Sieniretkellä

Viikonloppuna oli hyvät kelit lähteä metsään etsimään sieniä. Aamulla aurinko paistoi kauniisti ja syksyn värit tulivat erityisen hyvin näkyviin. Kelpasi saapastella puiden sekaan:)
Metsän siimeksessä muurahaiset olivat olleet ahkerina ja rakentaneet itselleen melkoisen kodin ja sieltä johti leveä tie lähikuusen juurelle. Hakevat varmastikin kuusen alta neulasia rakennustarpeiksi. Muurahaisten lisäksi pelotin lentoon pari pyytä, mutta muuten oli hiljaista. Eikä niitä sieniäkään juuri löytynyt. Suppilovahverot eivät ilmeisesti ole vielä nousseet pintaan tai sitten minä en vain löydä niitä. Kovin on ollut kuivaa, joten ehkä ne ovat vielä tulollaan. Nämä sienet eivät riitä talven sapuskoihin, joten olisi kiva löytää niitä lisää. Pitää koettaa uudelleen ensi viikonloppuna.

Itse tehtyä pestoa

Basilika on säilynyt hyvänä parvekkeella näin pitkään. Se on valtavan kokoinen ja uskoni siihen, että saan sen syötyä leivän päällä tai salaatin joukossa alkaa loppumaan. Piti siis keksiä jotain, mihin tarvitaan paljon basilikaa. Pesto tuli ensimmäisenä mieleen ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Tarvitset:
- 2 ruukkua basilikaa
- 50g pinjan siemeniä
- 1dl oliiviöljyä
- 1dl parmesaanijuustoa
- suolaa
- mustapippuria

Hienonna basilika. Itse käytin sauvasekoitinta lehtien hienontamiseen. Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita hyvin. Ja siinä se sitten olikin, valmista tuli! Pesto on tietenkin parasta heti tuoreena, mutta sitä voi myös pakastaa ja käyttää myöhemmin.

Pellavansiemen-puolukkasämpylät

Minusta tuntuu, että tämä puolukkasirkus ei lopu koskaan:) Tällä kertaa teemana oli sämpylät.

Pellavansiemen-puolukkasämpylät, noin 20 kpl:
-1dl pellavansiemeniä
- 5dl maitoa
- 50g tuorehiivaa
- 1tl suolaa
- 2rkl fariinisokeria (tai siirappia)
- 4dl ruisjauhoja
- 6dl vehnäjauhoja
- 1dl öljyä
- 1dl puolukoita

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon ruisjauhot, suola, fariinisokeri ja pellavansiemenet. Alusta joukkoon vehnäjauhot niin että saat kimmoisan taikinan. Sekoita joukkoon öljy. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa noin kaksinkertaiseksi. Vaivaa taikinaan puolukat ja leivo noin 20 sämpylää. Kohota liinalla peitettynä. Paista 225 asteessa noin 12 minuuttia.

Nyt minä yritän lopettaa tämän puolukoiden kanssa pelaamisen. Pitää keksiä jotain muuta mukavaa tilalle:)

Kirjoneulelapaset 2.

Syksyn toiset kirjoneulelapaset ovat valmistuneet. Kuvio on kirjasta "Kansanomaisia kirjoneulemalleja". Lankana minulla oli norjalainen Janne (harmaa ja tumman vihreä) ja sukkapuikot nro. 4. Silmukoita työssä oli yhteensä 40 ja minä sain lapasten leveydeksi noin 8cm. Näistäkin lapasista tuli melko pienet, joko lapselle tai kapea kätiselle naiselle. Kuvio oli helppo ja nopea tehdä. Melko mukavat lapaset:)

Syysretki Lauhanvuoren kansallispuistoon

Kerran syksyssä pitää tehdä edes päivän mittainen syysretki. Tällä kertaa suuntasin äitini hyvässä seurassa Lauhanvuoren kansallispuistoon Etelä-Pohjanmaalle. Lauhanvuori on yksi Länsi-Suomen korkeimmista paikoista. Alueen geologia ja kasvisto poikkeaa ympäröivästä luonnosta. Kansallispuistossa on paljon mäntykankaita, lähteitä ja lähdepuroja. Mukaan mahtuu myös suomaisemaa. Puiston ehkä kuuluisin nähtävyys on nk. pirunpelto eli kivijata, mikä on muinainen merenrantakivikko. Reitit Lauhanvuoressa ovat lyhkäset ja puisto soveltuukin hyvin päiväretkeilyyn.

Matkamme kulki ensin Spitaalijärvelle. Aikoinaan järven vedellä on uskottu olevan parantava vaikutus ja sinne on matkattu pitkiä matkoja parantumisen toivossa. Minulla ei ollut mitään kolotuksia, joiden parantamista olisin järvessä kokeillut. Tyydyin ihailemaan sen kirkasta vettä rannalta käsin. Järvenrannalla olevalla nuotiopaikalla pidimme evästauon auringon paistaessa pilvien välistä.

Evästauon jälkeen matkamme jatkui vaihtuvien maisemien halki kohti kivijataa. Kivijata on yllättävän suuri muodostuma. Sitä (toisin sanoen kiviä) katsellessa pidimme kahvitauon. Tauon jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin autolle ja lopuksi vielä kiipesimme lintutorniin katselemaan maisemia. Lauhanvuori oli oikein mukava paikka. Suosittelen käymään jos joskus on aikaa.

Puolukkatuoremehu

Ahkeran puolukan keruun seurauksena olen hilloamisen lisäksi tehnyt puolukkatuoremehua. Käytin mehun valmistamiseen viinihappopussin ohjetta:

-2,5kg (n. 4l.) puolukoita
- 2l vettä
- 25g viinihappoa
- sokeria maun mukaan (0,5kg litraan mehua)

Survo puhdistetut puolukat. Sekoita viinihappo pieneen määrään vettä ja sekoita puolukkasurvoksen joukkoon. Lisää loppu vesi ja sekoita. Jätä mehu mehustumaan 1-2 vuorokaudeksi viileään.
Siivilöi puolukoista mehu. Sedeharsokankaalla saat kirkkaimman lopputuloksen. Itse käytin perinteistä keittiösiivilää. Lisää mehun joukkoon sokeri, pullota ja säilytä viileässä. Tarjoillaan kylmänä vedellä laimennettuna.

Tämä on minun suurta herkkuani! Onneksi sain sitä monta pullollista!:)

Syksyn lämpimät illat

Lomailin viime viikon. Päivät olivat yhtä lämpimiä kuin kesällä eikä illoissakaan ollut valittamista. Maalaismaisemaa ihaillessa ja muurinpohjalettuja paistaessa keräsin voimia ja energiaa arjen askareisiin. Lomallani nauttimani muurinpohjaletut olivatkin minun ensimmäiset tänä kesänä/syksynä. Meinasi jäädä letut vallan väliin, mutta kiitos lämpimän syysillan tarkenimme viettää iltaa ulkona kesäkeittiössä. On nämä vuoden ajat vain mahtavia! Jokaisessa omat ilonsa ja ihanuutensa.

Omenamehua

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä omenamehua puutarhan omenoista mehumaijalla. Omenat sain äitini puutarhasta ja lainasin myös hänen mehumaijaansa.

Suurella innolla ryhdyin toimeen; pilkoin omenat ja laitoin ne sokerin kanssa porisemaan mehumaijaan. Parin tunnin jälkeen lopputuloksena oli neljä pullollista kauniin väristä mehua. Maku oli minun mielestäni hieman kitkerä, mikä tuotti ehkä pienoisen pettymyksen. Omenat eivät olleet alkujaankaan maultaan parhaita mahdollisia ja siitä taitaa johtua tämä mehun hieman ei toivottu kitkerä maku. Mutta eiköhän mehusta tule ihan hyvää, kun laimentaa sitä vedellä ja lisää joukkoon vielä hieman sokeria:) Ja vaikka makua ei saisi täysin jalostettua haluamakseen niin väri ainakin on kaunis, siitä ei pääse mihinkään:)

Ensi syksynä olen tässä asiassa viisaampi ja valitsen omenat mehuani varten tarkemmin. Tuoremehu olisi varmasti kaikkein parasta, mutta mehulinko puuttuu... Pitää siis vain tarkentaa höyrymehun reseptiä:)

Omenakaurapaistos

Puutarhan omenat ovat nyt parhaimmillaan. Omenasato tuntuu tänä vuonna olevan hyvä joten minäkin sain maistiaisia punaposkisista omenista. Niitä syö mielelään sellaisenaan mutta innostuin myös tekemään omenakaurapaistosta. Juuri uunista otettuna ja vaniljajäätelön kanssa nautittuna se on parhaimmillaan. Tämä on ehdoton syksyn herkku! Helppoa ja nopeaa valmistaa. Reseptistä löytyy varmasti montaa variaatiota, mutta idea on kaikissa sama.

- omenoita (5-6 on sopiva määrä)
- 100g voita
- 3dl kaurahiutaleita
- Mausteeksi sokeria ja kanelia maun mukaan

Omenat lohkotaan ja laitetaan uunivuokaan. Voi sulatetaan ja sen joukkoon sekoitetaan kaurahiutaleet ja mausteet. Seos kaadetaan omeinoiden päälle vuokaan. Paistetaan uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia (kunnes omenat ovat pehmenneet). 

Ranteenlämmittimet kinnasneulalla

Tässä on ensimmäinen työni kinnasneulalla. Halusin aloittaa helposta työstä, joten tein itselleni ranteenlämmittimet. Nyt kelpaa käydä marjastamassa, kun pysyy ranteet lämpiminä mutta samalla sormet ovat vapaina toimintaan:)

Lankana käytin Novitan Isoveljeä. Neulos (jos sitä nyt voi siksi kutsua) on yllättävän tiukkaa ja joustamatonta, joten nämä on melko tiukat laittaa käteen. Tiukkuudesta huolimatta ne ovat mukavat päällä ja pysyvät varmasti paikoillaa. Työ tuntui aluksi todella hitaalta, mutta mukavaa tässä tekniikassa on se, että sitä voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa tai bussissa/autossa istuessa. Lisäksi keskeneräinen työ on helppo kuljettaa mukana, kun ei tarvitse pelätä purkautumista.

Seuraavaksi taidan uskaltaa aloittaa lapasten tekemisen tällä tekniikalla. Pitää vain muistaa tehdä niistä tarpeeksi isot, koska neulos ei anna yhtään myöten sivusuunnassa. Tiedän jo nyt, että ensimmäisistä lapasista tulee lasten kokoa vaikka pyrin aikuisten kokoon:) Niin minulle aina käy:)

Kirjoneulelapaset

Syksyn ensimmäiset kirjoneulelapaset. Lankana on Novitan Nalle, puikot nro. 3. Työssä on 48 silmukkaa. Minun käsialani on melko tiukkaa, joten lapaset mahtuvat lapselle tai pieni/kapea kätiselle naiselle. Minulle lapaset ovat sopivat, mutta kokemuksesta tiedän, että monelle muulle aikuiselle ne ovat pienet. Kuvio on kirjasta/vihkosesta "kansanomaisia kirjomalleja". Vihkonen on minulla lainassa kirjastosta ja siinä on muitakin hyviä mallikuvioita. Tein perinteiset musta-valkoiset lapaset, mutta näistä tulisi varmasti hyvin erinäköiset toisen värisillä langoilla.

Puolukkahyytelöä

Puolukkahyytelö on minun mielestäni oiva vaihtoehto hillolle. Se maistuu hieman pehmeämmälle, mutta suurin ero on koostumuksessa. Hyytelö lohkeaa mukavasti. Tavallisesti hyytelö tehdään mehusta, mutta en itse halunnut heittää marjojen kuoria pois, joten keitin ensin pari desilitraa vettä ja 1kg marjoja. Seuraavaksi soseutin marjat sauvasekoittimella. Sitten lisäsin noin 0,5kg hillosokeria ja keitin noin 20minuuttia. Tein välissä hyytymistestin, eli otin lientä pienen määrän lautaselle ja laitoin jääkaappiin. Sitten kun hyytymisaste miellytti minua, lopetin keittämisen ja purkitin hyytelön. Jos hyytelön tekee mehusta, saa siitä vielä kirkkaampaa ja läpikuultavampaa.

Puolukkahilloa

Keräämistäni puolukoista tein puolukkahilloa. Hillo on tehty perinteisesti seuraavalla dansukkerin ohjeella:

2kg puolukoita
1kg hillosokeria
1dl vettä

Marjat ja vesi kuumennetaan kattilassa. Sokeri lisätään joukkoon. Keitetään noin 15 minuuttia välillä varovasti sekoittaen. Purkitetaan kun hillo on saanut jäähtyä noin 30 minuuttia.

Ja piti sitä hilloa sitten heti maistaa, tamperelaisen perinneruuan kanssa. Hyvää oli:)

Puolukoita, puolukoita! Paljon puolukoita!

Viikonloppu meni ulkoilusta ja luonnosta nauttien. Majapaikka oli järvenrannalla, missä sai ihailla kaunista ympäristöä. Onnekseni pääsin yhtenä aamuna aikaisin ylös ja ehdin ihailla järveä kauniin sumun peitossa. Aamu oli mitä ihanin! Kuikat olivat vielä paikalla ja lipuivat järvellä sumun turvin. Joutsenkin huhuili jossain päin järveä, mutta piiloutui sumuun. Aikaiset aamut ovat mitä parhaimpia! Harvi vain että sitä ei kovinkaan usein jaksa nousta tarpeeksi aikaisin, että pääsisi ihailmaan päivän nousua.

Päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli kuin keskikesällä! Varjossa istuessaan sai katsella oravan aherrusta ja touhuja. On ne vain vekkuleita kavereita:) Kurjet olivat jo matkalla etelään ja lensivät ylitsemme auraan muodostuen. Niin se syksy vain etenee. Katsellessani oravaa keräämässä talvivarastojaan päätin itsekin ruveta toimeen. Otin ämpärini ja lähdin puolukkametsään. Kiitos paikallisen oppaan ja hänen apunsa, sain itselleni puolikoita noin 23 litraa! Marjojen hakeminen metsästä on aina yhtä hauskaa ja palkitsevaa. Niiden putsaaminen on jo hieman työlästä. Ja vielä on jäljellä hillon keittäminen ja mehun tekeminen. Näiden marjojen kanssa riittää puuhaa vielä jonkin aikaa:)

Hihaton toppi

Nyt olen kokeillut tehdä ensimmäisen hihattoman toppini. Se oli yllättävän haasteellista. Minulla oli ongelmia ommella venyvää kangasta; toisinaan sauma jäi kiristämään ja toisinaan se venytti kangasta. Meinasin jopa luovuttaa kesken kaiken, mutta yön yli nukuttuani päätin kuitenkin jatkaa. Paidasta tuli hieman yöpaidan näköinen:D Ei siis mikään huippu suoritus. Mallin otin vanhasta paidastani, jonka kangas oli suunnilleen samanlaista kuin kaaapista löytämäni valkoinen kangas jota käytin materiaalina. Ei tätä varmastikaan tule yksinään pidettyä, mutta menee varmasti esimerkiksi neulepaidan alla. Pitää selvästi harjoitella lisää tuota joustavan kankaan ompelua.

Vielä on kesää jäljellä...

Syksy on alkanut, mitä ihanimmalla auringonpaisteella! Vaikka sitä jo hieman odottaa syksyn pimeneviä iltoja ja sitä että saa levähtää kotona sohvan nurkassa, niin ei sitä vain malta vielä luopua kesän iloista kun ilmat ovat näin upeat. Siispä, kertakäyttögrilli esiin ja grillaamaan! Järvenrannalla oli komeat maisemat, ruoka oli hyvää ja auringonlasku upea. Kyllä kelpaa viettää syksyä näin hienojen kelien vallitessa!