Suurella innolla ryhdyin toimeen; pilkoin omenat ja laitoin ne sokerin kanssa porisemaan mehumaijaan. Parin tunnin jälkeen lopputuloksena oli neljä pullollista kauniin väristä mehua. Maku oli minun mielestäni hieman kitkerä, mikä tuotti ehkä pienoisen pettymyksen. Omenat eivät olleet alkujaankaan maultaan parhaita mahdollisia ja siitä taitaa johtua tämä mehun hieman ei toivottu kitkerä maku. Mutta eiköhän mehusta tule ihan hyvää, kun laimentaa sitä vedellä ja lisää joukkoon vielä hieman sokeria:) Ja vaikka makua ei saisi täysin jalostettua haluamakseen niin väri ainakin on kaunis, siitä ei pääse mihinkään:)
Ensi syksynä olen tässä asiassa viisaampi ja valitsen omenat mehuani varten tarkemmin. Tuoremehu olisi varmasti kaikkein parasta, mutta mehulinko puuttuu... Pitää siis vain tarkentaa höyrymehun reseptiä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti