Puolukoita, puolukoita! Paljon puolukoita!

Viikonloppu meni ulkoilusta ja luonnosta nauttien. Majapaikka oli järvenrannalla, missä sai ihailla kaunista ympäristöä. Onnekseni pääsin yhtenä aamuna aikaisin ylös ja ehdin ihailla järveä kauniin sumun peitossa. Aamu oli mitä ihanin! Kuikat olivat vielä paikalla ja lipuivat järvellä sumun turvin. Joutsenkin huhuili jossain päin järveä, mutta piiloutui sumuun. Aikaiset aamut ovat mitä parhaimpia! Harvi vain että sitä ei kovinkaan usein jaksa nousta tarpeeksi aikaisin, että pääsisi ihailmaan päivän nousua.

Päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli kuin keskikesällä! Varjossa istuessaan sai katsella oravan aherrusta ja touhuja. On ne vain vekkuleita kavereita:) Kurjet olivat jo matkalla etelään ja lensivät ylitsemme auraan muodostuen. Niin se syksy vain etenee. Katsellessani oravaa keräämässä talvivarastojaan päätin itsekin ruveta toimeen. Otin ämpärini ja lähdin puolukkametsään. Kiitos paikallisen oppaan ja hänen apunsa, sain itselleni puolikoita noin 23 litraa! Marjojen hakeminen metsästä on aina yhtä hauskaa ja palkitsevaa. Niiden putsaaminen on jo hieman työlästä. Ja vielä on jäljellä hillon keittäminen ja mehun tekeminen. Näiden marjojen kanssa riittää puuhaa vielä jonkin aikaa:)