Päivä Pietarissa

Viikonlopun ohjelmaan kuului laivareissu Pietariin. Lähdimme liikkeelle perjantai-iltana Helsingistä, olimme Pietarissa lauantaina aamulla ja lähdimme lauantaina illalla yölaivalla Helsinkiin. En ole koskaan aikaisemmin käynyt tässä noin viiden miljoonan asukkaan kaupungissa. Minulla ei ollut suuria odotuksia, olin ainoastaan utelias. Matkalla meillä oli mukana opas, joka osasikin kertoa paljon Pietarin historiasta ja nykypäivästä.

Kun olimme saapumassa kaupunkiin, laivamme kulki valtavan satama-alueen läpi. En ole missään nähnyt niin isoa satama-aluetta (en ole niitä kylläkään käynyt paljoa tutkimassa:)). Nostureita, kontteja, laivoja, savupiippuja, laitureita, autoja ja muuta oli niin pitkälle kuin vain näki. Lauantaipäivänä satama oli melko hiljainen, mutta olisi jännittävää nähdä se täynnä hyörinää. Surukseni täytyy sanoa, että sataman ja kaupungin läheisyydessä merivesi oli todella likaista. Tiedän ja ymmärrän, etteivät venäläiset ja Pietari ole ainoat Itämeren saastuttajat, mutta kyllä vesi kummasti muuttui matkalla Helsingistä Pietariin.

Kontteja Pietarin satamassa

Maisemaa satamasta

Olen tottunut omatoimimatkoihin ja kulkemaan kohteessa vapaasti joko jalan tai metrolla. Tällä kertaa ohjelmassa oli bussikierros kaupungissa, mikä oli ihan miellyttävä kokemus. Näimme valtavasti palatseja ja kirkkoja. Opas kertoi niiden historiasta ja taustoista. Oli hämmentävää kuulla, että niin moni hienotalo/palatsi oli keisarien rakennuttamia. Joskus ne oli rakennettu itselle, toisinaan tyttärelle tai pojalle ja joskus niitä oli annettu lahjaksi hyvälle ystävälle. Aika rakentamista sanon minä. Kuinka joku voi tarvita yli sata huonetta ja seistsemäätoista porraskäytävää? Uskallan sanoa, että ei ole ihme, kun tavallinen kansa kyllästyi tämmöiseen. Olisin halunnut tietää, missä tavalliset ihmiset asuivat näinä aikoina, kun keisarit rakensivat palatsejaan. Venäjän historia on mielenkiintoinen ja kiehtova. Täytyy hieman kerrata sitä jossain välissä. Ja linnat ja palatsit ovat kiehtovia. Ovathan ne aikakautensa rakennustaidon huipentumia ja kauniita katsella.

Kirkkoja Pietarissa tuntui olevan valtavasti. Tarkemmin tutustuimme Verikirkkoon ja Iisakin kirkkoon. Iisakin kirkosta en saanut valokuvaa ulkopuolelta. Rakennus oli niin valtava, että olisi pitänyt päästä kuvaamaan melko kaukaa, jos olisi halunnut sen kokonaisena kuvaan. Sisältä olin muutaman kuvan. Kultaa ja muita erilaisia koristuksia oli paljon, mikä on tyypillistä ortodoksisille kirkoille. Kirkkoa rakennettiin 40 vuotta, vuodet 1818-1858. Kirkon rakentaminen oli aloitettu (muistaakseni) Aleksanteri I:n käskystä ja se on kaunis, ei siitä mihinkään pääse. Ja on se vain kummallista, mitä kaikkea 1800-luvulla on pystytty rakentamaan...

Iisakin kirkon kupoli sisältä. 

Vesikirkon historia oli mielenkiintoinen. Keisari Aleksanteri II, murhattiin tällä paikalla ja hänen poikansa, Aleksanteri III, päätti rakennuttaa isänsä muistoksi tälle paikalle kirkon. Tämän murhan takia kirkkoa nimitetään verikirkoksi. Kupolit ovat varjättyä emalia tai kullattuja. Mielenkiintoisen näköinen rakennus ainakin ulkopuolelta. Sisällä emme käyneet.

Verikirkon kupoleita

Kirkkojen ja palatsien lisäksi Pietarista jäi mieleen kiehtovat venäjänkieliset kyltit ja muut tekstit sekä rakennusten hyvin vaihteleva kunto. Moneenkaan asuin rakennukseen en ainakaan ulkoisen tarkastelun perusteella olisi halukas muuttamaan, mutta mistä sitä tietää vaikka sisällä olisi todella viihtyisää.

Kaupungissa vierailu oli mielenkiintoinen kokemus. Aikaa olisi saanut olla enemmän, mutta tämä vierailu antoi hyvää ensimakua kaupungista. Ehkä sinne tulee lähdettyä myöhemmin uudelleen paremmalla ajalla.