torstai 27. helmikuuta 2014

Kirjankannet vanhoista farkuista

Sain tädiltäni lahjaksi ennen vuoden vaihdetta viiden vuoden päiväkirjan. Kirjan ideana on, että jokainen sivu on aina yksi vuodenpäivä, ensimmäinen sivu on 1. tammikuuta, toinen sivu 2. tammikuuta jne. Sivulle kirjoitetaan joka vuosi, mitä on tapahtunut/tehnyt kyseisenä vuodenpäivänä. Merkintöjen ei ole tarkoitus olla pitkiä ja niistä voi muokata haluamansa kaltaisia. Minusta kirjan idea on hieno. Nyt minun tulee kirjoitettua lyhyesti arjen tapahtumat ylös!
Kirja kulkee mukanani aina. Se on jo parissa kuukaudessa saanut hieman kulumisjälkiä pintaan, joten päätin tehdä kirjalle suojaavat kannet, jotta se kestää mukana seuraavat viisi vuotta.
Materiaalina käytin vanhoja farkkuja. Mittasin kirjan mitat ja lisäsin niihin leveyssuuntaan 14cm ja korkeuteen 3cm.

Ensin huolittelin kankaan kaikki reunat saumurilla. Sen jälkeen taitoin sivuilta 7cm "taskut" niin että oikeat puolet tulevat vastakkain. Taskut ompelin paikoilleen niiden ylä- ja alareunoista.
Seuraavaksi käänsin työn (kuva alla). Kannet olisivat olleet käyttökelpoiset jo tällaisena, mutta ompelin vielä kiinni ylä ja alareunassa olevat taitteet (siis taitteet taskujen väittä pitkällä reunalla). Uskon kyllä, että ne olisivat pysyneet paikoillaan ompelemattakin, mutta halusin kuitenkin kiinnittää ne paikoilleen. Pieni tikki jäi toki näkuviin kansien etupuolelle, mutta ei se minusta haittaa mitään.
Seuraavaksi sujautin kirjan kansiinsa. Nyt kirja pysyy siistinä, vaikka joutuukin matkustamaan mukanani milloin minnekin:)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Appelsiinisiirappia ja kuppi kahvia

Kahvin juomiseni alkaa samaan uusia ulottuvuuksia:) Toteutin suunnitelmani valmistaa itse makusiirappia kahvin joukkoon. Käytin hieman aikaa sopivan maun valitsemiseen. Päädyin appelsiiniin, koska kaikki muut mieluisalta kuulostavat maut vaikuttivat kovin jouluisilta (kaneli ja kardemumma esimerkiksi). Siirapin teko yllätti helppoudellaan.
Käytin siirappiin kolmesta appelsiinista puristetun mehun (noin 3dl) sekä 1,5-2dl sokeria. Laitoin mehun ja sokerin kiehumaan kattilaan noin 10-15 minuutiksi. Keittämisen jälkeen purkitin siirapin ja annoin jähtyä. Siirapista ei tullut kovinkaan paksua, mutta ei sen tarvitse ollakaan. 

 Vajaa teelusikallinen siirappia riittää kupilliseen kahvia. Kahvi on hyvää sellaisenaankin, mutta siirappi antaa kahviin hieman juhlavuutta ja mukavaa vaihtelua. Suosittelen kokeilemaan! Itse aion testata siirappia myös lämpimän kaakaon ja teen maustamiseen. Jotenkin minulla on sellainen olo, että se sopisi myös niihin:)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Karpalo-kaurakeksit

 
Nämä karpalo-kaurakeksit sopivat vaikka aamupalaksi! Ne ovat mukavan rapeita pureskella ja maku on erilainen verrattuna muihin leipomiini kekseihin. Nämä ovat oikein maukkaita, mutta leipominen on hieman haasteellista. Taikinasta on hyvin hankala muotoilla palloja, jotka pysyvät kasassa paistamisen jälkeen. Itselläni ehkä 1/4 kekseistä oli pelkkää murua paistamisen jälkeen:) Nämä siis vaativat hieman harjoittelua, jotta ne saa pysymään kasassa. Mutta mielestäni ne olivat vaivan väärti. Ja se keksimurukin maistuu hyvältä, vaikka murun syöminen onkin hieman työlästä:)

Taikina, noin 16 keksiä:
- 125g vehnäjauhoja
- 1tl leivinjauhetta
- 30g maissihiutaleita
- 110g kuivattuja karpaloita
- 70g kaurahiutaleita
- 110g fariinisokeria
- 80g rusinoita
- 1 1/4dl oliiviöljyä
- 1(-2) kananmunaa
- 1rkl hunajaa

Sekoitin jauhot, maissihiutaleet, karpalot, kaurahiutaleet, sokerin ja rusinat suuressa kulhossa.
Yhdistin öljyn, kevyesti vatkatun kananmunan ja hunajan toisessa kulhossa.
Sitten yhdin seokset ja sekoitin hyvin.

Pyörittelin taikinasta muutaman noin 1-2 ruokalusikallisen kokoisia palloja, jotka asetin pellille ja hieman litistin. Tässä vaiheessa huomasin, että taikina ei oikein pysy koossa. Lisäsin taikinaan yhden kananmunan ja tämän jälkeen taikinaa olikin helpompi käsitellä ja pyöritellä palloja.
Paistoin keksejä 200 asteessa 10-12 minuuttia ja annoin niiden jäähtyä pellillä.

Oi oi kun nämä olivat hyviä teen kanssa!:)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Helppo vuokaleipä

Tämä on todella helppo vuokaleipä. Maku on erittäin mieto, minun mielestäni leipä saisi jopa maistua hieman enemmän, mutta taikinaan voi helposti lisätä makua antavia aineita oman mielen mukaan. Paahdettuna tämä leipä on varmasti herkullista ihan tällaisenaan.

3 leipää:
- 6dl vettä
- 50g hiivaa
- 2tl suolaa
- 1rkl oliiviöljyä
- noin 15dl täysjyvävehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukoon suola, öljy ja jauhot pienissä erissä. Taikina saa jäädä löysäksi. Vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia, minkä jälkeen anna taikinan kohota 30 minuuttia.
Siirrä taikina kolmeen oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Älä vaivaa taikinaa enään tässä välissä. Kohota leipiä noin 30 minuuttia ja paista sitten 200 asteessa noin 40 minuuttia. Paistamisen jälkeen irrota leivät vuuista ja anna leipien jäähtyä ritilälle leivinliinalla peitettynä.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Itse tehtyjä kynttilöitä kevään iloksi

 
Syksy on kynttilöiden parasta aikaa, mutta keväälläkin ehtii vielä polttaa pirteän värisiä kynttilöitä. Tein nyt ensimmäistä kertaa kynttilöitä itse alusta alkaen. Se oli hauskaa ja palkitsevaa!
Aluksi viritin sydänlangat muotteihin katkaistuilla grillaustikuilla. Sydänlangan on hyvä olla juuri oikean pituinen tai mielellään vähän muotin syvyyttä lyhkäsempi, jotta se pysyy varmemmin suorassa.
Parafiinia ja steariinia voi käyttää melko monella suhteella. Itse laitoin parafiinia 70% ja steariinia 30%. Molemmat aineet laitoin vesihauteeseen sulamaan. Vesihauteena käytin kahta elintarvikkeiden käsittelystä poistettua kattilaa. Kynttilämassaa voi roiskua myös alempaan kattilaan, joten katsoin itse paremmaksi käyttää molempina kattiloina keittiöstä poistetuja pannuja. Kynttilän värjäysnapit tipautin joukkoon sulatusvaiheessa.
Sydänlangan kastoin sulassa massassa ja oikaisin paperille kovettumaan. Kun sydänlanka oli kovettunut asettelin sen keskelle muottia. Nyt kun tikuksi kovettunut sydänlanka oli paikoillaan, kaadoin kynttilämassan varovasti muottiin niin että sydänlanka pysyi paikoillaan. Tämän jälkeen jätin kynttilän kovattumaan paikoilleen seuraavaan päivään, jolloin muotit irtosivat kynttilöistä todella helposti. Olen aikaansannoksiini todella tyytyväinen!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Anisleipä

Tänään minulle oli haaveissa tuore ja maistuva leipä. Anisleipä on hyvä vaihtoehto, jos haluaa leipää missä maku on melko voimakas. Mausteena anis jakaa paljon mielipiteitä. Toiset eivät pidä sen mausta laisinkaan, mutta minusta se antaa mukavan ja hieman erilaisen maun leipään. Ryhdyin siis tuumasta toimeen reseptin löydettyäni.

Taikina 3 leipään:
-50g hiivaa
- 1/2dl tummaa siirappia
- 5dl vettä
- 2rkl öljyä
- 2tl suolaa
- 2tl huhmareessa hienonnettua anista
- 1 1/2 dl karkeita ruisjauhoja
- noin 12 dl täysjyvävehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon loput aineet vaivaten taikinaa. Kun kaikki aineet on lisätty, vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia niin että se muuttuu kimmoisaksi. Jätä taikina kohoamaan puoleksi tunniksi leivinliinan alle.
Kohoamisen jälkeen leivo taikinasta kolme leipää. Nosta leivät leivinpaperin päälle kohoamaan 30-35 minuutiksi. Kun leivät ovat kohonneet, kostuta ne vedellä, lisää päälle koristeeksi esimerkiksi kevyesti hienonnettua kuminaa ja anista. Kevyt jauhokerros antaa myös leiville mukavasti ulkonäköä.
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Laita uunin pohjalle pienessä astiassa hieman vettä. Paista leipiä 5 minuuttia 250 asteessa. Laske uunin lämpö tämän jälkeen 200 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 25 minuuttia kunnes leivät ovat kypsiä. Nosta leivät ritilälle jäähtymään. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Palloja paperinarusta

Paperinarusta ja liimasta saa vesipallojen avulla kauniita koristepalloja. Askartelu on helppoa ja nopeaa. Itse tein ikkunaani talviset koristeet ja ajatuksissa on tehdä toisen väriset kevättä ja kesää varten. 
Työn aikana kannattaa pöytäpinnat suojata esimerkiksi sanomalehdellä, sillä vedellä ohennettua liimaa roiskuu helposti ympäristöön. Siivoamisesta ei kukaan pidä, joten sotkun ennalta ehkäisy on tärkeää:)
Ensin laitoin vesipalloihin vettä sopivasti eli niin että pallo oli sen kokoinen kuin halusin valmiiden paperinarupallojen olevan. Minulle vesipallojen käsittely oli aluksi hieman epämiellyttävää, koska pelkäsin niiden kokoajan räjähtävän ja suihkauttavan kaiken veden päälleni. Selvisin kuitenkin kastumatta loppuun asti:) Kun pallot on saatu tehtyä, leikkasin paperinarusta noin 1-1,5metrin pätkän ja kastelin pätkän puhtaassa vedessä. Näin paperinaru muuttui taipuisammaksi ja pysyi paremmin paikallaan kun pyöritin sen vesipallojen päälle.
Minä pyörittelin useamman pallon valmiiksi, minkä jälkeen tein pieneen muoviastiaan vesi-paperiliimaseoksen. Käytin siis vesiohenteista paperiliimaa. Käyttämääni suhdetta en valitettavasti osaa sanoa, sillä tein seoksen näppituntumalla. 
Kaikki paperinarulla pyöritetyt pallot kastoin liimaseokseen niin, että koko paperinaru kostuu liimasta. Tämän jälkeen annoin pallojen kuivua seuraavaan päivään. Palloja ei kannata jättää kuivumaan sanomalehden päälle, koska muuten ne liimautuvat kiinni sanomalehteen ja sanomalehti värjää pallot rumasti pieneltä alueelta. Tämän opein kantapaan kautta:) Muosipussi on hyvä alusta kuivattaa palloja.
Seuraavana päivänä puhkaisin vesipallot paperinarupallojen sisältä. Vesipallon riekaleet sain helposti vedettyä ulos palloista. Kuivumisen jälkeen pallot olivatkin valmiita ikkunaan ripustettaviksi. Niistä tuli oikein sievät!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Talven ensimmäinen hiihtolenkki

Olen koko talven odottanut sitä hetkeä, että lunta olisi riittävästi hiihtolenkkiä varten. Vasta nyt tulin vakuuttuneeksi siitä, että lunta on järvenjäällä sen verran että pääsen sivakoimaan perinteistä. En erehtynyt, jouduin jopa toteamaan, että hiihtäminen olisi varmaankin ollut mahdollista jo aikaisemminkin. Mutta myöhäistä havahtumistani on turha murehtia, nyt on vain otettava kaikki ilo irti ja käytävä ahkerasti suksimassa.
Ilma oli harmaa tai oikeastaan todella valkoinen. Tuntui, että taivasta ja maata ei olisi erottanut toisistaan ilman metsän muodostamaa rajaa. Loppumatkasta lumipyry muuttui sakeaksi ja metsä näytti katoavan. Kaikkialla oli aivan hiljaista, rauhallista ja valkoista. Minä niin nautein olostani enkä olisi malttanut palata kotiin laisinkaan. Nälkä kuitenkin ajoi minut takaisin kotiin ja sisätiloihin.