Pajun esikäsittely osoitautui aikaa vieväksi. Kirjan mukaan pajut on hyvä kerätä syksyllä (lehtien tiputtua) tai talvella tammikuun lopuun mennessä. Näin pajun kuori on vahvimmillaan ja kestää parhaiten käsittelyä. Pajun kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin ja se vaatii aina maanomistajan luvan. Niinpä minun oli suunnattava isäni pellon reunaan. Häneltä sain luvan:)
Kirjan ohjeiden mukaan keräsin parhaani mukaan suoria, oksattomia "piiska" pajuja. Pajun olisi hyvä olla yhden tai kahden kasvukauden paju, koska vanhempien pajujen latvat eivät kestä taivuttamista. Näin kirja opasti:)
Keräsin siis mahdollisimman pitkiä pajuja kunnon nipun. Otin pajuja reilusti, jotta ne riittävät vaikka osa katkeaisikin taivutellessa. Nyt keräämäni nippu jäi kuivumaan vanhempieni ulkovarastoon (missä ei ole lämmitystä). Pajujen on kuivattava hitaasti jotta niistä tulee sitkeitä ja hyviä punoa. Kirja ohjeistaa kuivattamaan pajuja ulkovarastossa talvesta seuraavaan kesään asti.
Tuoreista pajuista voisi myös tehdä kukkatukia, mutta tällöin ne kuivuvat pudonnan jälkeen ja liitokset löystyvät. Haluan nyt kokeilla tukien tekemistä kuivatuista pajuista. Valitettavasti lopputulosta pitää odottaa ensi kesään asti. Silloin saamme tietää, onnistuvatko tuet:) Nyt pajut lepäävät rauhassa varastossa talven yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti