Päivä Pietarissa

Viikonlopun ohjelmaan kuului laivareissu Pietariin. Lähdimme liikkeelle perjantai-iltana Helsingistä, olimme Pietarissa lauantaina aamulla ja lähdimme lauantaina illalla yölaivalla Helsinkiin. En ole koskaan aikaisemmin käynyt tässä noin viiden miljoonan asukkaan kaupungissa. Minulla ei ollut suuria odotuksia, olin ainoastaan utelias. Matkalla meillä oli mukana opas, joka osasikin kertoa paljon Pietarin historiasta ja nykypäivästä.

Kun olimme saapumassa kaupunkiin, laivamme kulki valtavan satama-alueen läpi. En ole missään nähnyt niin isoa satama-aluetta (en ole niitä kylläkään käynyt paljoa tutkimassa:)). Nostureita, kontteja, laivoja, savupiippuja, laitureita, autoja ja muuta oli niin pitkälle kuin vain näki. Lauantaipäivänä satama oli melko hiljainen, mutta olisi jännittävää nähdä se täynnä hyörinää. Surukseni täytyy sanoa, että sataman ja kaupungin läheisyydessä merivesi oli todella likaista. Tiedän ja ymmärrän, etteivät venäläiset ja Pietari ole ainoat Itämeren saastuttajat, mutta kyllä vesi kummasti muuttui matkalla Helsingistä Pietariin.

Kontteja Pietarin satamassa

Maisemaa satamasta

Olen tottunut omatoimimatkoihin ja kulkemaan kohteessa vapaasti joko jalan tai metrolla. Tällä kertaa ohjelmassa oli bussikierros kaupungissa, mikä oli ihan miellyttävä kokemus. Näimme valtavasti palatseja ja kirkkoja. Opas kertoi niiden historiasta ja taustoista. Oli hämmentävää kuulla, että niin moni hienotalo/palatsi oli keisarien rakennuttamia. Joskus ne oli rakennettu itselle, toisinaan tyttärelle tai pojalle ja joskus niitä oli annettu lahjaksi hyvälle ystävälle. Aika rakentamista sanon minä. Kuinka joku voi tarvita yli sata huonetta ja seistsemäätoista porraskäytävää? Uskallan sanoa, että ei ole ihme, kun tavallinen kansa kyllästyi tämmöiseen. Olisin halunnut tietää, missä tavalliset ihmiset asuivat näinä aikoina, kun keisarit rakensivat palatsejaan. Venäjän historia on mielenkiintoinen ja kiehtova. Täytyy hieman kerrata sitä jossain välissä. Ja linnat ja palatsit ovat kiehtovia. Ovathan ne aikakautensa rakennustaidon huipentumia ja kauniita katsella.

Kirkkoja Pietarissa tuntui olevan valtavasti. Tarkemmin tutustuimme Verikirkkoon ja Iisakin kirkkoon. Iisakin kirkosta en saanut valokuvaa ulkopuolelta. Rakennus oli niin valtava, että olisi pitänyt päästä kuvaamaan melko kaukaa, jos olisi halunnut sen kokonaisena kuvaan. Sisältä olin muutaman kuvan. Kultaa ja muita erilaisia koristuksia oli paljon, mikä on tyypillistä ortodoksisille kirkoille. Kirkkoa rakennettiin 40 vuotta, vuodet 1818-1858. Kirkon rakentaminen oli aloitettu (muistaakseni) Aleksanteri I:n käskystä ja se on kaunis, ei siitä mihinkään pääse. Ja on se vain kummallista, mitä kaikkea 1800-luvulla on pystytty rakentamaan...

Iisakin kirkon kupoli sisältä. 

Vesikirkon historia oli mielenkiintoinen. Keisari Aleksanteri II, murhattiin tällä paikalla ja hänen poikansa, Aleksanteri III, päätti rakennuttaa isänsä muistoksi tälle paikalle kirkon. Tämän murhan takia kirkkoa nimitetään verikirkoksi. Kupolit ovat varjättyä emalia tai kullattuja. Mielenkiintoisen näköinen rakennus ainakin ulkopuolelta. Sisällä emme käyneet.

Verikirkon kupoleita

Kirkkojen ja palatsien lisäksi Pietarista jäi mieleen kiehtovat venäjänkieliset kyltit ja muut tekstit sekä rakennusten hyvin vaihteleva kunto. Moneenkaan asuin rakennukseen en ainakaan ulkoisen tarkastelun perusteella olisi halukas muuttamaan, mutta mistä sitä tietää vaikka sisällä olisi todella viihtyisää.

Kaupungissa vierailu oli mielenkiintoinen kokemus. Aikaa olisi saanut olla enemmän, mutta tämä vierailu antoi hyvää ensimakua kaupungista. Ehkä sinne tulee lähdettyä myöhemmin uudelleen paremmalla ajalla.

Ikuinen kesä Ruissalossa

Viikonloppuna kävin ihailemassa Turun yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa. Omat istutukset ovat itäneet hieman huonosti, joten piti lähteä ottamaan mallia:) Heidän puutarhurinsa on selvästi minua paljon etevämpi, mikä ei ollut yllätys kenellekään:) Paljon oli mielenkiintoista nähtävää ja ihailtavaa. Jättilumpeet olivat minun ehdoton suosikkini. Ne näyttivät siltä, että niiden pinnalle voisi istahtaa ja matkata ties minne:)

Ensimmäinen kehräämäni villalanka

Pääsin kehräämisen kanssa tositoimiin! Materiaalina käytin valmiiksi karstattua huovutusvillaa. Minulla oli kaapissa jemmassa pieniä määriä erivärisiä huovutusvilloja, jotka olivat joutilaita yritykseeni muuttaa niiden olemus villalangaksi:)
Kokeilin ensin lyhkäsiä harjoituspätkiä useampaan otteeseen. Ne olivat enemmän ja vähemmän langan näköisiä; ne olivat väliin siimamaisen ohkasia ja väliin taas melkein pikkusormen paksuisia. Ne joutivat roskiin:)
Harjoitustöiden jälkeen yritin tosissani tehdä pienen kerällisen lankaa. Tulos ei ole kovinkaan korkea laatuista, mutta tunnistaa villalangaksi. Tasaisen jäljen saaminen on todella hankalaa ja työ etenee hitaasti. Kehräsin myös tämän langan huovutusvillasta. Tein ensin yhden langan violetilla ja sen jälkeen toisen sinisellä, sitten kertasin langat yhteen. Kierrettä oli paikoitellen liikaa ja paikoitellen liian vähän. Kuvastakin näkee, kuinka kierre on paikotellen auennut. Olen kuitenkin yllättänyt siitä, kuinka pian sain jotain villalankaa muistuttavaa aikaiseksi:) Tästä on hyvä jatkaa ensin huovutusvillalla ja sitten itse karstatulla villalla.

Kotitekoista mysliä

Olen yhdenlainen myslin suurkuluttaja, mutta olen myös tarkka, mitä mysliä syön:) Kaupan myslit ovat usein mielestäni liian makeita ja jotenkin mauttomia. Olenkin tehnyt muslini itse jo jonkin aikaa. Tällä viikolla purkki tyhjeni ja piti tehdä täydennystä. Ohjetta on helppo muokata ja tarvittaessa muuttaa niin, että raaka-aineet löytyvät kotoa kaapista.

Sekoita keskenään kuivat aineet:
- 10dl kaurahiutaleita
- 1dl rouhittuja maapähkinöitä
- 2dl auringonkukan siemeniä
-1dl sesaminsiemeniä
-1dl pellavansiemeniä

Näiden joukkoon lisätään 1dl oliiviöljyä kuiva-aineita koko ajan sekoittaen (jotta öljyä saadaan tasaisesti joka paikkaan). Sitten seos levitetään uunipellille ja paahdetaan 175 asteessa 15-20 minuuttia. Mysliä kannattaa sekoittaa paahtamisen aikana ainakin kerran, jotta päällimmäiset eivät pala ja pohjalla olevat pääsevät myös paahtumaan. Kun mysli on jäähtynyt, lisään siihen joko kuivattuja marjoja tai omenalastuja. Myös rusinat ja vastaavat käyvät. Ja sitten mysli purkkiin ja nauttimaan:)

Itse tehty mysli voittaa kaupan myslit mennen tullen ja saa itse päättää, kuinka paljon siinä on sokeria. Minä en laita sokeria lainkaan, koska mielestäni mysli on näin parempaa. Mutta mikään ei estä kokeilemaan erivaihtoehtoja ja vaihtamaan raaka-aineita toisiksi (esim. enemmän pähkinää ja vähemmän kaurahiutaleita tms.).

Kehrääjän käsikirja

Rukkini kunnostamisessa ja sen käsittelyn opettelemisessa käytin apuna mm. Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjaa. Kirja on mielestäni todella hyvä ja monipuolinen. Siinä on hyviä ja selkeitä kuvia, asiat on selitetty ymmärrettävästi ja kirja sisältää paljon tietoa kuiduista, karstaamisesta ja kaikesta muustakin kehräämiseen liittyvästä. Suosittelen tätä kirjaa, jos olet kiinnostunut kehräämisestä. Itse löysin kirjan kirjastosta ja se on ollut jo pitkään lainassa. Täytyy malttaa palauttaa se jossain vaiheessa, jotta muutkin saavat sitä lainaan.
Tässä kaiken huuman lomassa olen ehtinyt miettimään, että onko langan kehräämisessä mitään järkeä. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ei. Järkeä siinä ei ole. Se on työlästä, melko hidasta ja langat eivät tule halvemmaksi kuin kaupasta ostetut. Miksi sitten kehrätä itse? Käsillä tekemisen ilosta! Minun mielestäni on hienoa seurata, kuinka lanka alkaa kertymään rullaan. Se on palkitsevaa, rentouttavaa ja ilahduttavaa:)

Rukilla kehräämään!

Ollessani käymässä vanhempieni luona törmäsin varastossa isoäitini vanhaan rukkiin. Ihastuin heti! Se oli pakko saada muuttamaan minun kotiini. Onneksi sain luvan viedä sen mennessäni:) Rukki on kaunis katsella, mutta ei se tokikaan voi vain koriste-esineenä olla, on se sen verran kiehtova laite. Jouduin perehtymään melko perusteellisesti rukin toimintaan, osiin, huoltoon ja käyttöön ennen kuin uskalsin aloittaa osien irroittamisen ja kunnostamisen. Samalla kun opiskelin rukin huoltoa, sai se rauhassa asettua ja kuivua sisätiloissa. Sitä oli säilytetty monta vuotta ulkovintillä ja osat olivat paisuneet. Viimein rohkenin tarttua toimeen ja irrottaa osat toisistaan, putsata ja rasvata ne. Rasvaamiseen käytiin apteekista saatavaa valkovaseliinia. Rukista tuli oikein edustava, mutta kyllä siinä huomaa ajan tuomaa ikää, ihan niin kuin pitääkin:) Rukin pyörä pysähtyy helposti, jos sitä ei polje tarpeeksi reippaasti. Ja reipas vauhti on haasteellinen kehrätessä. Mutta nyt kun rukki on huollettu ja kunnossa, pääsen harjoittelemaan ja ehkä jonain päivänä olen tarpeeksi nopea käsistäni:) Ei muuta kuin harjoittelemaan!

Rukin lyhty ja rulla. Kehrättävä lanka kiertyy rullalle. Lyhdyn  koukuilla lanka ohjataan rullalle.
Lanka kulkee lyhdyn koukkuihin ja rullalle lyhdyn torven kautta. 

Rukista irroitettu lyhty. Rullia rukissa on useampia ja niitä voi vaihtaa
lyhtyyn sitä mukaa kun ne kehrätessä täyttyvät.

Rukin rullia. Löysin niitä myöhemmin kaksi kappaletta lisää.

Kaloja akvaariossa

Kävin harjoittelemassa valokuvaamista akvaariossa. Täytyy sanoa, että haasteellista oli. Kalat liikkuivat nopeaa, heijastuksia meinasi tulla joka paikkaan ja valaistus oli hankala. Sain kuitenkin joitain ihan ok kuvia. Harmi vain että en enää muista, mitä kaloja kuvissa on. Vekkuleita kavereita ovat ja toiset niin kauniin värisiä.

Veden jäiset olomuodot

Vesi ja kaikki sen olomuodot ovat aina kovasti kiehtoneet minua. Jäätä, lunta ja lumikiteitä ei voi olla ihailematta. Tässä muutama ottamani kuva lumesta ja jääkiteistä sekä keväisempiä kuvia, kun jää alkaa jo sulamaan.

Hiivaleipä juureen

Lumisateisen sunnuntaipäivän ratoksi päätin leipoa leipää. Olen hiljan innostunut juureen leivottavista leivistä. Juuren tekeminen ei ole vaikeaa ja se antaa leipään mukavasti makua. Tähän mennessä olen koettanut vain perinteistä lämmintä juurta, mutta olisi kiva päästä kokeilemaan myös nk. kylmää juurta ja jopa hiivattomia juuria. Mutta pitänee ensin harjoitella helpoilla versioilla ja siirtyä vasta sitten haastavampiin:)

Käyttämäni resepti oli Myllyn parhaan sivuilta:

Juuri:
1/2 litraa vettä
30g hiivaa
2rkl siirappia
6dl hiivaleipäjauhoja.

Taikina:
2tl suolaa
30g juoksevaa margariinia
n.8dl hiivaleipäjauhoja

Vesi lämmitetään kädenlämpöiseksi. Leipomisharrastuksen aloittaessani lämmitin nesteen aina hieman liian kuumaksi ja tapoin hiivan sillä tavalla. Lopuksi tietysti ihmettelin, mikseivät leipomukseni kohoa:) Oppia ikä kaikki. Eli tällä kertaa pidin huolen, että vesi ei ole liian kuumaa ja liuotin hiivan siihen sekäa lisäsin joukkoon siirapin ja vehnäjauhot. Annoin taikinajuuren käydä huoneenlämmössä puolisen tuntia niin, että se alkoi kuplia.
Tämän jälkeen lisäsin loput aineet; suolan, margariinin ja jauhot. Leivoin kolme leipää heti taikinan vaivaamisen jälkeen. Leivottujen leipien annoin nousta vajaan tunnin huoneenlämmössä, minkä jälkeen paistoin niitä noin 15-20 minuuttia 200 asteessa. Tällä kertaa ei ollut ongelmia kohoamisen kanssa, vaan minusta jopa tuntui, että ne kohosivat niin paljon, että lopulta hieman lässähtivät. Ehkä minun olisi pitänyt vaivata taikinaa enemmän, jotta olisin saanut siihen paremman sitkon, jolloin se olisi kestänyt kohottamistakin paremmin... Pitää kokeilla pidempää vaivaamista ensi kerralla, jotta ulkonäön saa vielä mehevämmäksi. Maistuvia ne olivat toki tämänkin näköisinä:)

Onnittelukortti poikalapselle

Ei ole pitkä aika, kun askartelin edellisen onnittelukorttini. Harjoittelusta ei siis ole pitkä aika, mutta tällä kertaa inspiraatio oli hukassa ja kortista tuli kovin samanlainen kuin edeltäjästään. Olisi pitänyt odottaa parempaa hetkeä askarteluun, mutta valitettavasti juhlat lähenevät ja kortti oli saatava aikaiseksi. Tämä kortti menee kaksi vuotta täyttävälle pojalle. Minulla on selvästi menossa vihreäkausi. Kaikkialla ja kaikessa pitäisi olla vihreää. Tyttölapselle olisin varmaan malttanut valita toisen värimaailman, mutta olin mielissäni, kun sain kaivaa vihreän sävyiset paperit ja tarvikkeet esiin:)

Siemenet itämään!

Haluaisin oman pihan, puutarhan ja kasvimaan. Maan tonkiminen keväisin on niin rentouttavaa. Ja aina on yhtä jännittävää seurata, kuinka istutukset lähtevät kasvamaan. Toistaiseksi minun pitää kuitenkin tyytyä kasvattamaan yrttejä ja muita parvekkeellani. Pihaa minulla ei ole. Toisaalta, parveke viljelyssäkin tuntuu toisinaan olevan aivan tarpeeksi haastetta. Halua ja intoa minulla on enemmän kuin taitoa, mutta ehkä ne taidotkin tässä pikkuhiljaa kehittyvät.
Minun piti jo nyt päästä isuttamaan ensimmäiset yrtit. Mikään kiire niillä ei vielä olisi ollut, mutta halusin kuitenkin. Ja nyt kun olen ajoissa liikkeellä, ei haittaa vaikka siemenet eivät itäisi, ne kun näyttivät olevan hieman päiväyksestä vanhoja:) Tänä vuonna aion istuttaa perinteisiä yrttejä; basilika, persilja, tilli, meirami ja ainakin minttu. Kurkkua olen koettanut muutamana menneenä kesänä, mutta menestys on ollut hieman heikko. Yritän tänä vuonna uudelleen. Auringonkukan versoja olen laittanut kasvamaan salaattiin lisättäväksi ja ehkä kokeilen itujen idättämistäkin... Suuri ongelma kesällä on kasvien riittävä kastelu. Kesällä tulee oltua paljon poissa kotoa, minkä takia kastelu tahtoo jäädä toisinaan tekemättä. Tänä vuonna aion askarrella jonkinlaiset vesiviljelyastiat. Toivon, että niiden avulla yrttejä ei tarvitsisi kastella päivittäin. Kun saan nämä kyhäelmät tehtyä, laitan niistäkin kuvaukset tänne. Toistaiseksi siemeniä on vain perinteisessä mullassa:)

Tyrnihillolla päällystetty kakku

Pääsiäisenä innostuin leipomaan äidiltä saamallani ohjeella kakun. Se oli maukasta ja  mielestäni oikein hyvän näköinenkin. Pidin kovasti päälimmäisen kerroksen väristä, oranssi on pop:) Kakku ei ole erityisen makea, minkä voi päätellä jo aineosista, mutta ehkä juuri sen takia se on yksi suosikeistani.

Pohja on tehty Digestive-kekseitä. Eli siinä on 1/2 pakettia (200g) Digestive-keksejä ja 75g voita. Keksit murskataan ja niiden sekaan lisätään sulatettu voi. Massa laitetaan irtopohja vuukan pohjalle. Vuuan pohjaan laitoin voipaperin, jotta kakun pystyi lopuksi paremmin siirtämään tarjouluastiaan.


Valkoinen kerros:
4dl piimää
2dl kuohu/vispikermaa kevyesti vatkattuna
2dl maitorahkaa
2dl sokeria
(1-)2 sitruunan mehu
6 liivatelehteä

Vatkasin kerman aluksi pehmeäksi vaahdoksi. Liivatelehdet liuotin puristettuun sitruunamehuun, mistä olin siivilöinyt siemenet ja muut "roskat" pois. Sitten sekoitin kaikki aineet kerman joukkoon. Seos kaadetaan varovasti keksipohjan päälle irtopohjavuokaan. Tämän jälkeen valkoisen täytteen on annettava hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, mutta miellään vaikka yön yli.

Päällimmäiseen hillokerrokseen laitoin tyrnihyyteloä. Lämmitin hyytelön kattilassa juoksevaksi. Hyytelöä laitoin noin 2,5dl ja vettä 0,5dl. Kun liuos oli juoksevaa, liuotin siihen 3 liivatelehteä. Seuraavaksi tämä seos kaadetaan varovasti kakun valkoisen osan päälle. Huom! Seos ei saa olla kuumaa, jottei se valu koko kakun alimmaiseksi. Tämän jälkeen ylimmän kerroksen annetaan jälleen jähmettyä jääkaapissa. Ennen tarjoulua kakun voi koristella marjoilla.

Päällimmäiseen kerrokseen voi käyttää melkein mitä vain. Yksi hyvä vaihtoehto on lasten mangosose, mitä saa kaupasta. Pääsasia, että seosta on noin 2-3dl, jotta sitä on riittävästi. Ja eikun herkuttelemaan!:)

Pääsiäinen

Pääsiäinen. Vaikka kyseessä onkin uskonnollinen juhla, niin minulle se on enemmänkin iloitsemista kevään ja (toivon mukaan) auringon tulosta. Minun muistoihini mahtuu melkeinpä ainoastaan aurinkoisia pääsiäispäiviä. En muista yhtään pääsiäistä, jolloin olisi ollut huonot ilmat. Aika taitaa kullata muistot tässäkin asiassa, mutta nämä aurinkoiset muistot ovat varmasti se syy, miksi pidän pääsiäisestä:)

Pääsiäisen koristeet ovat mukavan värikkäitä ja iloisia. Minäkin päätin kaivaa ne vähät pääsiäiskoristeet esiin, mitä minulla on. Ne kyllä jäivät muutamaan hassuun pahviseen koristeeseen, höyheniin, kukkasiin ja suklaarakeisiin:) Mutta toivat ne silti mukavasti kevään tuntua asuntooni. Ulkoilukelit olivat, mitä upeimmat ja yritinkin olla ulkona jokaisena päivänä. Minulla oli hyvin aikaa myös käsitöille, leipomiselle, oleilulle, kavereiden tapaamiselle ja pienelle herkuttelulle. Oikein mukavat vapaapäivät.

Sain yhden pääsiäiskortin. Tämä oli minusta melko mainio,
koska muistan samantyylisiä kortteja jo lapsuudesta:)