Olen koko talven odottanut sitä hetkeä, että lunta olisi riittävästi hiihtolenkkiä varten. Vasta nyt tulin vakuuttuneeksi siitä, että lunta on järvenjäällä sen verran että pääsen sivakoimaan perinteistä. En erehtynyt, jouduin jopa toteamaan, että hiihtäminen olisi varmaankin ollut mahdollista jo aikaisemminkin. Mutta myöhäistä havahtumistani on turha murehtia, nyt on vain otettava kaikki ilo irti ja käytävä ahkerasti suksimassa.
Ilma oli harmaa tai oikeastaan todella valkoinen. Tuntui, että taivasta ja maata ei olisi erottanut toisistaan ilman metsän muodostamaa rajaa. Loppumatkasta lumipyry muuttui sakeaksi ja metsä näytti katoavan. Kaikkialla oli aivan hiljaista, rauhallista ja valkoista. Minä niin nautein olostani enkä olisi malttanut palata kotiin laisinkaan. Nälkä kuitenkin ajoi minut takaisin kotiin ja sisätiloihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti