan väreissä. Ajattelin, että haluan tehdä kranssin, mikä kuvastaa luontoa juuri tällä hetkellä. Halusin siihen vihreitä lehtiä ja niiden joukkoon myös ruskan värejä. Pihastamme löysin tarvittavat materiaalit. Pihlajanmarjat laitoin antamaan lisäväriä ja muutama käpykin pääsi joukkoon. Kranssipohjia olin koonnut jo aikaisemmin risuista. Siitä voit lukea lisää täältä.

Halusin värien vaihtelevan kranssissa tasaisesti. Tämän vuoksi koitin asetella ruskan värjäämiä lehtiä vuoron perään vihreiden pihlajanlehtien kanssa. Valitettavasti rupesin kranssin kokoamiseen melko myöhään illalla ja minulle tuli hieman kiire sen kanssa. Siitä ei tullut aivan sellaista kuin olin ajatellut. Kriittisyyden puuskassa jopa mietin hetken, että ei sitä voi kenellekään viedä. Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että se on oikein hyvä siihen ympäristöön, mihin se on menossa ja näin ollen nappasin kranssin mukaani. Onneksi tein niin, sillä se oli mieluinen vieminen isäntäväelle ja se pääsi heti koristamaan mökin ovea.

Sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, että omien töiden kanssa ei pidä olla liian krittinen. Vaikka toteutus ei aina olisikaan idean ja ajatuksen mukainen, on lopputulos kuitenkin usein ihan miellyttävä. Toki tämä kranssi pääsi paikkaan, missä arvostetaan itsetehtyä, luonnollista ja hieman huoletonta elämää ja tyyliä. Kranssi siis sopi paikalleen oikein hyvin ja sen saaja oli siitä mielissään. Mutta toinen tärkeä muistutus oli, että ideoiden toteuttaminen kannattaa aloittaa ajoissa, jotta on aikaa tehdä työstä täysin mieluinen myös itselleen. Kiireessä harvoin saa aikaiseksi mitään sellaista, mihin voisi itse olla täysin tyytyväinen.  Minun pitää siis opetella enemmän ennakointia:)

Rentouttavan ja kiireettömän mökkiviikonlopun jälkeen oli kiva palata kotiaskareiden pariin. Pihassa on vielä syystöitä tehtävänä ja niiden lomassa voi nauttia muuttuvasta maisemasta; syksyn värit ja tuoksut voimistuvat pihassa pikkuhiljaa. Oikein mukavia syyspäiviä kaikille!

Imuvaippojen ompelua kestovaippoihin

Olen koittanut käyttää äitiyslomani ensimmäiset viikot valmistautumiseen ja lepäämiseen. Lepäämistä olen joutunutkin lisäämään melkoisesti. Jo iltapäivän alussa minua alkaa väsyttämään ja päiväunet tulevat tarpeeseen. Tuntuu hieman hassulta nukkua päiväunia, kun en ole sellaista ennen tehnyt. Mutta tässä tilanteessa ne kyllä tulevat tarpeeseen ja piristävät mukavasti. Päiväni kotona menevät nopeasti, mutta onneksi olen jaksanut puuhastella lepäämisen lisäksi.

Olen vielä uudelleen keskittynyt kestovaippoihin. Jotenkin niiden hallinta tuntuu hankalalta; paljonko niitä tarvitaan? Mikä on sopiva määrä? Millaiset ovat hyviä? Jo aikaisemmin neuloin tulevalle vauvalle hahtuvahousuja (voit lukea lisää täältä) joiden sisällä on tarkoitukseni käyttää harsoja ja imuvaippoja. Näiden lisäksi minulla on myös kaupasta hankittuja kuorivaippoja imuvaippojen päälle. Eli kokeilen hahtuvahousuja harsoilla ja imuvaipoilla sekä kuorivaippoja joiden sisään tulee joko harso tai imuvaippa. Luulisi jollain yhdistelmällä pärjäävän:)

Imuvaippoja minulla oli valmiina vain muutama, joten päätin ommella niitä lisää. Ohjeita kestovaippojen ompeluun löytyy netistä. Itse päädyin ottamaan mallia valmiista vaipasta, koska ystäväni oli näitä valmisvaippoja kehunut. Niiden muoto ja istuvuus on siis testattu ja hyväksy havaittu. Kaavat oli helppo piirtää valmiista vaipasta. Ompelumateriaalina käytin vahoja lakanoita ja muita kätköistäni löytyneitä kankaita. Hieman jäin miettimään, tuliko näihin itsetehtyihin tarpeeksi imukykyä, mutta jos ne eivät tällaisenaan riitä, voi sisään aina sujauttaa lisäimun.

Sinisestä lakanasta leikkasin päälykankaan (uskomatonta kuinka paljon minulla on vanhoja sinisiä lakanoita jemmassa:) Muita värejä en juuri löytänytkään, joten näistä vaipoista tuli nyt sinisiä.). Punaisesta foreekankaasta leikkasin sisäpuolen kankaan sekä yhden imun. Froteeta minulla oli melko vähän, joten lisäksi leikkasin imuja sinivalkoisesta kankaasta.

Suorakaiteen muotoisten imujen reunat siistin saumurilla (ne ovat kooltaan noin 30cmx10cm). Toisen ompelin kiinni vaipan sisäkankaaseen (kuva yllä). Kiinnityskohtaan otin mallia valmiista vaipasta.

Valmiissa vaipassa oli kuminauha ommeltu kerrosten väliin haarasaumaan. Näin vaipan keskikohtaan muodostuu pieni rypytys, mikä tekee niistä paremmin istuvat. Uskaltauduin kokeilemaan kuminauhan ompelua kerrosten väliin. Kiinnitin kuminauhan ensin haluttuun kohtaan sisäkankaaseen, minkä jälkeen asettelin päällykankaan paikoilleen niin että kuminauha jäi näiden väliin. Kuminauhan kiinnitin paikoilleen vain sen päistä. Aloitin ompelun ensin venyttämättä kuminauhaa, näin sain sen pysymään paikoillaan. Muutaman piston jälkeen pystyin venyttämään kuminauhan haluttuun pituuteen ja sain sen ommeltua kokonaan paikoilleen. Huristelin kuminauhan yli siksakilla, jolloin se kiinnittyi koko matkaltaan. Tämä oli vaippojen teossa kaikkein haasteellisin vaihe ja ehkä tähän olisi ollut jokin helpompi ja parempikin tapa. Mutta kävi tämä näinkin.

Yllä kuva, missä kuminauhat on ommeltu paikoilleen. Sain aikaiseksi rypytyksen vaipan haaraosaan. Rypytyksestä ei tullut aivan yhtä voimakasta kuin ostovaipassa, mutta ehkä se on kuitenkin riittävä. Tämän jälkeen ompelin vaipan reunat saumurilla yhteen.

Kun olin saanut vaipan reunat siistittyä, kiinnitin enään lisäimun vaipan sisäpuolelle. Tarkoituksenani oli piilottaa tämä sinivalkoinen kangas vaipan sisään ja laittaa punainen imu näkyville, mutta onnistuin laittamaan ne väärin päin kaikessa tohinassa:) Ompeleita en viitsinyt alkaa tämän takia purkamaan, joten imut tulivat nyt näin päin:)

Tämän jälkeen vaippa olikin valmis. Näitä samanlaisia imuvaippoja ompelin kaikkiaan seitsemän kappaletta. Nyt näitä ja harsoja pitäisi olla yhdessä riittävästi, jotta pääsemme kestovaippailun alkuun. Jännittävää nähdä, kuinka nämä todellisuudessa toimivat. Kun lapsemme kasvaa, joudun ompelemaan vaippoja varmasti lisää, mutta näillä voimme alkuunsa testata, mikä malli sopii meille. Vaippojen osalta vauva saa siis tulla, näillä menemme alkuunsa:)

Koitan muistaa palata kokemuksiimme näistä erilaisista vaippayhdistelmistä, sitten kun olemme niitä jonkin aikaa käyttäneet. Kestovaippoja miettiville netistä löytyy jonkin verran tietoa ja kokemuksia, mutta se yleisin ohje on, että kokeile erilaisia. Niinhän se paras malli varmasti löytyy, mutta toki olisi hienoa jos hyvä ratkaisu löytyisi mahdollisimman helposti ja aikaisin.

Nyt kun vaipat on ommeltu, voin käyttää odotusaikani muihin käsitöihin ja kodin hoitoon. Toivottavasti syksystä tulee kaunis, jotta ulkoilu ja pihatyötkin olisivat mielekästä tekemistä:)

Aurinkoista kankaanpainantaa

Aurinkoinen loppukesän päivä antoi minulle inspiraation kuvioida yhden keittiön astiapyyhkeistä ja myös vauvan harso sai aurinkoisen kuosin. Työpajani perustin kuistille, missä olikin mukava puuhastella auringonpaisteessa. Lämpöäkin vielä riittii mukavasti ja ilma oli täysin tyynni, joten työpisteeni oli paras mahdollinen.

Kankaan kuvioinnin tein leimaamalla ja leiman askartelin softislevystä. Olen aikaisemminkin kuvioinut keittiöpyyheitä samalla tavalla. Edellisestä kerrasta voi lukea täältä. Samalla tekniikalla tein myös entisen asuntomme eteiseen verhot. Siitä voit lukea lisää täältä. 

Softiksesta on helppo leikata ja muokata haluamansa kaltaisia leimasimia. Itse olen tähän mennessä tehnyt vain melko pieniä leimasimia, mutta uskon että siitä voisi tehdä myös hieman isompia kuvioita. Toki leimaaminen saattaa tällöin muuttua hankalammaksi. Mutta ainakin näiden suht pienien kuvioiden leimaaminen/painaminen kankaalle on minusta todella mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Ja pidän leimojen jättämästä jäljestä. Jokainen kuvio on yksilö ja näyttää hieman erilaiselta kuin vieressä oleva kaveri. Työssä näkyy kädenjälki:)

Keittiön astiapyyhe oli jo muuttunut reinoistaan hieman aaltoilevaksi, joten laitoin auringot haluamaani järjestykseen silmämääräisesti. Niiden ei mielestäni tarvitse olla viivasuorassa, koska pyyhekin on käsityötä eikä sekään ole ihan justiinsa. Siinä ovat nyt sievästi vinksallaan sekä pyyhe että auringot:) Harson kanssakaan en ollut turhan tarkka, vaan laitoin siihenkin kuviot silmämääräisesti. Ja minusta näistä tuli oikein hyvät:)

Vauvaa varten hankittuja harsoja minulla on useampia. Niissä olen tehnyt mielessäni jaon kuvioituihin/värillisiin ja täysin valkoisiin. Valkoisia aion käyttää kestovaipoissa ja kuvioidut/värilliset tulevat muuhun käyttöön. Valmiiksi kuvioituja/värillisiä harsoja sain muutaman valmiina, mutta koska kaipasin vielä pientä lisäystä tähän ryhmään, kuvioittin itse yhden harson lisää. Nyt niitä on toivon mukaan tarpeeksi. Keittiöpyyheeni taasen ovat pääasiassa valkoisia, joten nyt sain joukkoon yhden uuden kuvioidun version. Nyt meillä paistaa aurinko pilvisinäkin päivinä:)

Kankaiden painanta/kuviointi on mielenkiintoista ja lopputuloksesta tulee aina hieman yllätys. Haaveissani on opetella tekemään painoseuloja, joilla saisi aikaiseksi myös monimutkaisempia painokuvioita. Vielä en ole saanut aikaiseksi perehtyä asiaan, mutta ehkä jonain päivänä... Kankaiden kuviointi tekee niistä ikään kuin aivan uusia. Tämä kuvioimani keittiöpyyhekin on nyt kuin uusi ja se on yksi suosikki pyyheistäni. Varmasti käytössä vielä niin pitkään kuin kangas vain pesua ja käyttöä kestää:)