Järvellä soutelemassa

Kesä on tullut helteineen. Kun on hikoillut päivän töissä, haluaa illalla raikkaaseen ilmaan. Päivät ovat olleet melko lämpimiä jo nyt ja ainoa raikas ja viileämpi paikka löytyy järveltä. Niinpä sitä työpäivän päätteeksi suuntaa mielellään kulkunsa järvelle soutelemaan. Tosin helposti jo alkumatkasta alkaa hetkellisesti kaduttamaan, koska veneen koti on pöheikössä. Samassa pöheikössä veneen kanssa asustavat myös hyttyset. Samalla kun yrittää saada venettä vesille, joutuu huitomaan joka ilman suuntaan karkottaakseen itikat. Vesille päästyä soudetaan hetki hiki hatussa, jotta tämä parvi kavereita jäisi jälkeen. Harhautus onnistuu ja ulapalla on hiljaista ja rauhallista ilman kiusan henkiä. Mieli lepää ja rentoutuu.

Lokki pitää seuraa taivaalla liidellen ja välillä möykäten. Mutta se sallittakoon sille. Sillä on lupa siihen. Eihän se olisi mikään lokki, jos se ei huutelisi muile:)

Soutamisen lomassa uskaltaudutaan rantaan pitämään tauko. Hyttyset pysyvät poissa ja ilokseni huomaan, että lakat kukkivat! Voi kunpa syksyllä tulisikin lakkoja! En ole niitä vielä yhtenäkään syksynä onnistunut löytämään rasiallista enempää. Mutta nyt toivo elää, kun näin kauniit kukkaset. Ehkä tänä vuonna minua onnistaa. 

Taukoon kuuluu tietysti myös eväät. Kahvi laitetaan tulemaan nuotiolle. Odotellessa ehtii vaipua ajatuksiinsa tai vain ihmetellä ympäristöään. Kun kahvi on valmista, se maistuu ihanalta!

Paluumatkalla kotirantaan kuikkapariskunta ilmestyy lähettyville. Siinä ne sukeltavat rinta rinnan veden alle sapuskaa etsimään. Ja huutelevat tietenkin välillä:) Ehkä sitä pitäisi itsekin alkaa väliin "huutelemaan", kun tuntuu että muutkin sitä kovasti harrastavat:)

Nokkoskeitto

Alkukesäni ihmeellisiin kotkotuksiin kuuluu nokkoskeitto. Sitä pitää tehdä ainakin yhden kerran.
Nokkoset kannattaa kerätä silloin kun ne ovat vielä pieniä, reilusti ennen kukintaa. Ne tulee ryöpätä ennen käyttöä eli keittää vedessä 4-5 minuuttia. Keitin veden voi laimennettuna käyttää kasvien kasteluun. Siinä on paljon kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Ryöppäämisen jälkeen nokkoset silputaan. Sitten pääseekin jo keiton tekoon.

Ainekset:
- 2 l nokkosia (tuoreina ennen ryöppäystä)
- 2 rkl voita
- 3-4 rkl hiivaleipäjauhoja
- 7(-10) dl vettä
- 1 kasvisliemikuutio
- 1dl maitoa tai kermaa
- mausteeksi ruohosipulia ja muskottipähkinää

Voi sulatetaan kattilassa ja sen joukkoon lisätään jauhot. Vesi lisätään joukkoon vähitellen, jotta ei muodostu paakkuja. Seuraavaksi lisätään keittoon ryöpätyt ja hienonnetut nokkoset sekä kasvisliemikuutio. Keitä noin 10 minuuttia ja lisää mausteet sekä maito.
Tarjoa keittoa keitettyjen kananmunien kanssa.

Ei uskoisi, että mokomasta polttiaisesta tulee näin maukas keitto:)

Farkkujen kierrätystä osa 3.

Vanhojen ja saumoista revenneiden farkkujen lahkeista tein kaksi olkalaukkua. Päälle näkyvä puoli on täysin farkkua. Farkkujen sivusauman näkee kulkevan laukun keskellä. Koristeeksi ompelin vanhan pitsiliinan.

Sisälle vuoren yläosaan laitoin kaitaleen farkkukangasta, muuten vuorikangas oli jotain mustaa, joustamatonta ja tukevaa kangasta, minkä löysin kaapistani. Ensin ompelin vuoren kokoon, sitten pääliosan osan ja kiinnitin siihen pitsiliinan. Olkahihnat jouduin kokoamaan kahdesta palasesta, koska farkkujen pituusmitta ei riittänyt olkaimen mitaksi. Olkahihnan kiinnitin vuoren ja pääliosan väliin samalla kun ompelin osat toisiinsa kiinni. Lopuksi laitoin laukkuun "nipsunapin", jotta tavarat pysyvät paremmin sisällä.

Näistä tuli aika hauskat. Pitsiliinan kiinnittäminen oli kaikkein haastavin osa. Ompelin ne kiinni ompelukoneella. Tähtääminen liinan kuviota seuraten oli hieman haasteellista. Lopputuloksesta tuli kuitenkin oikein hyvä. Seuraavaksi ajattelin ehkä tehdä samanlaiset laukut, mutta lyhyellä hihnalla. Farkkuja ja pitsiliinoja on vielä riittävästi:)

Kevään merkit

Aurinkoinen kevätpäivä! Kesä on todellakin (kohta) täällä!

Leskenlehti hurmaa keltaisella värillään. Se piristävä
muuten vielä ruskean harmaassa ojassa.

Kevään pörriäinen löytyi mökiltä. Se oli jonkin aikaa kohmeessa,
mutta virkosi lopulta kun vein sen lämmittelemään aurinkoon.

Myöhemmin kesällä tässä asustaa herra Töyhtöhyypän perhe:)

Joutsenpari on löytänyt takaisin pesintä alueelleen.

Keväinen oja. Vihreydestä on jo aavistus.

Valkovuokot ovat jo hieman väsyneitä illan hämärtyessä.

Sininen kehrätty lanka

Harjoitus tuottaa tulosta. Toinen kehräämäni lanka näyttää jo paremmalta kuin ensimmäinen:) Kierre on pysynyt paremmin koossa, eikä kierrettä myöskään ole missään kohtaa ihan älyttömästi. Tämän langan ongelmaksi osottautui liika paksuus. Kun kertasin langan (eli yhdistin kaksi lankaa toisiinsa) en meinannut saada lankaa kulkemaan rukin lyhdyn torven läpi. Se ei vain yksinkertaisesti meinannut mahtua kolosta. Ensikerralla pitää siis pyrkiä tekemään ohkaisempaa lankaa, jotta kertaamisesta ei tule liian työlästä ja hankalaa. Huovutusvilloja riittää vielä, joten niistä teen varmaan vielä kolmannenkin kokeilun, mutta sen jälkeen pitää opetella karstaaminen. Sain jo jonkin aikaa sitten työkaveriltani karstaamatonta villaa, joten pitäisi vain tarttua toimeen.

Täytetyt juustosarvet

Vapaapäivät ovat mahtavia. Silloin on aikaa puuhastella kaikkea, mihin arkena ei tahdo olla aikaa. Näin helatorstain iloksi päätin leipoa täytettyjä juustosarvia. Kaapista löytyi kaikki raaka-aineet taikinaan, mutta täytteeksi sopivia aineita oli niukemmin, joten tyydyin pelkään juustoon ja kinkkuun. Täytevaihtoehtoja on paljon, joten sarviin voi valita mieleisensä tai keksiä itse luovia yhdestelmiä:) En ole aikaisemmin kokeillut tätä reseptiä. Mielestäni se on ihan toimiva. Täyte ratkaisee suurelta osin sen, minkä makuisia sarvista tulee.

Taikina:
- 5dl vettä
- 1pss kuivahiivaa
- n.13-14dl hiivaleipäjauhoja
- 2tl suolaa
- 1/2dl öljyä

Täyte maun mukaan, esim:
- 150g kinkkua
- 1 punainen paprika
- 2dl (emmental) juustoraastetta
- 1tl basilikaa

Pinnalle
- Kananmunaa
- Unikonsiemeniä tai kaurahiutaleita

1. Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Lisää joukkoon pieneen jauhomäärään sekoitettu hiiva. Lisää suola ja vähitellen loput jauhot sekä rasva. Kohota taikinaa liinalla peitettynä noin 30 minuuttia.

2. Pienennä täytteet ja sekoita ne keskenään.

3. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan. Kaulitse taikinapalat pyöreiksi levyiksi (halkaisija n. 30cm). Jaa jokainen levy noin 10 osaan.
Annostele täytettä jokaiselle kolmiolle ja kääri sarvet muotoon. Anna kohota hetki pellillä liinan alla. Voitele sarvet munalla ja ripottele päälle unikonsiemeniä tai kaurahiutaleita.

4. Paista 225 asteessa noin 12 minuuttia.

Keväinen viikonloppuretki

Pienestä flunssasta huolimatta lähdin ystävieni mukaan viikonlopuksi Evon retkeilualueelle virkistymän. Viivyimme siellä perjantai-illasta sunnuntaihin asti. Yövyimme vuokramökissä, Kristianin torpassa. Mökki oli ihana! Se oli oikein tunnelmallinen pienen keittiön ja tuvan kera. Tämä oli olevinaan oikein luksus reissu, kun käytössä oli kaasukeitin, patjat, tyynyt ja peitot sekä lämmitettävä takka. Olemme tähän asti telttaileet ja vaihtaneet yöpymispaikkaa joka päivä. Nyt kuitenkin otimme helpomman vaihtoehdon eli mökin tukikohdaksi ja teimme sieltä päiväretken lähiluontoon. Tämä oli oikein mukavaa vaihtelua! Mökissä asustellessa mieleen nousi ajatus talvisesta hiihtoretkestä. Mökki olisi hyvä tukikohta myös talvella. Takka tuntui sen verran tehokkaalta, että mökissä varmasti tarkenisi myös talvipakkasilla.

Retkemme tarkoituksena oli nauttia luonnosta, keväästä, patikoinnista ja tietenkin hyvästä seurasta. Perjantaina emme juuri ehtineet nauttia muusta kuin hyvästä seurasta, koska saapumisemme mökille ja sinne asettuminen venyi melko myöhäiseksi.  Lauantaina heräsimme auringonpaisteeseen. Ilma oli mitä mahtavan pientä päiväretkeä varten. Söimme aamupalaa, pakkasimme eväät ja trangiat reppuihin ja lähdimme liikkeelle. Kuljimme puiston merkattuja reittejä noin 20km:n verran välillä pysähdellen. Luonto ei vielä paljoa vihertänyt, mutta kevät oli ennättänyt paikalle. Sinivuokoista osa vielä arkaili ja oli nupulla, mutta osa oli jo täydessä kukassa. Ne tunkivat päänsä näkyviin lehtien peittämästä maasta ja saivat maan näyttämään siniseltä.

Metsän eläimet pysyivät tapansa mukaan hyvin piilossa. Koppelon näimme, kun se juoksi tien yli, mutta muuten jouduimme tyytymään pienempiin seuralaisiin. Saku-sammakko lämmitteli itseään autingonpaisteessa ja koppakuoriaisillakin taisi olla kevättä rinnassa:)

Eväät söimme retkemme puolivälissä Sorsakolussa. Keitimme trangialla ohrahelmiä ja kastikkeen väsäsimme soijarouheesta, vihanneksista, linsseistä ja mausteista. Ruoka maistui herkulliselta, minkä se tekee aina raittiissa ulkoilmassa. Lauantai-iltana uni tuli nopeasti turhia odottelematta. Sunnuntaina siivosimme mökin ja pistimme tavarat kasaan, minkä jälkeen lähdimme kohti kotia. Oikein mukava ja rentouttava viikonloppu. Voi kun olisi voinut olla hieman pidempään...

Vapuksi munkkeja

Vappu päivitykseni tulee hieman myöhässä, koska Vappu ja sen jälkeiset päivät menivät flunssaa potiessa. Vapun kunniaksi jaksoin kuitenkin leipoa ja paistaa munkkeja. Flunssastani huolimatta sain kaverini perheineen kylään, joten munkin syöjiä riitti. Monet tuttuni pelkäävät munkin paistamista kotona, mutta minun mielestäni kuumaa rasvaa on turha pelätä. Sen kanssa pärjää, kun pitää järjen mukana, ei kuumenna rasvaa liikaa ja pitää kattilan kannen käden ulottuvilla. Jos rasvan onnistuu saamaan liekkeihin, voi sen tukahduttaa laittamalla kattilan päälle kannen. Minä en tosin tunne ketään, kuka olisi saanut rasvan liekkeihin, joten ainakin minun kokemukseni mukaan se on harvinaista. Munkki reseptinä käytin sitä perinteistä eli

-5dl maitoa
-50g hiivaa
-1 1/2dl sokeria
-1rkl kardemummaa
-1tl suolaa
-2 kananmunaa
-1dl juoksevaa margariinia
-n. 14dl vehnäjauhoja

Munkkien paistamiseen käytin rypsiöljyä.

Maito lämmitetään kädenlämpöiseksi ja siihen liuotetaan murennettu hiiva. Joukkoon lisätään sokeri, jauhettu kardemumma, suola, munat ja margariini. Taikina alustetaan lisäämällä jauhoja vähitellen. Vaivataan kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoilta. Tämän jälkeen taikinan annetaan nousta noin 30  minuuttia.
Kohotuksen jälkeen taikina vaivataan ja leivotaan pyörietä pullia noin 30-35kpl. Näitä pullia kohotetaan noin 30 minuuttia. Sitten pulliin tehdään keskelle reikä eli niistä muotoillaan munkkirinkilöitä ja paistetaan öljyssä. Öljyn tulisi olla noin 170-180 asteista ja tällöin munkkeja paistetaan noin 1-2 minuuttia/puoli. Ennen kuin munkit jäähtyvät kokonaan ne pyöräytetään sokerissa.

Tämän jälkeen munkit ovatkin valmiita nautittavaksi siman kanssa. Ei muuta kuin sokeria suupieliin!:)

Farkkujen kierrätystä osa 2.

Vanhojen farkkujen lahkeista tein kerran tyynyjä tilkkutyönä. Nämä olivat ensimmäiset tilkkutyöni ja soveltuivat hyvin harjoitustöiksi. Valitsin myös helpot mallit.

Lattialla olevat istuintyynyt vanhoista farkuista.

Tein kaksi isoa lattiatyynyä hirsimökkimallilla. Ensimmäiseen tyynyyn tein kuvion vain kertaalleen melko isona. Tämä oli helppoa ja nopeaa, mutta lopputulos oli minun mielestäni hieman tylsä.
Toisen tyynyn kokosin neljästä kuviosta. Siitä tuli pirteämpi ja se miellyttää minun silmääni paljon enemmän kuin yksinkertaisempi malli. Tämä neljästä kuviosta koottu tyyny oli hieman haastavampi ommella, koska farkku on melko paksua ja tässä mallissa suikaleet olivat kapeampia ja haastavampia käsitellä. Ompelu onnistui kuitenkin ilman isompia ongelmia.
Isoihin lattiatyynyihin laitoin täytteen suoraan sisälle (en tehnyt erillistä sisätyynyä). Näin jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla hieman huono idea, koska nyt tyynyjen peseminen on hankalaa. On helpompaa yrittää pitää ne puhtaana:) Tyynyt ovat olleet ahkerassa käytössä. Minulla on melko vähän tuoleja ja onneksi aina löytyy vieraita, ketkä istuvat mielellään lattialla sitten kun tuolit loppuvat:)

Hieman myöhemmin tein kaksi koristetyynyä (kooltaan jotain 30x30cm) ja nyt vahingosta viisastuneena tein tyynyliinat ja sisätyynyn erikseen. Tyynyliinan sivuun ompelin vetoketjun, mistä sisätyyny on helppo ottaa pois. Näiden tyynyjen tekeminen oli jo haastavampaa, koska tilkut olivat huomattavasti pienempiä ja farkkukangas on melko kankeaa ja paksua. Kärsivällisyydellä selvisin kuitenkin hienosti:)